Kolumnit

Joskus kannattaa luovuttaa

Teksti: Sami Sykkö

Pusakkaan pukeutunut keski-ikäinen mies seisoi jonossa Helsingin Mannerheimintiellä päässään pahvinen kruunu. Herra oli hilpeällä tuulella ja lausahti: ”Tätä ravintolaa olen odottanut tänne pitkään.”

Kiira Korpi

Ja mikä oli se ravitsemusliike, johon mies oli valmis jonottamaan puolitoista tuntia talvisella kadulla – vielä selvin päin? Hampurilaisravintola Burger King.

Kansainvälinen pikaruokaketju yritti ensi kerran Helsingissä ja Tampereella 1980-luvun alussa, mutta silloin meillä syötiin vielä porilaisia, ei hampurilaisia.

Tavallaan oli onni, etteivät Burger Kingin kuuluisat avotulelta tuoksahtavat whopperit vielä maistuneet Suomessa, sillä muuten kotimaiset ketjut Carrols ja Hesburger tuskin olisivat päässeet leviämään.

Burger Kingin uusi tuleminen sen sijaan on sujunut sulavasti kuin pirtelön pyöräytys. Avajaispäivänä jonossa seisoi uutisten mukaan jopa julkkiksia. Ensimmäisistä hampurilaisista kävivät taistoa esimerkiksi mediapersoonat Arman Alizad ja Renne Korppila. Radioääni Jaajo Linnonmaa julisti hampurilainen tarjottimellaan, että hetki oli upein hänen elämässään.

Vaikkei tietäisi kuka on Jaajo Linnomaa, hänen riemustaan voi silti päätellä jotain. Ilmeisesti joskus kannattaa ensin luovuttaa voidakseen myöhemmin todella voittaa.

Meininki oli melkein yhtä riemullista äskettäin Yleisradion studion sohvalla Pasilassa.

Tunnelma on aina korkealla, kun taitoluistelija Kiira Korpi on paikalla, mutta nyt saimme puhua lempilajistamme taitoluistelusta television urheilulähetyksessä.

Korpi oli tuonut studioon myös luistelupukujaan. Upeat asut kertovat siitä, kuinka ammattimaisesti hän on alusta alkaen suhtautunut uraansa ja hionut kuntoon suoritustensa kaikki osaset.

Noustuaan teini-ikäisenä Euroopan huipulle Korpi palkkasi pukusuunnittelijan Pariisista. Tamperelainen Tuomas Merikoski oli töissä muotimaailman sen hetken puhutuimmassa paikassa, Givenchyn muotitalossa. Hän alkoi luoda luistelijalle ennennäkemättömiä asuja.

Niiden ideat johtivat luotisuoraan Pariisin catwalkeille. Ei jäällä ollut nähty sellaisia punaisia olkatoppauksia tai graafisia raitahelmoja. Yleisö alkoi kiinnostua ja luistelijat matkia.

Mutta tuomarit olivat eri mieltä. Heistä monet olivat istuneet jään reunalla jo kylmän sodan aikaan, ja he suosivat minitanssiaisasuja ja prinsessamaisia koristeluita.

Ja kävi niin kuin yrityksissäkin: kun pomo murahtaa, sen mukaan mennään, oli suunta oikea tai väärä.

Kiirankin pukuja muokattiin ja vaihdettiin tuomareiden ohjeiden mukaan. Samalla niitä myös pilattiin. Esimerkiksi yhden superhienon puvun helmaan vaadittiin lisää kiiltoa. Lopulta puku painoi niin paljon, ettei siinä voinut enää tehdä kolmoishyppyjä. Jutun olen kuullut tuomareilta itseltään.

Kiira suhtautui televisiostudiossa pukuasiaan ymmärtäväisesti, lempeästi ja huumorilla. Hän on kuitenkin ottanut opikseen ja vaihtanut suunnittelijaa. Miksi turhan lyödä päätä seinään? Teemu Muurimäen luomat asut ovat kauniita, eivätkä herätä sen kummempaa kritiikkiä. Ne mahtuvat naisten sarjan kapeaan ulkonäkömuottiin, jossa luistelijalta odotetaan paljetteja ja nutturaa – tietenkin klassisen musiikin tahdissa.

Kiira on yhä maailman tyylikkäimpiä luistelijoita. Joskus kannattaa luovuttaa voidakseen voittaa.

Kun tekee asiat toisin tai yrittää uutta, pitää hankkia vahva sateenvarjo, sillä niskaan ropisee varmasti. Mutta jos katsoo eteenpäin vähän pidemmällä kiikarilla, ehkä siellä jo paistaa – ja valitulla tiellä kannattaakin jatkaa.

Presidentti Sauli Niinistö joutui remontin takia siirtämään itsenäisyyspäivän juhlat pois linnasta. Kun juhlapaikaksi paljastui Tampere-talo, moni hämmästyi. Kun tuli tieto, ettei pukukoodi salli suuria iltapukuja, moni pettyi. Kun juhlat oli nähty ja koettu, moni ihastui.

Jotkut haluavat nähdä hikihelmiä, boolin kauhontaa ja tanssahtelua taas Presidentinlinnan kauniissa saleissa, mutta toiset tahtovat jo lisääkin uudistuksia.

Esittäisinkin toiveen: Kiltti herra presidentti, älkää luovuttako. Eikö juhlat voisi vastedeskin pitää eri puolilla maata, esimerkiksi joka toinen vuosi? Mukana voisi taas olla jokin ohjelmanumero, kuten konsertti. Saisi siinä esitellä suomalaista kirjallisuuttakin, kenties sieltä iloisemmastakin päästä.

Miettikää asiaa rauhassa. Odottelen vastaustanne täällä Burger Kingin jonossa.

X