Ystäväkirja.

Kaikki meistä muistavat omasta lapsuudestaan ystäväkirjan. Harmituksekseni en löytänyt varastosta omiani, jotta olisin voinut katsoa, mitä olen niihin vastannut. Sen sijaan löysin kirjahyllystämme aikuisille suunnatut Aikuiset ystäväni ja Keski-ikäiset ystäväni ystäväkirjat. Niihin olen vastannut ja vaikka ette ole pyytäneetkään, niin julkaisen vastauksiani molemmista kirjoista koosteena. Vastatkaa tekin, se on äärimmäisen hauskaa.

Perheeseeni kuuluu: Vaimo, tytär ja hullu koira. Termi hullu vaihtelee päivittäin eri perheenjäsenten etuliitteenä.

Harrastukseni: Säännöllisten harrastusten välttäminen.

Erityistaitoni: Puhua asioista, joista en tiedä yhtään mitään ja fiksumman kuvan itsestä antaminen, mikä oikeasti on. Lisäksi osaan imitoida Jope Ruonansuuta erinomaisesti ja soittaa kynsillä hampaita niin, että vaimo tunnistaa biisit, joita naputtelen.

Parhaat puoleni: Tulevat esiin korvan takaa rapsuttamalla. Mitä pehmeämpi ote, sitä leveämpi hymy.

Rakkain esineeni: Tietokoneen hiiri, jota pidän kädessäni enemmän kuin vaimoni kättä.

Lapsuuteni karkkimuisto: Leikkasin vanhemmilleni suklaapatukan päästä pienet palat, vaikka he eivät sitä pyytäneetkään.

Onneksi minusta ei tullut: Vainajaa alle kolmekymppisenä tai vakavaa aikuista yli kolmekymppisenä.

Ihannenaiseni: Kujeileva, leikkimielinen, utelias, helppo ja itseironinen. Näyttää vaatteet päällä hyvältä, mutta ei niin hyvältä, että ei tekisi mieli repiä niitä välillä pois.

Tunnuslauseeni: Mielummin suoraan kohti kuin sivuilta ohi.

Erikoistuntomerkkini: Äärimmäisen hyvä ryhti, vaikka selkäranka sulikin jo nuorena pois.

Huomasin olevani keski-ikäinen: Kieltäydyin seksistä, kun minun oli nähtävä puoli yhdeksän uutiset. Onneksi se oli kertaluonteinen, mutta pysäyttävä hetki elämän rajallisuudesta.

Mitä todella haluaisin tehdä: Sanoa ihmisille suoraan, mitä heistä ajattelen ja kysyä ihmisiltä, jotka pelosta vapisten kirjoittavat vihaa pursuavia lauseistaan netin keskustelupalstoille, että mikä vittu teitä oikein vaivaa.

Jos saisin aikakoneen, matkustaisin: 20-luvun Pariisiin. Tähän haluun pidän syyllisenä kirjailija Henry Milleriä, halpoja kirjadivareita ja ylivilkasta mielikuvitustani.

Olen hyväksynyt, että: Maailmassa on virhe, jota ei saa koskaan korjatuksi.

Ennen internetiä oli mahtavaa: Koska oli yksi riippuvuus vähemmän.

Ennen internetiä oli kauheaa: Koska mahdollisuuksia ihan kaikkeen oli niin paljon vähemmän.

Parasta keski-ikäisyydessä on: Mikään ei tunnu enää hävettävän ja koko maailma tuntuu olevan avoinna oleva ovi.

Kapinoin: Ikuista nuoruuden ihannetta vastaan ja sitä ajatusta, että aikuisena ei saisi enää leikkiä.

En osaa: Uida hyvin, laulaa, piirtää, pestä ikkunoita, pitää kuria ja tehdä mieleenpainuvaa seksuaalista aloitetta.

Pelkään: Käärmeitä, ahmoja, korkeita paikkoja, ahdasmielisiä ihmisiä ja Mamban uutta tulemista.

Elämäni tähtihetki: Täyttää lokakuussa kymmenen vuotta. Hän on kauneinta mitä maailma voi ikinä antaa.

Jos saisin olla päivän nainen: Huomaisin, että minulla on aivan samat tunteet ja tarpeet kuin miehenä ollessanikin. Loppuajan kävelisin korkokengissä pitkin kaupungin katuja.

Jos olisin rakennus, niin mikä rakennus olisin: Pisan kalteva torni.

Jos olisin auto, niin mikä auto olisin: 70-luvun punainen kuplavolkkari.

Jos olisin säätila, niin mikä säätila olisin: Elokuinen kostea aamu-usva.

Jos olisin sarjakuvasankari, niin kuka olisin: Nuuskamuikkunen.

Elämän tarkoitus on: Välttää tylsistymistä ja pitää ihmisistä huolta.

Unelmani juuri nyt: Pitää kiinni saamastani, tehdä asioita, jotka pitävät katkeruuden kaukana ja ehtiä Prismaan vielä tänään ostamaan suklaatuutti.

Satavuotiaana aion: Leijailla tuhkana maailmankaikkeuden reunamilla.

Mitä haluat sanoa: Uskalla rakastaa!

Kaikki olisi hyvin jos vain: Ihmiset näkisivät ympärillä olevat toiset ihmiset ihmisinä, joilla on kaikilla samat tunteet ja tarpeet.

Parasta on: Hymy vastapäätäsi olevan ihmisen huulilla ja kylmä valkoviini helteisen kesäillan hämärtyessä. Kaikkein parasta on, kun ne kaksi saa samaan aikaan nautittavaksi.