Kolumnit

Anna Perhon kolumni: Heikko mies joutuu pilkkaamaan naisia, koska hänestä ei ole kumppaniksi

Keskisuomalaisen ”häirintäkolumni” ja Handmaid’s Tale ovat osa samaa tarinaa – kun miesten valta on uhattuna, tarve rajoittaa naisia kasvaa, Anna Perho kirjoittaa.
Teksti: Anna Perho

Kakkoskauden alkaessa lopetin katsomisen. Ei siksi, että Handmaid’s Tale ei olisi laadukas sarja, vaan siksi, että se on kuin tyylitelty dokumentti satojen miljoonien naisten elämästä. Mikä vielä karmeampaa, pelkäsin monesti katsovani ehkä omaa lähitulevaisuuttani. Naisten ihmisoikeudet ovat läntisessäkin maailmassa hyvin ohuen langan varassa, minkä tajuaa lukemalla minä hyvänsä päivänä puolikkaan Hesarin tai New York Timesin.

Tai Keskisuomalaisen.

Tämän perinteikkään sanomalehden vt. päätoimittaja pohti ”kepeässä kesäkolumnissaan”, kustantajaltaan lainaksi saamallaan arvovallalla, ovatko hänen somessa tirkistelemänsä julkkisnaiset syyllistyneet mahdollisesti seksuaaliseen häirintään, koska heillä on kevyet vaatteet yllään. Eikä siinä vielä kaikki: yksi näistä huonotapaisista (kirjoittajan määritelmä) naikkosista oli ollut naimisissa oikein kahteen kertaan! Siis aivan kauheaa!

Tuntuu ehkä liioittelulta yhdistää Handmaid’s Tale ja tökerö mielipidekirjoitus. Mutta kyse on täsmälleen samasta teemasta: nainen ja hänen kehonsa on väline, jota pitää rajoittaa, vähätellä, säädellä, tehdä naurunalaiseksi. Ihoa saa näkyä vain siten kuin herrat sopivaksi katsovat, se on tyttö sinun paikkasi maailmassa.

”Pitääkö naisten sometilit sulkea, etteivät seksuaalisesti keskittymishäiriöiset menetä mielenrauhaansa?”

Aina kun ihmisiä (siis myös naisia!) aletaan ohjeistaa tällä tavoin, toivoisin tarkempaa määrittelyä. Mikä on kaula-aukon sopiva pinta-ala? Millaisia kuvia tarkkaan ottaen saa julkaista? Saako kuvissa näkyä nilkat? Sääret? Silmät? Pitääkö naisten sometilit sulkea, etteivät seksuaalisesti keskittymishäiriöiset menetä mielenrauhaansa?

Metoo-liikkeen konkreettisin arvo on mielestäni siinä, että kukaan ei voi enää teeskennellä, etteikö tietäisi alentavan käytöksen olevan väärin.

Mutta moni silti yrittää.

Luotan sikäli ihmiseen, että useimmiten me tunnistamme helposti oikean ja väärän. Tiedämme intuitiivisesti, mitä on hyvä käytös ja toisten kunnioittaminen. Se on ollut ihmisen kehityksessä olennaisen tärkeää, koska mukava apina saa todennäköisemmin sijaa laumassa kuin ölisevä möhlö.

Tietämättömyyden teeskentely tai ”vitsikkyys” onkin refleksi, joka syttyy, kun oma valta-asema alkaa olla uhattuna. Silloin kiusaus lyödä heikompaa sukupuolta kasvaa. Laineet lyövät lohduttoman korkealle, mistä USA:n aborttioikeus ja uskonnollisten lahkojen sanoinkuvaamattomat kontrollikeinot ovat pelottavia paraatiesimerkkejä.

Osattomuuden pelko herättää ihmisessä aina voimakkaita reaktioita. Mitä muuta sodat ja väkivalta ovat kuin yrityksiä saada itselle pakolla jotain sellaista, mitä tuntee olevansa vailla?

Ja kyllä, harmittaa myös erittäin paljon miesten puolesta.

Vähättelyä ja kontrollointia harjoittavat, valtaan ja omahyväisyyteen tukehtumiskuolevat reliikit yrittävät aina väittää, että miessukupuolinen olento ei kykene hillitsemään impulssejaan paljasta ihoa nähdessään edes sen vertaa kuin hyvin koulutettu eläin.

Mutta ei se ole totta, kuten me fiksuja, omanarvontuntoisia ja vahvoja miehiä tuntevat naiset tiedämme.

”Vahva mies ei tarvitse muita ihmisiä pilkattavaksi, kynnysmatoksi tai kylkiluuksi”

Niin – vahvoja. Vahva mies tai nainen ei tarvitse muita ihmisiä pilkattavaksi, kynnysmatoksi tai kylkiluuksi. Me voimme hyvin tasapuolisessa yhteydessä muihin, emme ylikävelijöinä.

Heikko mies joutuu pilkkaamaan naisia, koska hänestä ei ole suojelijaksi tai kumppaniksi. Ja kukapa haluaisi viettää aikaansa sellaisen tyypin kanssa? Aivan. Siksi tällaisen tyypin pitääkin yrittää pakottaa naiset haluamaansa muottiin. Silloin suhteisiin ei pääse kehkeytymään aitoa välittämistä, ja katastrofinen väkivaltaan johtava kierre alkaa olla valmis.

Käyttäytyminen on ainoa luotettava kommunikoinnin muoto.

Jos sanoo olevansa ”periaatteessa tasa-arvon kannalla”, mutta reaalimaailmassa käyttäytyy huonosti ja loukkaavasti, periaate on jokin muu. Siksi kannattaa välillä kokeeksi pohtia, millainen maailmankuva ja -järjestys on sellaisen yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan toiveissa, joka haluaa rajoittaa vapaita ihmisiä vapaassa maassa.

Se on älyllistä häirintää, jolle pitää sanoa tiukka ei.

X