Ihmiset

Nina Itkonen, 49, vaihtoi alaa ja alkoi ajaa taksia, mutta sitten korona hiljensi kaupungin: ”Jotkut ajavat vain oman mielenterveytensä vuoksi”

Nina Itkonen on päättänyt selviytyä, vaikka nyt on rankkaa. – Takseja tarvitaan aina, oli koronia tai ei, hän sanoo.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: Tommi Anttonen

Pyryttää lunta. On helmikuinen lauantai-ilta, ja jyväskyläläisen lähiön taksitolpalla on muutama auto. Taksikuski Nina Itkonen, 49, on jonossa ensimmäisenä, piikkipaikalla.

Vieressä on grilli ja ruokakauppoja, mutta ihmisiä ei näy missään. Läheisessä baarissa on annettu valomerkki, mutta vielä ei ole tullut taksitilausta.

Nina nousee ulos autosta ja pistää tupakaksi.

Kyydit vähenivät

Nina Jyväskylän Matkakeskuksen tolpalla.

Nina Jyväskylän Matkakeskuksen tolpalla.

Ennen koronapandemiaa viikonloppuöinä asiakkaita riitti keskustassa jonoksi asti, ei tarvinnut kuin kurvata tolpalle.

Koronapandemian alkamisen jälkeen asiakasmäärät ovat romahtaneet. Nordean pankkikorttimaksuihin perustuvan tutkimuksen mukaan taksiala on kulttuurialan jälkeen eniten tuloja menettänyt ala – taksit ovat siis ottaneet isomman iskun kuin ravintolat.

Syynä on liikenteen raju supistuminen. Vapaa-ajan matkustajat ja liikematkailijat ovat vähentyneet, ja lisäksi esimerkiksi Kelan korvaamat kyydit supistuivat vuosi sitten keväällä noin neljäkymmentä prosenttia. Huonosti liikkuvia vanhuksia on ohjeistettu pysymään kotona. Kun koulut ovat olleet kiinni, ei ole ollut koulukuljetuksiakaan, selviää Taksiliiton antamista tiedoista.

Ennen koronapandemiaa Ninakin kuljetti paljon matkustajia. Hän osaa vieläkin ulkoa junien ja lentokoneiden vanhat aikataulut.

Nyt lentoja Jyväskylään on niin vähän, ettei niiden takia kannata ajaa kentälle.

– Aiemmin kello 00.39 saapuva juna Tampereelta oli hyvä vuoro, mutta nyt se on typistynyt pariin vaunuun, Nina sanoo.

Aseman tolpalle pitäisi mennä hyvissä ajoin odottamaan muutamaa junasta tulevaa asiakasta. Tolpalla odottaminen on kuitenkin kuskille kallista luppoaikaa.

Koronavuoden aikana ei ole auttanut muu kuin alkaa markkinointihenkiseksi. Nina on hankkinut kanta-asiakkaita, eikä hän olisi pärjännyt ilman heitä.

– Alalla pärjää, jos luo suhteita. Teen pee­ärrää Facebookissa, annan asiakkaille käyntikorttini, kysyn, voinko hakea heidät myöhemmin jostain.

Ennen pandemiaa Nina ajoi kolmesta neljään yövuoroa viikossa, nyt on pakko ajaa enemmän. Hän arvelee, että kyydit ovat vähentyneet nelisenkymmentä prosenttia.

Nina on renki, joten taksin isännälle menee osa kyytituloista. Hänen pitää tienata käteen vähintään 1 600 euroa kuussa, jotta hän saa laskut maksettua.

Koronavuoden aikana hän on joutunut tiukentamaan rahankäyttöään. Hänellä on kaksi teiniä elätettävänään, ja hän miettii tarkasti ruokakaupassa, mitä ostaa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.

Tulot ovat tiukoilla kaikilla.

– Moni kuski on lomautettuna. Jotkut ajavat vain oman mielenterveytensä vuoksi, Nina sanoo.

Erityisen vaikeaa on isännillä, joiden pitää maksaa juoksevia kuluja autoistaan.

– Monen on vaikea sanoa rengille, että lopeta ajaminen. Olen kuullut, että jotkut ovat ottaneet lainaa tai pantanneet talojaan.

Nina ei pelkää asiakkaita

Koronavaikeuksista huolimatta Nina haaveilee omasta taksista. 

Koronavaikeuksista huolimatta Nina haaveilee omasta taksista.

Läheisestä baarista on tullut tilaus. Nina ajaa kerrostalojen keskellä nököttävän baarin viereen, mutta ketään ei näy.

Pian tilauksen tehnyt humaltunut pariskunta avaa kuitenkin taksin oven, ja Nina lähtee viemään heitä toiseen lähiöön.

Nyt kun ei ole enää matkustajia kuskattavana, suurin osa asiakkaista tulee ravintoloista ja kotibileistä.

– Olen aina tullut toimeen känniläisten kanssa. Moni kuski ei heitä siedä, ja siksi he ajavat päivävuoroja, Nina sanoo.

Ihan pieni murto-osa huumeidenkäyttäjistä voi olla arvaamattomia. Jos Nina huomaa taksia lähestyvästä asiakkaasta, että tämä on todella sekaisin, hän kaasuttaa varmuuden vuoksi alta pois eikä välitä siitä, että menettää piikkipaikkansa.

Kerran hän ei ehtinyt ajoissa tajuta asiakkaan kuntoa. Etupenkille istui huumehöyryissä oleva sekava mies, joka oli ilkeä ja kävi käsiksi, raapi Ninaa ja kiskoi tämän vaatteita. Nina pysäytti auton ja pyysi miestä poistumaan. Ei auttanut. Hän oli tuolloin niin tuore kuski, ettei muistanut painaa hätänappia, vaan nousi autosta ja yritti kiskoa miehen etuoven kautta ulos. Ei onnistunut. Hän palasi autoon ja onnistui sillä kertaa tyrkkäämään miehen ulos. Sen jälkeen hän kaasutti ovi auki pois paikalta.

Kädet tärisivät monta tuntia. Hän soitti työkaverilleen ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Se rauhoitti.

Ninalta kysytään usein, miten hän uskaltaa naisena ajaa taksia öisin. Ninan mielestä Jyväskylässä on turvallista. Lisäksi autossa on tallentava kamera ja hätänappi, jota painamalla poliisi ja Jyväskylän taksit saavat hätäilmoituksen. Silloin taksien välityslaitteen karttaosiossa näkyy, missä pulaan joutunut taksi on. Kuskien kirjoittamaton sääntö on, että lähellä olevat vapaat taksit ajavat heti paikalle.

Iskuyritykset Nina kuittaa huumorilla. Flirttaileminen ei tulisi kuuloonkaan.

– Se ei yksinkertaisesti kuulu tähän rooliin.

Myös mielipiteet on pidettävä omana tietonaan, se opetettiin jo pari viikonloppua kestäneessä koulutuksessa. Oli kyse sitten koronarokotuksista tai politiikasta, asiakasta myötäillään, ei lähdetä omilla mielipiteillä mukaan keskusteluun.

Joskus ihmiset kertovat murheistaan, moni tilittää eroistaan. Nina kuuntelee, mutta ei ota juurikaan kantaa.

Kyllä se siitä. Aika parantaa haavat. Yritä sopia, hän sanoo.

Moni asiakas on sanonut, että Ninalla on rauhoittava tumma ääni, kuin laulaja Paula Koivuniemellä. Ehkä sekin saa takapenkillä tunteet tasaantumaan.

Yötyö on Ninan juttu

Nina vaihtaa kuulumisia kollegojensa Jenny Lindqvistin ja Teemu Kaura-ahon kanssa.

Nina vaihtaa kuulumisia kollegojensa Jenny Lindqvistin ja Teemu Kaura-ahon kanssa.

Jyväskylän torin kupeessa on tolppa ja kuskien taukotila. Nina tuli pariskunnan vie­tyään keskustaan, koska läheisessä ravintolassa on kanta-asiakas, joka pitää hakea hieman myöhemmin.

Nina seisoo ulkona taksikuskien Teemu Kaura-ahon ja Jenny Lindqvistin kanssa juttelemassa.

Teemun ja Jennyn Nina tuntee nimiltä, mutta moni kuski tuntee toisensa vain keltaisessa taksikyltissä lukevan auton numeron mukaan.

– Minä nousen tolpalla aina jaloittelemaan ja juttelemaan. Jotkut ovat erakkoja ja katsovat mieluummin autossa leffoja.

Seurallisesta luonteesta oli hyötyä ravintola-alalla, jolla Nina työskenteli parikymmentä vuotta. Joitakin vuosia sitten hän alkoi kuitenkin miettiä alanvaihtoa. Vasemmasta korvasta oli kuulo heikentynyt, koska hän oli työskennellyt niin monta vuotta hälyn keskellä. Ja muutenkin tuntui siltä, että hän haluaisi tehdä jotakin muuta.

Hän on ollut yöihminen teini-ikäisestä lähtien, joten mikään muu kuin yötyö ei tullut kuuloonkaan. Nuorempana hän kokeili kaupan alaa, ja kerran hän oli ollut hotellin aamusalivuorossa. Se oli ollut yhtä helvettiä.

Pari vuotta sitten Nina oli taksin kyydissä, ja kuski rekrytoi hänet siltä seisomalta omaan talliinsa. Sanoi, että ravintola-alan tyypit ovat parhaita. He tulevat kaikkien kanssa toimeen ja osaavat käsitellä asiakkaita.

Nyt Nina on ajanut taksia kaksi vuotta. Työvuoro alkaa aina iltaisin kuuden kieppeillä.

– Tämä sopii minulle kuin nyrkki silmään. On oma vapaus, ja silti saa höpötellä mukavia asiakkaiden ja työkavereiden kanssa.

Itse asiassa työ tuntui heti niin omalta, että Nina päätti ostaa oman pirssin. Mutta sitten tuli pandemia.

– Odotan, että elämä normalisoituu, ja menen sitten vasta pankin puheille.

Nyt Nina saa kyydin. Ja seuraavaksi onkin vuorossa kanta-asiakas Sami, jonka Nina vie lähiöön.

Perheen ja työn yhdistäminen aiheutti joskus huonoa omaatuntoa

Ninalla on tapana käydä kotona puolenyön aikaan tekemässä eväitä ja keittämässä kahvia.

Ninalla on tapana käydä kotona puolenyön aikaan tekemässä eväitä ja keittämässä kahvia.

Lumipyry on yltynyt. Jyväskylän valkoiset kadut ovat autioita, vain harvakseltaan näkyy liikkeellä oleva auto. Puolenyön aikaan ti­laukset vähenevät pariksi tunniksi, ennen kuin kotibileistä lähtijät alkavat tilailla takseja noin kahden aikaan. Ennen sitä Nina käy kotona valmistamassa eväitä.

Hän asuu rivitalokaksiossa, jossa hänen sänkynsä on olohuoneessa.

Hänellä on aikuinen tytär nuoruudensuhteestaan ja 16-vuotiaat kaksoset, joiden yhteishuoltajuuden hän jakaa lasten isän kanssa. Nina ja exä ovat hyvissä väleissä, viettävät lomiakin yhdessä, vaikka eivät olekaan enää rakastavaisia.

Kohta kaksosetkin lentävät pesästä.

– Olen työorientoitunut. Sitten voin mennä ja tulla, miten haluan.

Kun lapset olivat pieniä, Nina lähti iltaisin ravintolaan töihin. Monta vuotta hän poti siitä huonoa omaatuntoa.

– Jotenkin niiden tunteiden yli on vain onnistunut lutviutumaan. Ehkä se oli enemmän omassa päässä, sillä lapsille oli normaalia, että olin poissa.

Nina on kaatanut kahvin valkoiseen termospulloon. Kallen mätitahnalla voidellut leivät ovat pussissa.

Hän vilkaisee kännykkäänsä, ”etälamautinta”, jossa on taksivälitysfirman sovellus. Hän voi kuitata tilauksen puhelimellaankin.

Mutta etähälytin on hiljaa, vaikka kello on jo yli kaksi ja kotibileistä lähtijöiden pitäisi olla jo liikenteessä.

Nina ei pelkää sairastuvansa koronaan

Väinönkadulla on ravintoloita, mutta nykyisin se on hiljainen.

Väinönkadulla on ravintoloita, mutta nykyisin se on hiljainen.

Nina on taas tien päällä. Hän on keskustassa, kun auton välityslaitteeseen tulee hätä­ilmoitus. Se on tullut kaukaa, eikä Ninan kannata lähteä ajamaan sinne.

Lähtisikö hän todella? Yksinäinen nainen?

– Totta kai, hän vastaa.

Yleensä hätäilmoitukset ovat vahinkoja: joku on ehkä siivonnut ja painanut vahingossa nappia. Niin on käynyt tälläkin kertaa, ja ilmoitus poistuu.

Vuosi sitten Nina pelkäsi koronavirusta mutta ei enää. Osittain siksi, että kuskien sairastumisia on raportoitu vähän. Nina ei tunne Jyväskylästä yhtä ainoatakaan kuskia, joka olisi sairastunut. Tietoisia riskejä hän kuitenkin välttelee. Jos tulee ilmoitus, että ­asiakkaalla on koronaepäily ja tämä pitäisi viedä testiin, hän ei kuittaa kyytiä.

– Mutta harva varmaan kertoo epäilystään. Koska en tiedä, kuka kyytiin istuu, olen päättänyt olla pelkäämättä.

Hän käyttää maskia, kun asiakkaat ovat kyydissä ja desinfioi auton ovenkahvoja kyytien väleissä.

Tammikuussa Jyväskylässä kymmenet ihmiset saivat tartunnan opiskelijoiden baari-illasta. Nina oli tuona yönä töissä, mutta hän ei ajanut keskustassa.

– Sitä paitsi opiskelijat käyttävät niin harvoin takseja, että heidän menemisensä eivät koske meitä.

Tartuntojen seurauksena liki puolitoistatuhatta ihmistä joutui karanteeniin. Kaupunki hiljeni.

– Ihmiset säikähtivät, ja asiakkaita oli selvästi vähemmän.

Tämä yö osoittautuu lopulta tienestien puolesta hyväksi vuoroksi. Lunta on tullut niin paljon, että pienemmät autot ovat luovuttaneet. Sen takia nelivetoisella Kialla ajavalla Ninalla riittää asiakkaita.

Unelma omasta taksista elää

Joitakin viikkoja tapaamisemme jälkeen Jyväskylän ravintolat suljetaan. Nina lomautetaan. Hän ei kuulu liittoon, joten hän tippuu peruspäivärahalle. Taksia hänen kannattaa ajaa vasta sitten, kun ravintolat saavat olla auki ainakin iltakymmeneen.

Myös Ninan vakiobiljardisali suljetaan. Hän on pelannut biljardia nuoresta pitäen, voittanut kilpailujakin. Hän pelaa naistenjoukkueessa, jonka nimi on Lady Luck.

Biljardissa pitää osata hahmottaa pelipöytä. On osattava miettiä etukäteen, miten se muuttuu lyönnin jälkeen. Parhaimmat pelaajat osaavat ajatella jopa kahdeksan lyöntiä eteenpäin. Nina pystyy hahmottamaan ku­vion kaksi kolme palloa eteenpäin.

Nyt hän hahmottelee tulevaisuuttaan.

– Vaikka nyt on vaikeaa, niin takseja tarvitaan aina, oli koronia tai ei. On turvallinen fiilis, kun löysin homman, jota voin tehdä eläkkeelle asti.

Kun elämä normalisoituu, ja jos Nina saa pankista lainaa, hän lähtee kaupoille. Hänellä on jo pitkä toivelista siitä, mitä kaikkea omassa pirssissä on oltava.

X