Punaisten lyhtyjen ballerina

Korkeita korkoja, huohottavia miehiä, silkkiä ja vaaleanpunaisia dildoja. Millainen on stripparin työpäivä?

Musiikki nytkähtää vaimeasti liikkeelle. Pitkä jalka ojentautuu viehkeästi suoraksi ja hymy on viettelevä. Katsojan silmät liimautuvat kiinni nuoreen vartaloon ja kieli lipoo huulia. Sirot kädet lipuvat ilmassa ja musiikin voima kasvaa. Viivi on aina rakastanut tanssimista.

”Naiset kohtelevat meitä usein kuin katuhuoria, ja se on ihan väärä käsitys”, 27-vuotias Viivi tokaisee. ”He eivät ymmärrä, että tämä on meille vain työtä.”

Helsingin Kalliossa on vielä valoisaa Viivin sytyttäessä tupakkansa. Punaiset letit valuvat pitkin selkää, kun hoikka tyttö seisoo edessäni hymyillen. Naapurintyttömäinen opiskelija voisi olla kuka tahansa meistä.

”Olen ylpeä siitä mitä teen”

Kipinä eroottiseen tanssiin syttyi jo lapsena, kun Viivi ihaili elokuvien kauniita strippareita. Vaikka ensimmäinen keikka jännitti, nyt takana on jo kahden ja puolen vuoden ura. Aikaa vievät myös kielten opiskelu ja työ erikoiskaupan kassalla.

Alan vaihto on suunnitelmissa muutaman vuoden päästä. Viivi tietää, ettei striptease-tanssijan ammatista ole mahdollista jäädä eläkkeelle. Tanssia pidemmälle hän ei halua mennä.

”En halua, että lapsenlapseni voivat joskus osoittaa alastonkuvaa ja sanoa ’mummu.”

Viivi ei kerro ammatistaan kaikille, koska asenteet vaihtelevat paljon.

”Yhdelle kaverille asia vain lipsahti. Se oli vähän aikaa hämillään ja sanoi lopulta ’tuskin se ihan paskaduuni on, jos sinä olet siihen lähtenyt”, Viivi nauraa.

Lähimpien ystävien lisäksi asiasta tietävät vain sisko, isä ja poikaystävä.

”Poikaystäväni otti asian hyvin ja nyt hän jo kyselee työpäivistäni. Isä oli totta kai aluksi hämmentynyt. Hänelle on kuitenkin tärkeintä että olen rehellinen.”

Viivi suhtautui aluksi itsekin epäilevästi alalla työskenteleviin. Tutustuttuaan ihmisiin hänen asenteensa kuitenkin muuttuivat.

”Stripparit ovat maailman tavallisimpia ihmisiä, esimerkiksi perheenäitejä ja yksinhuoltajia. Mielestäni minulla on nyt korkeampi moraali kuin aikaisemmin. Haluaisin, että ihmiset tutustuisivat tähän ammattiin ennen kuin arvostelevat meitä.”

”Kuuma show alkaen 15 euroa”

”Aloitin tanssin mielenkiinnosta ja totta kai myös rahan takia. Ei tämä ole sellainen kutsumusammatti, että tätä tekisi ilmaiseksi.”

Viivin mukaan asiakkaat tinkaavat usein, mutta hän saa myös tippiä. Jämäkkyyttä on täytynyt ihan opetella, sillä alussa asiakkaat saivat liian helposti tahtonsa periksi.

”Minä teen tätä työkseni. Se mistä minkäkin verran veloitan, on lopullinen hinta.”

Tanssille on määritelty tietty pohjahinta, jonka päälle asiakkaat voivat tilata ”esimerkiksi rintojen puristelua” Alan palkkaa on Viivin mukaan todella vaikea määritellä, sillä se riippuu niin paljon päivästä. ”Toivotaan parasta ja pelätään pahinta”, naurahtaa Viivin työkaveri ovelta.

Viivi kertoo tuntevansa muutaman alalla työskentelevän, jotka tienaavat parhaimmillaan 8 000-9 000 euroa kuukaudessa. He tekevät kuitenkin paljon töitä rahan eteen. 7-10 tunnin työpäivän jälkeen on siirryttävä vielä ravintolaan esiintymään.

Myös asiakaskunta on värikästä. Nuorimmat miehet ovat juuri täyttäneet kahdeksantoista ja iäkkäimmät ovat yli kahdeksankymppisiä. Osa asiakkaista on naisia.

”Joskus pariskunnasta on jäänyt vain mies jäljelle, kun vaimo on siirtynyt uusiin maisemiin. He haluavat vain, että joku istuu sylissä ja silittää päätä. Myös parisuhdeongelmista puhutaan paljon. Terapeutin työtä tämä isoksi osaksi on.”

Pahimmat asiakkaat ovat machomiehiä, jotka kohtelevat tanssijaa kuin lihakimpaletta. Viivin mukaan osa tanssijoista heittää tällaiset tapaukset pihalle.

”Itse kohtelen heitä yliampuvan ystävällisesti. Esineellistäminen on ahdistavaa.”

Viivi nousee nopeasti tuoliltaan, kun liikkeen ovi käy. Hän on tänään päivystysvuorossa, toisin sanoen vastaa puhelimeen ja hoitaa kassaa. Liikkeeseen astuu hyvin pukeutunut, punakka mies. Keski-ikäinen asiakas tietää mitä haluaa. Takahuoneessa odotteleva ”päivän tyttö” korjailee hiuksiaan, kun Viivi huutaa, että asiakas haluaisi nähdä hänet ennen maksua.

”Vittu mä vihaan tätä vaihetta”, hän kuiskaa virnistellen.

”Rosvon ja poliisin kuuma tanssi”

Yleensä ongelmia tulee, kun asiakkaat eivät halua maksaa, tai ”eivät usko puhetta”. Toisin sanoen rikkovat sääntöjä. ”Seksiä tai suuseksiä ei saa harrastaa. Muuta voi saada lisämaksusta.”

Viivillä huonoja kokemuksia on ollut yllättävän vähän. Vaikka asiakkaat ovat joskus hankalia, hän on harvoin tuntenut olonsa uhatuksi. Muutaman kerran on soitettu poliisi. Viivi kertoo, että kaikki tytöt eivät ole yhtä onnekkaita.

”Välillä on sellaisia tapauksia, joista huomaa ettei pää kestä alalle. Kyllähän sen ymmärtää. Itsellekin osuu välillä tosi huonoja päiviä kohdalle, liikaa kauheita asiakkaita. On välillä sellainen olo että ei hitto, miksi tätä tekee.”

”Hyvää on se, että itseluottamukseni on kasvanut hurjasti ja alastomana olemisesta on tullut ihan luonnollista. Niin, ja olen oppinut kävelemään korkokengillä”, hän naurahtaa. Suuri plussa on ollut myös uudet ihmiset ja ystävät. Stripteasetanssijana ihmistuntemus kasvaa nopeasti.

Viivi saattelee minut ovelle ja hymyilee lämpimästi. Uteliaat ohikulkijat tuijottavat meitä kun seisomme ovensuussa.

”Monet kysyvät, eikö minusta olisi niin paljon muuhunkin. Toki minusta olisi muuhunkin, mutta harvasta on siihen mitä minä teen.”

Teksti: Hannele Järvelä