Voiko self help -kirjoista olla oikeasti apua? Anna Perho, Maaretta Tukiainen, Marianna Stolbow ja Kaisa Jaakkola kertovat suosikkinsa

Elämä ei muutu paremmaksi pelkästään self help -kirjoja kotisohvalla selaillen, mutta ne voivat töytäistä kohti muutosta tai auttaa ymmärtämään omaa mieltä. Neljä elämäntaitogurua kertoo, mistä kirjoista he ovat löytäneet apua.

Self help ei itsessään auta, mutta antaa eväitä ajan­hallintaan ja arvojen tarkasteluun

Toimittaja ja valmentaja Anna Perho kertoo lukevansa lähes kaiken aikaa.
– Minulle helvetti on siellä, missä ei ole kirjoja.

Anna on kirjoittanut kuusi self help -kirjaa itsensä johtamisesta ja vuorovaikutus­taidoista. Hän muistuttaa, ettei kenenkään elämä muutu paremmaksi pelkästään self help -kirjoja lukemalla, sillä muutos perustuu tekoihin. Pelkkä ajattelu ei riitä.

– Kirjoista saa parhaimmillaan sysäyksen, joka johtaa muutosta rakentavaan toimintaan.

1. Greg Mc­Keownin englanninkielinen kirja Essentialism – The Disciplined Pursuit of Less on moderni klassikko, jossa käsitellään selkeästi ja vastaan­sanomattomasti keskittymistä ja tärkeän erottamista turhasta. Kirjan lukeminen saa haluamaan lisää yksinkertaisia juttuja elämään ja luopumaan turhasta sähläämisestä. Opuksen avain­oivallus on se, että jos ha­luaa olla jossain hyvä tai edistää jotain itselle tärkeää a­siaa, joutuu sanomaan monille muille a­sioille ei. Kirja sopii myös niille, jotka kärsivät FOMO-ilmiöstä, eli tunteesta, että jää jostain paitsi.

2. Miten ha­luat käyttää elinaikasi? Tätä pohti Seneca jo yli 2 000 vuotta sitten teoksessa Elämän lyhyydestä. Se on suorasanaisuudessaan paras aiheesta lukemani kirja. Ajattelen, että ajanhallinta on sen pohtimista, mihin arvoihin ha­luaa sitoa aikansa. Koomista on, että kirjassa esitellyt ongelmat ovat samoja kuin tänä päivänä.

3. Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi käsittelee arvoja ja esittelee malleja, joilla voi parantaa omaa ajattelua ja elämänlaatua. Vaikka eläisi kriisissä, aina voi tehdä jotain arvokasta. Lemppariharjoitukseni kirjassa on arvoristikkotehtävä.

Apua stressin­hallintaan ja parempaan uneen

Hyvinvointikirjoistaan tunnettu tietokirjailija ja valmentaja Kaisa Jaakkola kertoo kasvaneensa kirjahyllyjen täyttämässä kodissa.

– Luen joka päivä, ja kirjat ovat tärkeitä. Kuuntelen myös äänikirjoja. Joskus luen ja kuuntelen samaa kirjaa vuorotellen.
Tietokirjoista ja self help -kirjoista hän haluaa oppia uutta ammatillista tietoa, ja romaanien lukeminen on puolestaan hänen rentoutumiskeinonsa.

1. Palaan aina uudelleen joogakouluttaja Mia Jokinivan kirjaan Stressin luomuhoito. Kirjassa käsitellään mielen rauhoittamista kehon avulla. Kun laitan lapseni nukkumaan ja teen sen jälkeen kirjasta pari yin-jooga-asentoa, mieleni rauhoittuu. Kirja oli tärkeä minulle myös silloin, kun minulla todettiin traumaperäinen stressihäiriö ja uuvuin sen seurauksena.
Mian laatimat harjoitukset auttoivat minua löytämään kätkettyjä tunteitani. Jooga­harjoituksen jälkeen saattoi tulla itku, mutta kun aikaa kului, olo helpottui.

2. Bessel van der Kolkin kirja Jäljet kehossa – Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla käsittelee traumaattisen stressin vaikutusta aivoihin, kehoon ja mieleen. Sain kirjasta massiivisia oivalluksia itsestäni ja huomasin, että monia asioita ei voi tietoisesti kontrolloida, sillä ylikierrokselle tai masennukselle voi olla fysiologisia selityksiä. Ymmärsin, että trauman myötä ihmisen käyttäytyminen muuttuu.

3. Paras lukemani unen merkitykseen liittyvä kirja on Matthew Walkerin Miksi nukumme – Unen voima. Isoin oivallukseni sitä lu­kiessani oli se, että unesta tinkiminen vaikuttaa aivojen terveyteen vielä vuosikymmenten päästä. Olen alkanut arvostaa unta entistä enemmän ja pyrin nukkumaan 8–9 tuntia joka yö.

Self help tarjoaa oivalluksia ihmis­suhteisiin

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow kertoo olevansa lukijana ahne mutta valikoiva.

– Kirjallisuus on arjessani koko ajan läsnä.

Hyvinvoinnin puolelta Ma­rianna on kiinnostunut erityisesti ihmismieltä käsittelevistä kirjoista.

1. Matti  Hyvärisen, Eriikka Oinosen ja Tiina Saaren Hajoava perhe osoittaa, miten kaunokirjallisuus voi toimia ihmismielen tutkimusvälineenä. Se tutkii perhettä suojaavia tekijöitä, pohtii parisuhdetta lukuisilta eri kanteilta ja auttaa ymmärtämään elämän käännekohtia ja sitä, että ihmissuhteiden vaikeudet ovat aikuisen kehitystehtäviä.

2. Judith Wallersteinin Avioeron perintö – eron lapset aikuisina avaa muun muassa sitä, että mistä johtuu, että hyvänkin hetkellä pelkää jotain pahaa pian tapahtuvan. Vaikka vanhemmat olisivat hoitaneet eron taitavasti, se jättää jäljen. Vaatii paljon voimia, ettei anna menneisyyden sabotoida omia parisuhteita.

3. Elina Reenkolan Nainen ja viha kertoo siitä, miksi on tär­keää rohkaista lapsia vihan purkamiseen. Oivalsin, kuinka monin tavoin viha voi ilmetä sukupuolesta riippumatta. Vihaa tarvitaan, mutta se pitää osata purkaa oikein. Myös Reenkolan Nainen ja häpeä on kiinnostava kasvattajan näkökulmasta.

Sukellus mielensopukoihin

Kirjailija ja valmentaja Maaretta Tukiainen kiinnittää huomiota kirjaa valitessaan paitsi tekstiin myös estetiikkaan. Maaretta uskoo, että lukeminen kehittää empatiataitoja.

– Mieltä voi rauhoittaa myös kirjan avulla. Ratkaiseva oivallus voi löytyä ihan eri alan kirjasta kuin mitä normaalisti lukee.

1. Törmäsin Lars Svendsenin kirjaan A Philosophy of Loneliness, kun olin reissussa Amsterdamissa. Kirjan mukaan nykyihmiset eivät osaa olla yksin. Olen itse kirjoittanut luovuudesta ja olen huomannut, että luovuus edellyttää yksin olemista. Kirjan mukaan yksin olemisen voi valjastaa voimavaraksi. Kun ihminen on yksin, hän oppii tuntemaan itsensä kokonaisvaltaisesti ja pääsee kunnolla kosketuksiin itsensä kanssa.

2. Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan on kuvaus siitä, miten mieli toimii ja mitkä asiat sitä jarruttavat. Aion lukea myös Mansonin uutuuskirjan Kaikki menee päin h*lvettiä. Mansonin kirjat ovat virkistäviä siinä mielessä, että niissä päädytään samaan lopputulokseen kuin positiivisessa psykologiassa – mutta negaation kautta.

3. Minua on opettanut Anders Vacklinin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taito. Vaikka se kertoo käsikirjoittamisesta, olen oivaltanut sen avulla ihmismielen toiminnasta enemmän kuin mistään muusta kirjasta. Se vahvisti ajatukseni siitä, että koskaan ei voi tietää etukäteen, miten vastaanottaja tulkitsee kirjoittamani tekstin.