Terveyskeskuslääkäri tekee pitkää päivää

Ihmisläheisessä työssä lääkäri saa nähdä koko ihmiselämän kirjon.

”Parasta tässä työssä on potilaiden hoitaminen”, ilmoittaa Leppävaaran terveysaseman terveyskeskuslääkäri Marja Nores. ”Yleislääketieteessä ihmistä voidaan hoitaa kokonaisvaltaisesti. Potilasta ei katsota vain yhteen reikään ja toimiteta eteenpäin erikoislääkärille. Hienoa työssä on myös se, miten potilaita oppii tuntemaan.”

Lääkärin ammatti ei kuitenkaan ole aina ruusuntuoksuista kutsumustyötä. Liian suuret väestöt tekevät jonoista pitkiä ja lääkärin päivistä pakkotahtisia. ”Kyllä tässä tehdään töitä tiukalla tahdilla, paineet ovat kovat. En sanoisi, että työ on stressaavaa, mutta kiirettä on”, arvioi Nores.

”On hyvin tärkeää, että lääkäri itse pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Uupumisen riski on olemassa. Pitää osata sanoa ei. Ja alahan on siinä mielessä akateemista, että työpäiviin pystyy vaikuttamaan. Meillä esimerkiksi tehdään potilaslistat itse eli itse määritellään kuinka paljon potilaita hoidetaan kunakin päivänä.”

Nores puhuu työstään 15 vuoden kokemuksella. Terveyskeskuslääkärin takin lisäksi hänellä on yleislääketieteen erikoislääkärin paperit ja nuorten lääkäreiden kouluttajana hän on toiminut vuodesta 2002. Aluksi urasuunnitelmat kohdistuivat korvalääkärin pestiin, mutta orientaatiovaihe terveyskeskuksessa muutti suunnitelmat.

Työn mielekkyys palkkapussia tärkeämpää

Eikö yksityisen puolen korkeampi palkkaa houkuta Noresta? ”Ei oikeastaan. Viihdyn työssäni hyvin. Jossakin vaiheessa punnitsin asiaa mielessäni, kun meiltä lähti monia kokeneita lääkäreitä yksityiselle puolelle ja henkilöpula oli kova. Tässä työssä on kuitenkin muita etuja, mitä yksityiseltä puolelta ei löydy. Työssä näkee elämän koko kirjon. Esimerkiksi Kilon omalääkäreillä on paljon lapsiperheitä, kun taas Tapiolassa käy enemmän vanhuksia. Espoon keskuksessa taas asuu paljon maahanmuuttajia.”

Terveyskeskuslääkärin kukkaro ei välttämättä pullistele samaan malliin kuin yksityislääkärillä, mutta Noresin mukaan terveyskeskuslääkärin palkka on hyvinkin kilpailukykyinen esimerkiksi kunnan sairaalassa työskentelevän lääkärin ansioihin verrattuna.

”Terveyskeskuslääkärin peruspalkka on ehkä suhteessa matala, mutta väestövastuutyössä päivätyössä saa käyntipalkkioita eli palkka nousee kohtuullisen hyväksi, Nores puolustaa.

Noresin mukaan peruspalkka pyörii noin 2500 eurossa ja sen tueksi lasketaan vielä potilasmääriin perustuvat käyntipalkkiot. Hänen arvionsa mukaan palkka ilman päivystyksiä lisineen pyörii noin 3000 – 4500 euron välillä, lisien kanssa ansiot ovat 4000 euron paremmalla puolella. Vaikka päivystykset ovat rankkoja ja ne tehdään ylitöinä, ahkera lääkäri saa halutessaan täydennettyä palkkapussiaan huomattavasti.

Naiset valtaavat alaa

Naislääkäreiden osuus kasvaa kokoajan ja puhutaan alan naisistumisesta. Lääkäriliiton mukaan Suomessa kaikista lääkäreistä puolet on naisia ja työikäisistä lääkäreistä naisten osuus on jo 53 %. Tällä hetkellä lääketieteen opiskelijoistakin noin kaksi kolmannesta on tyttöjä.

Noresin mukaan naisistuminen tuo mukanaan alalle enemmän naisille ominaisia piirteitä: kiltteyttä ja luontaista hoivaviettiä, mutta myös kotikuvioiden vaikutus tulee näkymään konkreettisesti.

”Vaikka työskentelemme tasa-arvon aikana, naisilla on kuitenkin usein päävastuu lapsista. Vaativan työn ja kodin yhdistäminen näkyy totta kai. 60-luvulla lääkärit olivat pääasiassa miehiä, joilla oli vaimot ja hyvässä lykyssä vielä kotiapulaiset kotona.

Myös palkkojen aleneminen kuuluu väistämättä naisistumisen vaikutuksiin. ”Palkat voivat olla vaarassa. Tässä asiassa pitää naisten pysyä tiukkana”, Nores peräänkuuluttaa. ”Palkka on sinänsä hyvin tärkeä asia, sillä ala pitää säilyttää houkuttelevana. Hyvä esimerkki on hoitajat, joiden palkkataso on häpeällisen alhainen.”

Vastakeino ilmiöön on Noresin mukaan vahva ja hyvä ammattiliitto.

Palkkojen mahdollinen aleneminen ei ole terveyslääkärin ainoa vitsaus. Suomi panostaa tutkitusti EU-maista toiseksi vähiten terveydenhuoltoon. Hyvinvointivaltiossa porskutetaan eteenpäin ahkerien lääkärien voimalla, mutta kenen kustannuksella?

”Alalla yritetään minimoida henkilökunnan määrä ja resurssit. Alueellisen väestön koon lääkäriä kohti pitäisi olla keskimäärin 1700 – 1900 asukasta, mutta ainakin Espoossa koko on kuitenkin suurempi, noin 2100 asukkaan luokkaa. Kaupunkialueilla tosin asukkaista lääkärillä käy noin 50 %, sillä osa käy yksityislääkäreillä, osa työterveyshuollossa ”, Nores summaa.

”Tässä kärsii hoidon laatu, jonka pitäisi olla työssä tärkeintä. Potilas pitää saada hoidettua hyvin. Pitää olla aikaa perehtyä kirjallisuuteen ja paneutua potilaan ongelmiin, ennen kaikkea pitää olla aikaa kuunnella potilasta. Nyt aika ja resurssit riittävät juuri ja juuri, rajoilla liikutaan.”

Teksti: Heidi Niva / A4 Media Oy (21.4.2005)
Kuva: A4 Media Oy