Kolumnit

Laura Honkasalon kolumni: On monta syytä ihailla leikkiviä aikuisia – ja leikkiä itsekin

Jos tuomitsee aikuisten leikin, olisi syytä kokeilla leikkimistä itse, kirjoittaa Laura Honkasalo kolumnissaan.
Teksti: Laura Honkasalo

Teini-ikäinen tyttö kertoo lehdessä, että häntä pilkataan harrastuksen vuoksi. Kiusaajien mielestä 17-vuotias on liian vanha harrastamaan keppihevosia. Sama pilkka jatkuu kommenteissa artikkelin alla: ei tuon ikäisenä saa enää leikkiä, pitää aikuistua. Haastattelussa tyttö kuitenkin kertoo opiskelevansa ammattiin. Muut aikuiset kommentoijat arvelevat, että haastateltu on jälkeenjäänyt tai jotenkin muuten sekaisin.

Keppihevosharrastajissa on kuitenkin koko ajan enemmän aikuisia. Harrastus tarjoaa hyvää treeniä, ulkoilua ja porukan, johon kuulua – hauskuudesta puhumattakaan. Tuntuu hämmentävältä, että kivassa harrastuksessa pitäisi olla ikäraja. Yhtä oudolta tuntuu ajatus, että tietyn iän ohitettuaan ei saisi enää leikkiä.

Kun muut tytöt intoilivat 13-vuotiaana meikeistä ja pojista, askartelin uusia juttuja nukketalooni.

Murrosiässä leikin paljon pitempään kuin luokkakaverini. Kun muut tytöt intoilivat 13-vuotiaana meikeistä ja pojista, askartelin uusia juttuja nukketalooni. Tuohon aikaan ei puhuttu aikuisista nukkekotiharrastajista, eikä minulla ollut hajuakaan siitä, että nukketalot olivat alun perin nimenomaan aikuisten naisten juttu – ennen teollisen lelutuotannon aikaa lapset eivät saaneet koskeakaan nukketaloihin ja niiden varusteisiin, koska ne olivat kalliita.

Yläasteella leikin mielelläni nuorempien kanssa. Se hävetti. Muut joivat kotibileissä viinaa, minä kävin naapurintytön luona leikkimässä Barbie-nukeilla.

Tykkäsin edelleen lukea satuja ja kirjoitin omia mieli­kuvitusjuttuja. Luokkakaverien maailma tuntui vieraalta. Leikki oli minulle tärkeää vielä lukiossa – onneksi kymmenen vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa saisi leikkiä ilman häpeää.

Muutama vuosi sitten kuulin, miten joku oli kuvaillut minua lukiossa: ”Tyttö, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi.” Se tuntui vieläkin pahalta, sillä kukapa haluaisi olla jälkeenjäänyt ja vähän säälittävä. Tyttö, joka noin sanoi, piti kovaa meikkiä, seurusteli naimisissa olevien miesten kanssa ja joi paljon.

1980-luvulla nopea aikuistuminen oli hienoa ja nuorten maailma oli aika aggres­siivinen. Dokaaminen ja tupakointi olivat tärkeitä aikuisuuden merkkejä.

Toy ­Voyagers -harrastajat lähettävät pehmolelun matkaan ilman omistajaa.

Onneksi aikuisten leikki on nykyään sallitumpaa kuin ennen. Voi harrastaa live-roolipelejä, miniatyyrejä tai pallonivelnukkeja. Somen hyvä puoli on, että se antaa luvan aikuisten leikille.

Luin naisesta, joka kerää Littlest Pet Shop -hahmoja ja lavastaa niille Instagramiin erilaisia kohtauksia. Moni kuvaa pehmoeläi­miään erilaisissa tilantei­ssa tai matkoilla. Toy ­Voyagers -harrastajat lähettävät pehmolelun matkaan ilman omistajaa. Nalle voi kiertää hostin luota toiselle, jopa maailman ympäri. Matkan varrella nalle otattaa tietysti itsestään matkakuvia, jotka julkaistaan matkaileviin pehmoleluihin erikoistuneella sivustolla.

Leikkiminen aikuisena tekee iloiseksi ja lisää optimismia.

Askartelukin on sallittua leikkimistä. Askartelun ei tarvitse olla hyödyllistä, sen parissa voi kokeilla erilaisia juttuja, ja parhaimmillaan se tuottaa samanlaisen flow-­tilan kuin leikkiminen lapsena. Muu maailma unohtuu, aika menettää merkityksensä ja tekemisen ilo valtaa ihmisen. Saa käyttää mielikuvitusta kuten leik­kiessä, eikä lopputuloksen ole pakko olla hyödyllinen kuten töissä.

Leikkiminen aikuisena tekee iloiseksi ja lisää optimismia. Leikki on vapaaehtoista, spontaania ja kivaa. Leikki on hauskaa itsessään, ei lopputuloksen takia. Aikuisten leikkiminen vapauttaa endorfiineja, vireyttää aivot ja lisää luovuutta. Tutkimuksissa on havaittu, että leikkiminen aikuisena voi jopa parantaa muistia.

Minulla on käytössä työpöytäpalikat. Kun ajattelu tökkii, rakentelen palikkatorneja ja linnoja.

Aikuisten leikki voi olla fyysistä, vaikka mölkyn pelaamista. Se voi olla lautapelien tai shakin pelaamista. Värittäminen ja piirtäminenkin voidaan laskea leikkimiseksi, koska niissä käytetään mielikuvitusta. Aikuisena voi myös rakennella – Legolla on jopa erikseen aikuisten pakkauksia, jotka ovat vaativampia. (Tosin useimmiten lapset ovat taitavampia rakentamaan legoilla!) Minulla on käytössä työpöytäpalikat. Kun ajattelu tökkii, rakentelen palikkatorneja ja linnoja.

Tuntuu käsittämättömältä, että ihmiset jaksavat paheksua teinityttöä, joka haluaa hypellä esteiden yli keppihevosellaan. Sehän on mitä parhain harrastus: keppi­hevostelussa saa (ilmaista) liikuntaa, leikin riemua ja yhteisöllisyyden kokemuksen. Enemmän käy sääli pilkkaajia. Heidän kannattaisi vähän leikkiä.

Anna Lauralle palautetta: laura.l.honkasalo @ gmail.com.

X