Viimeinen veneretki

Se oli kesän viimeinen veneretki. Ja varmasti kesän lämpimin veneretki. Syyskuu on ollut hyvä. Hyvä, lämmin, kiireinen ja täynnä toivoa. 

Varmaan myös kesän viimeisiä kesämekkoja. 

Puutarhakalusteet ja tyynyt on siivottu varastoon. Ensi viikolle saa tulla sade. 

Saa tulla sade ja syksy. 

Tämä syksy on työntäytteinen. Teen tällä hetkellä ihan täyttä viikkoa (plus pari tuntia ylimääräistä nuorisoneuvolaa) ala-, yläasteella sekä lukiossa ja ohjaan jumppaa vähintään kolme päivää viikossa. Sitten on noita vanhempainiltoja niin omasta kuin työnkin puolesta ja jos jonkinlaista kurssia. Ei kai ihme, että tuntuu ettei mulla oo juuri edes vapaailtoja ja viikonloput menevät hirmu nopeasti. 

Valmistelin juuri yläastelaisille pientä luentosarjaa, jossa yksi teema on positiivinen psykologia. Siinä painotetaan miten tärkeää elämässä on Flown löytäminen – siis sellainen tekeminen, joka vie mennessään ja imaisee maailmaansa. Että sulla on harrastus, jossa koet onnistumista ja johon voit heittäytyä ja viettää aikaa huomaamatta vaikka tuntikausia. Vaikka neulominen -tai muut käsityöt jos multa kysytään. Tai piirtäminen. Tai jumppatunnit; sekä niiden suunnitteleminen että itse treenaaminen tietysti on mulle sellainen flow-kokemus, joka saa unohtamaan kaikki muut ajatukset.

Mutta sitten mietin, että parhaimman flown mulle on varmaan antanut aina tämä blogi; sekä kirjoittaminen että kuvaaminen. Tämä on aika terapeuttista tai ainakin omalla tavallaan meditoivaa touhua ja on nurinkurista, että aina kun on kiire ja stressiä ja elämässä takkuja, jää blogi jakoihin. Onneksi on noita paikkaavia pikkuflow-puuhia. 

Pointti oli, että älä unohda sun Flowta. <3 Älä anna sen haihtua ja kadota. 

Tulen taas tänne pian. Kuten sanottu, syksy näyttää toiveikkaalta. Näyttää siltä että mulla on taas aikaa mun parhaalle flowlle. <3