Mun kuulumisia ja yksionoloa

Ei ihme jos vaikka olisitte miettineet että mitä mulle oikeasti kuuluu kun täällä on niin hiljaiseloa. 

Olisi kamalan helppoa syyttää työkiireitä; teen tänä syksynä tavallista suurempaa työmäärää. Tai että iltaisin on usein jumppatunteja. Ja että viikonloppujen tunnit tarvitsen lepäämiseen. Se on totta; viikonloppujen tunnit olen tarvinut lepäämiseen, mutten haluaisi olla niin väsynyt että tarvitsen viikonloput lepäämiseen! Haluan että viikonloput pursuavat energiaa kaikenlaisiin uusin projekteihin! Niin ei vaan aina ole.

Marraskuussa tosin kaikki on sallittua. Kaikki. Kaikki paitsi liikunnan lopettaminen! Mutta muuten saa olla vähemmän energiaa, saa olla mieli vähän enemmän maassa, saa olla enemmin sisällä ja suoda itselleen herkkupaloja kahvin kanssa. Mutta liikuntaa ei saa lopettaa. 

Tänä viikonloppuna olin yksin (ihanaa, muuten. Saan yksinolosta niin paljon hyvää enegriaa). Mies lähti kaveriporukassa Köpenhaminaan ja lapset tulivat mun luokse vasta lauantaina. Siitä on kauan aikaa, ihan yksinolosta. En edes suunnitellut mitään tekemistä. En kysynyt itselleni mitään seuraa. Heräsin aikaisin, kävelin pitkän lenkin Lumin kanssa sateessa (täällä on ollut pelkkää sadetta viikkokaupalla), kävin lämpimässä suihkussa, paistoin leipää ja keitin kahvia.

Olen laskenut hartioita, ihan kirjaimellisesti. Yksinolo ja hidas tempo on tehnyt niin hyvää, mutta olen myös käyttänyt aikaa venyttelyyn; etenkin hartioiden ja yläkropan lihasten rentouttamiseen. Uskomattoman hyvää. 

Anna marraskuun tulla ja olla. Ota aikaa itsellesi. Lähde ulos vaikka sataisi. Liiku. Venyttele. Marraskuussakin voi saada enegiaa. <3