Heidi Kyrö, Antti Railio ja muut tutut artistit esittelivät treenikämppänsä – arvaatko kuvista, mikä on kenenkin?
Kenen uudella treenikämpällä vilisee hämähäkkejä? Kuka rakennuttaa ikiomaa studiota kodin läheisyyteen, ja kenen treenikämpillä on joskus pyörrytty? Club for Five, The 69 Eyes, Heidi Kyrö ja Antti Railio esittelivät omat treeni- ja studiomiljöönsä – arvaatko heti, mikä on kenenkin? Tarkista vastaukset jutun lopusta.
Neljä suomalaista muusikkoa ja bändiä esitteli treeni- tai studiotilansa. Arvaatko, mikä kuvista on Heidi Kyrön studiotila?
Kenen uudella treenikämpällä vilisee hämähäkkejä? Kuka rakennuttaa ikiomaa studiota kodin läheisyyteen, ja kenen treenikämpillä on joskus pyörrytty? Club for Five, The 69 Eyes, Heidi Kyrö ja Antti Railio esittelivät omat treeni- ja studiomiljöönsä – arvaatko heti, mikä on kenenkin? Tarkista vastaukset jutun lopusta.
Pääsimme kurkistamaan neljän kotimaisen tunnetun artistin treenikämppään tai studiotilaan. Alla näet kuvat tiloista tyhjinä, ja jutun lopusta voit lukea oikeat vastaukset.
1. ”Välillä pidetään kunnon bileet”
”Treenikämppämme sijaitsee ylimmässä kerroksessa – vitsailemme, että se on kuin oma kattohuoneisto. Kyseessä on vanha teollisuuskiinteistö, entinen toimistotila. Parasta on se, että tila on todella valoisa – täällä on paljon ikkunoita. Se on todella piristävää verrattuna pimeään ja tunkkaiseen kellarikämppään. Meillä on ollut käytössämme sama treenikämppä vuodesta 2006.
Täällä on ison treenitilan lisäksi pieni studio, akustoitu laulukoppi sekä studiotarkkaamo. Isomman treenitilan nurkassa on jykevät tiiliseinät ja kuriositeettina valtava, rautainen kassakaapin ovi. Peilin edessä voimme harjoitella koreografioita. Se on vertaansa vailla.
Täällä tehdään paljon duunia: äänitellään demoja, tehdään sovituksia ja sävellystyötä, yhdessä kokoustetaan ja treenataan. Jos meillä ei ole tiedossa yhteistä tekemistä, toiset tykkäävät olla mieluummin kotona etätöissä. Jokaisella on vapaus tulla ja mennä, miten huvittaa.
”Vaatii tekemistä, että treenikämpän saa pidettyä siistinä. Kahvikuppeja kertyy salakavalasti, lounasastioita ja nuotteja lojuu siellä täällä.”
Treeniperiodit asettuvat keikkojen ja kiertueiden alle, jolloin treenataan useana päivänä viikossa koko porukalla.
Olemme joskus vetäneet maratontreenejä jopa kuusi tuntia putkeen, mutta se on niin intensiivistä ja keskittymistä vaativaa hommaa, että olemme pyrkineet jakamaan treenejä useammalle päivälle. Sanotaan, että 2–4 tuntia on hyvä yhden treenin pituus taukoineen kaikkineen.
Aivan kuten kotonakin, välillä vaatii tekemistä, että treenikämpän saa pidettyä siistinä. Kahvikuppeja kertyy salakavalasti, lounasastioita ja nuotteja lojuu siellä täällä. Se on elämää, ei kannata liikaa stressata. Kerran tai pari vuodessa pidämme täällä kunnon bileet.
Se vaihtelee, millaisella fiiliksellä treenikämpälle tulee. Perusvire meillä on kuitenkin hyvä ja positiivinen.”
Arvasitko jo nämä?
2. ”Valoisa studio hirvitti aluksi”
”Ostimme juuri oman omakotitalon, jonne rakennutan itselleni uutta studiota. Tällä hetkellä siellä on vain betonilattia. Levyn teon takia matkustin isolle kirkolle etelän lämpöön tuottajan perässä. Studio sijaitsi ison kivitalon sisällä, korkealla, eristyksissä kaikesta.
Kun astuin studioon ensimmäistä kertaa, ensimmäinen ajatus oli: ’Oh my God’. Yllätyin siitä, miten valoisaa täällä on. Oma vanha, pieni studioni oli pimeä – tykkään hieman hämyisestä ja tunnelmallisesta valosta. Mietin, miten ihmeessä pääsen oikeaan fiilikseen, kun täällä on näin kirkkaat valot. Mutta kyllä se onnistui! Ehkä valoisuus sopiikin uudelle itselleni paremmin – ei kaiken tarvitse olla niin synkkää.
Studion miljöö ja värit olivat itseäni, hienoa vintage-meininkiä. Tykkään ruskeasta, puun sävyistä, olenhan aika retro tyyppi. Aikanaan halusin sisustaa jopa oman kodin 1970-luvun tunnelmaan. Uusista kajareista olin vähän kateellinen. Arvostin myös kaikkia soittimia, oli oikeat Hammond-urut, pystypiano… Ainoastaan sohva puuttui. Kyllä sohva pitää studiolla olla!
Normipäivänä aloitimme hommat puolenpäivän aikaan ja lopettelimme illalla kello 20–21. Koneistoni vaatii muutamia tunteja herätäkseen kunnolla.
Tapanamme oli hakea lounasta vähän ennen kolmea. Sitten otettiin hetki happea ja painettiin loppuun asti pitkällä syötöllä. Välissä hörpittiin vettä ja kahvia. Ai että sitä kahvetta meni!
Koimme studiolla suuria tunteita. Kerran lauloin ykkösellä purkkiin erään kappaleen, josta en aluksi itse syttynyt. Mutta sitten studiossa alettiin itkeä. Se oli maaginen hetki. Täällä myös vieraili legendoja, kuten yksi kaik-kien aikojen arvostetuimmista suomalaisista rumpaleista.
Toivon, että omasta uudesta studiostani tulee yhtä laadukas.”
3. ”Urbaani ja tyly miljöö inspiroi”
”Ensimmäinen treenikämppämme oli Kurvissa, Helsingin Sörnäisissä vuonna 1989. Sen jälkeen olimme Nosturilla 20 vuotta. Se oli meidän kotimme. Vedimme viimeiset treenit kaivinkoneiden ympäröimänä. Nyt tuo pyhättö on purettu ja rouhittu maan tasalle.
Hommasimme uuden treenikämpän tänä kesänä. Sijainniltaan se on loistava. Taksilla tänne hurauttaa kotoa vain yhdeksässä minuutissa, ja pyörälläkin pääsee.
Olemme ehtineet käydä uudella treeniksellä vasta pari kertaa. Moni meistä ehti jo eksyä sokkeloisiin käytäviin – kellarikerroksissa valot sammuvat itsestään ja seinillä vilisee valtavia hämähäkkejä. Tämä urbaani ja tyly miljöö suorastaan inspiroi meitä.
30 vuoden aikana treenikämpän merkitys on muuttunut. Kultaisel… eli hämärällä 1990-luvulla treenikämpille mentiin kilisten ja kolisten, sitten soiteltiin, minkä jälkeen lähdettiin Helsingin yöhön. Silloin oli muodikasta jättää kitaralaukku narikkaan – se oli kovaa valuuttaa. Nyt biletys on jäänyt. Treenikselle tullaan tekemään töitä.
Täällä harjoitellaan uutta esiintymisohjelmistoa tulevia keikkoja varten. Kuuntelemme tarkasti fanien toiveita – jos fanit toivovat vanhoja kappaleita, otamme ne treeniksellä haltuun.
Täydellinen treenikämppä on sellainen, minne voi mennä kellonajasta riippumatta. Tämä paikka on juuri meidän näköisemme ja oloisemme. Se sijaitsee maan alla, kellarissa, jonne aurinko ei paista eivätkä kännykät kuulu. Peitimme seinät heti isoilla, mustilla seinäkankailla.
Silmäterämme on rumpusetti, jonka metalliosat ovat 24-karaatin kultaa. Sellaisesta haaveiltiin lapsena musiikkikaupoissa katalogeja selaillessa. Mutta tärkeintä on, että treeniksellä on siistiä, jotta siellä viitsii treenata. Täällä eivät kaljatölkit pyöri nurkissa – tämä ei ole mikään ’man cave’.”
4. ”Saatan viettää itsekseni perjantai-iltaa studiolla”
”Olen hurjan onnellinen tästä pienestä ja passelista studiosta, jonka hankin vuonna 2009. 35 neliön liiketila toimii tätä nykyä paitsi laulustudiona myös treenikämppänä. Kun keikkoja on tulossa, kokoonnumme bändiläisten kanssa tänne yhdessä treenaamaan.
Pidän selkeistä ja pelkistetyistä linjoista. Studion sisustuksessa on paljon mustavalkoista ja pienen pieniä itämaisia vivahteita, joista tykkään – ne ovat osa minua. Tunnusomaisin merkki on koristeellinen, mustavalkohopeinen tehostetapetti, jonka vaihtamista olen tosin miettinyt monesti. Kun illat syksyllä pimenevät, tuon studiolle kynttilöitä tunnelmaa tuomaan. Korona-aikana olen hankkinut tänne myös viherkasveja.
Studiolle on kotoani matkaa vain muutama kilometri. Jos tiedossa on kiireinen päivä, toteutan päivän hikijumpan pyöräilemällä studiolle ja takaisin.
Alkuvuodesta ennen koronaa olin studiolla melkein joka päivä maanantaista perjantaihin. Nykyään olen treeniksellä keskimäärin kolmena päivänä viikossa, säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta sitten on niitäkin päiviä, jolloin saatan mennä studiolle itsekseni ilman bändiä perjantai-illan ratoksi pianon taakse lauleskelemaan, jos esimerkiksi perhe katsoo leffaa, joka minua ei kiinnosta. Silloin vedän verhot kiinni, sytytän kynttilät, laitan tunnelmavalot päälle ja musisoin sydämeni kyllyydestä. Laulaminen – ja laulamisen opetteleminen – on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia.
”Kun illat syksyllä pimenevät, tuon studiolle kynttilöitä tunnelmaa tuomaan. Korona-aikana olen hankkinut tänne myös viherkasveja.”
Näiden seinien sisällä nauretaan paljon. Täällä voi heittää huulta roiseistakin asioista. Joskus on tapahtunut pyörtymisiäkin, kun ilmassa on ollut jännitystä, lihakset ovat olleet kireinä tai kesken hengitysharjoituksen maailma onkin yhtäkkiä mustunut silmissä.
Olen ohjeistanut kaikkia, että studiolla pitää nyt noudattaa viiden metrin turvavälejä. Laulaminen kun on yksi pahimmista pisaratartunnan levittäjistä. Olen tyytyväinen, että koronan aikana olen löytänyt ratkaisuja, miten jatkaa työtä myös etänä.
Useasti lähtiessäni studiolta taputan seinää ja sanon: Kiitos, kun olet olemassa.”
Oikeat vastaukset:
1. Club for Five
2. Antti Railio
3. The 69 Eyes
4. Heidi Kyrö
Lue myös: Laulaja Heidi Kyrö: ”Kun menin naimisiin, tein sen rakkaudesta, en perustaakseni perheen”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous