– Olen aktivistivanhempien lapsi. Minut kasvatettiin välittämään asioista, joiden parissa nyt työskentelen, Purna Sen sanoo.
Julkkikset

Tasa-arvon puolesta taisteleva tohtori Purna Sen: ”Naiset eivät voita yksin tätä taistelua”

Seksuaalinen häirintä, kotitöiden kasaantuminen naisille ja epätasa-arvoinen palkkaus ovat yhä isoja ongelmia länsimaissa, sanoo 30 vuotta tasa-arvon puolesta taistellut Purna Sen, 58.
Teksti: Heidi Moisio Kuvat: Sampo Korhonen/Otavamedia

Maailmassa ei ole maata, joka kohtelisi miehiä ja naisia tasa-arvoisesti. Näin sanoo tohtori Purna Sen, joka on työskennellyt 30 vuotta muun muassa YK:ssa ja Amnesty Internationalissa epätasa-arvon ja syrjinnän vähentämiseksi. Hän on tutkinut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa 1990-luvun alusta asti.

Intiassa syntynyt, suurimman osan elämästään Briteissä asunut ja nyt Yhdysvalloissa työskentelevä Purna on Suomessa ensimmäistä kertaa. Hän on ulkoministeriön vieraana ja yöpyy hotellissa Katajanokalla Helsingissä. Päädymme teelle kahvilaan kivenheiton päähän.

”Seksuaalista häirintää on ollut aina”

Kun Purna oli kaksivuotias, hänen perheensä muutti Isoon-Britanniaan.

– Perheeni oli mukana Intian itsenäisyyskamppailussa. Epätasa-arvokysymykset olivat jo lapsuudessani esillä.

Purnan työ keskittyy tällä hetkellä naisten seksuaaliseen häirintään ja muuhun syrjintään. Hän aloitti työnsä YK:hon kuuluvassa UN Womenissa vajaat kolme vuotta sitten. Järjestö edistää naisten tasa-arvoa esimerkiksi neuvottelemalla valtioiden hallitusten kanssa ja työskentelemällä hankkeiden kautta yli 80 maassa. Se saa rahoituksensa jäsenvaltioilta, rahastoilta ja lahjoittajilta. Suomi kuuluu järjestön merkittävimpiin rahoittajiin. Konkreettisia tuloksia on saatu esimerkiksi Safe Cities -hankkeessa, joka tekee kaupunkiympäristöistä naisille turvallisempia: Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa raitiovaunupysäkit on muutettu turvallisemmiksi ja Intian New Delhissä on parannettu valaistusta pimeimmillä alueilla sekä koulutettu bussikuskeja tunnistamaan ja ehkäisemään ahdistelua.

– Seksuaalista häirintää on ollut aina, mutta se ei ole ollut huomiomme keskipisteessä, Purna sanoo.

Hän näkee Me too -liikkeen osana historiallista jatkumoa, jonka kuluessa naisten kaltoinkohtelua siedetään yhä vähemmän. 1970-luvulla naiset alkoivat puhua kohtaamastaan väkivallasta. 80-luvulla nämä äänet alkoivat saada vastakaikua: alettiin ymmärtää, että hyväksikäytetyt naiset tarvitsevat tukea.

– Seuraavina vuosikymmeninä alettiin asteittain käsittää, että kyseessä on julkinen, poliittinen asia, jota ei vain jätetä kotiin ja vaieta. Suuri muutos tapahtui 2015, kun eri maiden hallitukset sopivat yhteisistä globaaleista tavoitteista naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Tasa-arvo ei toteudu ilman miesten panosta

Purnan mukaan on tärkeää osata nimetä erilaisia väkivallan muotoja, jotta sekä uhrit että tekijät tunnistavat ne väkivallaksi. Väkivalta voi uhata myös verkossa esimerkiksi raiskausuhkauksina. Isossa-Britanniassa ”upskirting” on uusimpia tapoja rikkoa naisen yksityisyyttä: miehet ottavat ilman lupaa kuvia naisten hameiden alta.

– Miehet keksivät aina uusia tapoja hyväksikäyttää ja nöyryyttää naisia.

Me too -liikkeen aallot ovat kantaneet myös länsimaiden ulkopuolelle. Purna mainitsee Nigerian, jossa elokuva-alalla työskentelevät naiset ovat puhuneet kokemuksistaan.

– Naiset eivät kuitenkaan voita yksin tätä taistelua. Tarvitsemme miehiä, jotka kyseenalaistavat väkivaltaisen käytöksen. Meidän pitää muuttaa käsityksiämme siitä, mitä on olla mies. Maskuliinisuus ei tarkoita väkivaltaisuutta. Mies voi olla aktiivinen isä. Mieskin voi olla ylpeä siitä, että naiset saavat tasa-arvoista palkkaa ja kunnioitusta työstään.

Kotityöt ja lastenhoito jaettava tasaisemmin

Länsimaissa Purna tunnistaa kaksi ongelmaa yli muiden: palkkaus ja palkaton hoivatyö.

– Naiset taistelivat epätasa-arvoista palkkausta vastaan jo sata vuotta sitten järjestäytymällä kauppaliitoissa, mutta edelleen naiset tekevät saman tasoista työtä pienemmällä palkalla kuin miehet. Luulen, että nuorempi sukupolvi ei aio sietää sitä samalla tavalla kuin heidän äitinsä ja isoäitinsä ovat sietäneet, kahden jo aikuisen tyttären äiti kertoo.

Lastenhoito ja kotityöt pitäisi Purnan mukaan jakaa nykyistä tasaisemmin miesten ja naisten kesken.

– Naiset ovat ottaneet kantaakseen suuremman osan palkattomasta hoivatyöstä senkin jälkeen, kun he ovat menneet palkkatöihin. He työskentelevät miltei tuplavuoroa sekä työelämässä että kotona.

Tässäkin nuoret naiset ovat avainasemassa. Länsimaissa he ovat jo valmiita haastamaan isyyden ja miesten panoksen.

X