Jutta Urpilaisen elämä muuttui kaksi vuotta sitten, kun he miehensä kanssa adoptoivat vauvan Kolumbiasta. Yhdestä säännöstä Jutta on pitänyt kiinni töihin palaamisen jälkeenkin: puhelinta ei räplätä lapsen seurassa. "On tärkeää keskittyä olemaan aidosti läsnä", Jutta sanoo Kotilieden haastattelussa.
Kansanedustaja ja rauhanvälityksen erityisedustaja Jutta Urpilainen, 42, kertoo uudessa Kotiliedessä, miten äitiys on vaikuttanut hänen elämäänsä.
Jutta ja hänen miehensä Juha Mustonen adoptoivat Johannes-poikansa vauvana Kolumbiasta keväällä 2016.
”Minulta kyseltiin pitkään, koska meille tulee vauva tai olenko raskaana. Se on tyyppiesimerkki siitä, miten eri tavalla naispoliitikkoja ja -miehiä kohdellaan. Miehiltä ei kysytä koskaan, tuleeko teille lapsia”, Jutta sanoo Kotilieden haastattelussa.
Adoption taustat ovat osa lapsen elämää
Johanneksen adoptioprosessista Jutta ei halua kertoa yksityiskohtaisemmin.
”Emme puhu julkisesti Johanneksen tarinaan liittyvistä asioista. Se on osa hänen elämäänsä ja historiaansa, joten hän saa itse päättää, haluaako joskus kertoa siitä.”
Jutta oli vauvan kanssa kotona vuoden.
”Nautin siitä todella paljon, koska olin elänyt niin pitkään ja paljon työlleni”, Jutta sanoo vauvavuoden mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta.
Jutta on kasvatustieteilijä, mutta lapsiarki pääsi yllättämään hänetkin.
”Vaikka olen kuinka lukenut siitä, miten uhmaikäisen kanssa pitäisi toimia, niin kyllä siinä huomaa olevansa avuton, kun lapsi saa uhmaraivarit julkisella paikalla ja omalla auktoriteetilla ei ole mitään merkitystä”, Jutta sanoo.
Äitiys muutti työtapoja
Työelämään Jutta palasi vuosi sitten. Äitiyden myötä työtavat ovat kuitenkin muuttuneet. Jutta ei esimerkiksi käytä puhelintaan silloin, kun hän viettää aikaa poikansa kanssa.
”Kun Johannes on hereillä, en tee töitä kuin hätätapauksessa. On tärkeää keskittyä olemaan aidosti läsnä ja rauhoittua viettämään aikaa lapsen kanssa. En räpellä puhelimella sähköposteja hänen vierellään.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous