Hiuksiinsa kyllästynyt
On taas tullut sen aika – hiukset kyllästyttävät!
Kävin läpi pitkän ja hiuksia kuluttavan prosessin, eli vaalennusprosessin. Vuonna 2014 tuli sellainen tunne, että pakko päästä kokeilemaan vaaleampaa väriä. Vaaleus ei syntynyt taikasauvaa heilauttamalla. Vuosien värjäystä mustalla, mustanruskealla ja lämpimillä ruskeilla piti purkaa pitkään.
Matkalla vaaleammaksi sain pakkomielteen niin trendikkäästä harmaasta. Siihen aikaan granny ei ollut kovin yleinen. Kesällä 2015 saavutin harmauden ja olin ikionnellinen. Harmaa tuntui kotoisalta ja olen viihtynyt siinä äärimmäisen hyvin.
Vuosi sitte olin hyvin tummassa ja siniharmaassa hiuskuontalossa. Harmaata on ollut monessa sävyssä.
Kokeilin minä kauan haaveilemiani ponihiuksiakin. Rakastin laventelisen lilaa sävyä, mutta kyllästyin siihen aika pian. Olinko pari kuukautta ponihiuksinen, kunnes palasin takaisin harmaaseen, mutta sen jälkeen olen pysytellyt aika vaaleassa ja neutraalissa harmaassa.
Nyt on tullut totaalinen kyllästyminen. Harmaa ei enää tunnu kiehtovalta ja olen vaan kyllästynyt. Pitkään nämä tunteet ovat pyörineet mielessä, mutta en ole tienyt mitä harmaan tilalle? Mistä tykkäisin, mitä haluaisin?
Näin tämän videon tukkaguru Guy Tangin Instagram-tilillä ja rakastuin!
En halua täysin luopua metallisuudesta sävyssä, mutta en halua olla harmaa. Mauve, eli malva on nyt se jota himoitsen. Luonnollisempaa, pehmeämpää ja lämpimämpää, mutta kuitenkin vaaleaa ja viileää vivahdetta.
Tässä sävyssä on nyt jotain särmää ja minua kiehtovaa – metallinen malva.
Mutta muutoksen ideointi ei jää tähän. Pelkkä väri ei tällä kertaa riitä. Haluan muutakin!
Hiukseni ovat kaameassa kunnossa. Vaalennus on ollut niitä rasittava kokemus. Hiukseni ovat katkeilleet jo pitkään. Pitkissä hiuksissa hyvin tyypillistä. Aikansa ne kestää, mutta sitten alkaa se katkeilu. En enää jaksa ohuelta näyttävää latvaa, en vaan jaksa! Minulla on ollut paksut hiukset vielä vuosi sitten. Nyt ne ovat surkeat. Katkeilua on tapahtunut enemmän minun oikealla puolella. Nyt olisi aika leikkauttaa kunnolla ja odottaa, että saan kasvatettua pois ne kaikista kärsineimmät hiukset, jotka eivät kestä pitkinä ja katkeilevat.
Ihan näin lyhyeksi en pysty. (kuvassa kampaukseni feikkasi hiuksia lyhyiksi) Kaikki pitkähiuksiset ymmärtävät, jos sanon, että minun identtiteettini on pitkähiuksinen. Olen muutaman kerran elämässäni repäissyt lyhyeksi, eikä koskaan ole ollut kotoisa olo. Olen aina palannut pitkään. Minä niin tiedän, että kuulostan höhlältä lyhythiuksisten korvaan. 😀 Se on vaan hiusta ja kasvava luonnonvara. Mutta te identiteetiltään pitkähiuksiset varmasti niin tiedätte mistä puhun.
Mutta jotain tällaista pituutta olen ajatellut. Loivasti kiharrettunakin puolipitkäksi luokiteltava.
Tällainen mitta tuntuu jo aika hurjalle, mutta katsotaan! Jotain tuollaista long bob -mittaa olen ajatellut. Ehkä aavistuksen A-linjaisesti leikattuna… kait?
Viimeksi minulla oli long bob, eli ylikasvanut polkka (tämä oli aika pitkäkin sellainen) syksyllä 2013. Leikkautin reilut 20 senttiä pois. Sittenhän seurasitte minun kasvatusprojektiani, joka ei vissiin koskaan päässyt tavoitteeseen. Nooh, oli minulla viime talvena niin pitkät, että olin tyytyväinen, mutta sitten keväällä alkoi hiusten pahempi katkeilu.
Tällaisia haaveita ja suunnitelmia. Mitä mieltä olette? Tsemppaatteko kokeilemaan? Täytyy linkata tämä postaus kampaajallenikin. Ajan jo varasin! Menen hovikampaajalleni, eli Helille 28.11. heti koulun jälkeen. Sitten nähdään, että mitä hän sanoo toiveisiini? 😀 Se voi meinaan olla, että hän ehdottaa jotain ihan muuta ja poistunkin kampaamosta aivan erilaisissa hiuksissa, kun olin etukäteen suunnitellut.
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Hei Marika!
Ensin sinun pitää saada riittävän vaaleaksi se pohja. Siniharmaa vaatii sinisellä kyllästämistä. En enää muista mitä kampaajani miksaili taittoon. Sinisyyttä anyway. Väri on luotu taittamalla, eli kevytvärejä (Goldwell Colorance) on miksailtu sen hetken pohjalle sopivaksi. Minulla oli jo pohjalla harmaa, joka helpotti tuon tekemistä. Käytkö säännöllisesti samalla kampaajalla? Kun sinulla on tavoite, ja kampaajasikin sen tietää, niin etteköhän sinne pääse. Se vaan voi tosiaan vaatia vielä joitakin kertoja. Mutta riittävän vaalea pohja tulee olla ja siihenkin saattaa tarvita muutaman harmaaksi taiton ennen kun onnistuu kunnolla tuollainen siniharmaa. Harmaaksi pääseminen oli tosi pitkä projekti minullakin. Vuosi meni, että sain harmaan. Puoli vuotta vaaleanharmaana ja metallisen harmaana oltuani sain tuon siniharmaan.
Tsemiä hiusprojektiin. Kun vaan maltat, niin kyllä se sieltä vielä tulee. Voi kun hiuksia voisi vain taikasauvalla heilauttamalla vaihdella värejä. 🙂
Kommentit
Tosi kivalle kuulostaa! Näillä mennään.?
Olin aika häkeltynyt, kun heti aamusta kampaajani kuittaa postaukseen. 😀 Näillä mennään. Maanantaina sitten teet taikoja ja loihdit minulle hiukset, jotka ovat taas fab. 😉
Kuullostaa hyvältä suunnitelmalta! Ja ymmärrän täysin tuon pitkähiuksisen identiteetin. Minäkin olen pitkähiuksinen identiteetiltäni – en ole koskaan edes miettinyt lyhyitä hiuksia, enkä todellakaan pysty kuvittelemaan sellaisia itselleni 😀 Olen myös näemmä jämähtänyt mustahiuksiseksi. Jotenkin vaan nämä pitkät, paksut ja kiiltävät täysin mustat hiukset tuntuvat omalta. Katsotaan montako vuotta menee, että maltan näistä luopua 😀
Minä olen miettinyt aina joskus tässä vuosien aikana. Yhden kerran minulla on aikuisena ollut lyhyeksi luokiteltavat hiukset. En viihtynyt, vaikka ne olivat kivat.
Minäkin olin musta/lähes musta pitkään. En edes ajatellut, että haluaisin vaaleaksi. Sitten tuli joku naksahdus ja oli pakko päästä vaaleaksi 20 vuoden tauon jälkeen. 😀
Vähän samanlaisia ajatuksia on liikkunut täälläkin, itse olen pitänyt harmaata vasta viime kesästä, mutta nyt se alkaa kyllästyttää. Sinun ajatuksesi väristä ja pituudesta kuulostaa kivalta ja sinulle sopivalta!
Itselläni on vielä vähän hakusessa, millaisen tukan haluan. Ehkä annan kampaajalle vapaat kädet. Sattumoisin aika on samana päivänä kanssasi 🙂
Itselläni on tällä hetkellä lyhyet hiukset ja silti samaistun pohdintaasi pitkätukkaisen identiteetistä, toiseen suuntaan vain. Pidin hiuksia noin pari vuotta leukamitan ja olkapäämitan välillä vaihdellen pituutta ja oikein missään vaiheessa se ei tuntunut kotoisalta. Viimeisimmällä kampaaja käynnillä pätkäistiin tukka pixie-mittaan ja voi miten kotoisalta se tuntuikaan.
Odottelen innolla kuvia muutoksesta 🙂
Eikä! Ihan totta? Istumme samana päivänä kampaajalla muutoksia hakemassa. Mahtavaa! Kerro sitten mitä kampaajasi toteutti. Jos olet avoin ja kokeilunhaluinen, niin anna kampaajalle vapaat kädet. Itse en siihen pysty, mutta tiedän, että useissa tapauksissa se kannattaa, jos vaan ei ole ihminen, joka on liian tiukasti tottunut tiettyyn väriin tai pituuteen. Minä olen pituuteen jämähtänyt. 😀 Mutta olen kokeillut lyhyitäkin. Minulla oli pitkä lyhyt vuonna 2008. Sellainen kynitty rokkitukka. Hyvin samanlainen, kuin Paula Koivunimellä lyhyempi ja kerrostetumpi malli. Väriltäänkin oli musta ja yhdessä vaiheessa oli tehosteena sähkönsinistä.
http://static.iltalehti.fi/muoti/4346932_190_st.jpg
Samaa mieltä kampaajan kanssa. ??
Hih! 🙂
Terve Minna ! Kuin katson sinusta erilaisia menneen ajan kuvia niin Long bob on kyllä paras ja ehdottomasti suorana, ei kiharoita. Pitkässä tukassa taas kiharat sopivat sinulle hyvin kuin eivät ole lähelle kasvoja ja kaunista leukaa ei kannata piilottaa ! Malva olisi kaunis väri sinulle ! Guy tangin sivustolla on niin paljon ihania hiusvärejä josta haaveilen näin ruskeahiuksisena. Kampaaja laittoi pari kuukautta sitten siihen muutaman malvanvärisen palkkiraidan vaikka piti tulla viininpunainen mutta sain sen korjattua KC Colormaskilla vähän sinnepäin. Värinaamio ei ole kovin hoitava tuote vaalennetuille raidoille. Olen niin tottunut kiiltäviin ja hyväkuntoisiin hiuksiin että nyt laitan öljyhoidon ja luovun näistä raidoista kuin sävytän hiukseni tasavärisiksi !
Joo, Guy Tangilla on niin mahtavia värejä, että niitä katsellessa meinaa kävellä kampaajalle ja sanoa, että laitappas nämä kaikki. 😀
Värinaamiot eivät ole joo mitenkään huippukosteuttavia. Ne ovat usein rakennepaikkaavia, joka yksinään hoitoaineena käytettynä saattavat tietyissä hiuslaaduissa tehdä vähän rapsakan lopputuloksen. Minun hiuslaatuni on juuri sellainen. Rapsakkana se tärveltynyt hius rapisee harjatessa. Siksi käytän ja suosittelen monille kosteuttavia ja silottavia hoitoaineita käytettäväksi vielä sen värinaamion käytön jälkeen.
Ensimmäisenä tervetuloa takaisin blogin pariin. Toivottavasti nyt sairastelut jättävät sinut rauhaan ❤️
Hyvältä kuulostaa hius suunnitelmat suunnitelmat ?
Musta on hassua, kuinka nykyään lyhyet hiukset tarkoittaa ihan superlyhyitä ja tämmöinen leukamittainen on jo puolipitkä. Ja olkapäille on pitkä. Mä miellän omat hiukseni lyhyiksi ( a-linjanen polkka) kun ennen ollut pitkät hiukset. ”Onneksi” ei enää voi värjätä, niin ei tarvi miettiä mitään uutta hiuksille ?
Oi, kiitos Mia! <3
Ihan innolla odotan muutosta. Olen niin järkyttävän tuskastunut tähän tukkaani. On niin hompsuinen olo näiden kanssa. 🙁
On myös mielenkiintoista kokeilla pitkästä aikaa lyhyempää, vaikka se kyllä monien muiden silmissä tulee näyttämään pitkältä. Tiedän sen. 😀
Hiusten mitalle on oikeasti tarkat määritelmät, mutta yleispuheissa määritelmät elävät katsojan oman kokemuksen mukaan. Minusta todella lyhyt on sellainen, jossa korvat näkyvät, pidempi lyhyt ulottuu esim. leukalinjaan asti. Puolipitkä siitä pidempi aikana sinne harteille asti ja siitä pidemmät ovat pitkät. Lapaluiden alle menevät ovat erikoispitkät.
Kiva kun olet takas ?
Ihanaa väriä olet kaavaillut! Sulle sopii toi long bob tosi hyvin! Sulla on tukkaa ja pituutta siinä, joten mahdollisuudet on vaikka mihin. hiukset on uusiutuva luonnonvara, joten anna mennä vaan! Onko sulla ollu ikinä lyhyttä tukkaa?
Awww… ihana vastaanotto teillä! Kiitos! On ihana palata takaisin. <3
On ollut! Olin 3. luokalla, kun leikkautin oikeasti hyvin poikamaisen tukan. Pitäisi joskus skannata paperikuvista ja näyttää. 😀
Vuonna 2008 leikkautin suunnilleen tällaiseen mittaan, kun Paula Koivunimellä tässä kuvassa.
http://static.iltalehti.fi/muoti/4346932_190_st.jpg
Muistaakseni korvanlehtieni alareuna näkyi. Kerrostus oli niin voimakas, että päälaella hiukset olivat niin lyhyet, että nousivat herkästi pystyyn. Oli pakko taltuttaa niitä alas. Ne olivat about 5-7 senttiä pitkät päälaelta. :O
Ööh, nyt toivon et mun äiti ei lue tätä ? 80-90-luvun taitteessa oli muotia naisten päällisiili. Ainakin Tina Turnerilla oli sellainen. Meillä äiti leikkasi tukat ja koska hän on aina ollut style, saatiin siskon kans Tina-tukat ? Otsatukka, lyhyet korvalliset, karsea, ohut takatukka Tampereen malliin ja kirsikkana kakussa – siili!! Siis sellainen pitkä, sairaan ruma siili!! Se kuului föönata kunnolla pystyyn. Muilla tytöillä oli pitkät tukat tai polkkatukat ja meillä ne helvetin rumat siilit ??? ei ikinä enää! Naisten sivusiilit on periaatteessa ihan kivat mut ei ikinä mulle. Mä oon siilini kokeillut ?
Olis kiva joskus nähdä se sun lyhyttukkainen kuva ?
😀 Olen elänyt tuota aikaa ja arvaa mitä? Minullakin oli muksuna siili, lyhyet korvalliset ja liuhu takatukka. Niin karsea!!!!!! Minun tukan leikkasi parturi. En tykännyt siitä yhtään, kun toisilla tytöillä oli ihania pitkiä hiuksia ja kadehdin heitä. Hei, selittäisiköhän tämä minun pakkomielteeni pitkiin hiuksiin? 😀
Muistan vain noilta lapsuusajoilta, että muodikkaat teinit katselivat minua aina sillee hymyillen ja arvostaen. Minulla pikkulikalla oli nuorisotukka. Ainut positiivinen muisto. 😀
Jos äiti satut lukemaan tämän kommentin, niin en syytä sinua näistä kasaritraumoista. 😀 Meillä kaikilla kasarilla eläneillä on varmasti joku trauma sen ajan muotijutuista.
Äh, piti vielä Mirveli sanoa, että siltä ajalta on tosi vähän kuvia. 🙁 Kännykkäselfieni ovat niin huonolaatuisia sen ajan kännykkäkameroiden vuoksi. Mutta katsotaan, jos löytäisin jotain jossain vaiheessa. 🙂
Tiedän niin tuon tunteen, itse pätkäisin viime toukokuussa itselleni hiukset A-linjaan ja kovasti olen tykännyt vaikka pitkään mietin uskallanko lyhentää kerralla enemmän. Ei ole tarvinnut katua. Pitkät hiukset minulla oli yleensä aina ponnarilla mutta nyt olen tykännyt pitää näitä enemmän auki. Samalla sain myös vihdoin hiukseni punaisemmaksi monen vuoden mustaksi värjäämisen jälkeeen mutta nyt alkaa taas mustat hiukset houkuttaa. Hyvänkuuloiset suunnitelmat sinulla, pitkä polkka sopisi sinulle todella hyvin! 🙂
Nyt kun hiukseni ovat vaalennuksien seurauksena ”höttöisemmät”, niin saatan vaikka ihastua lyhyempään. Silloin kun nämä ovat olleet todella hyväkuntoiset, on lyhyempi, eli long bob tuntunut liian raskaalta. Mutta sen sanon, että tuota minun surkeassa kunnossa olevaa hiusten latvaa en kestä. Siitä on nyt päästävä eroon. 😀
Vielä muutama päivä ja sitten pääsen uudistumaan. 🙂
Jännää! 😀 Suunnittelemasi väri on kyllä nätti 🙂 Itsehän lyhensin toissakesänä vaalentamisen hamputtaman tukan, nyt tämä alkaa olemaan puolipitkä, vaikka onkin pidempi kuin sinun punatukkakuvassa 😀 Mutta, se pitkätukkaisen identiteetti ei vielä ole tässä pituudessa kohdillaan :’D Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaiset hiukset saat sitten kampaajakäynnilläsi :3
Pitkähiuksisen identiteetin omaavat ovat aivan järkyttävän tarkkoja pituudesta ja huomaavat usein jopa parin sentin lyhennyksenkin. He myös ovat sokeita pituudelle. Eivät tajua sitä pituutta niin pitkäksi, kuten monet muut näkevät. Tällaisia huomioita olen tehnyt itsestäni ja monesta muusta pitkähiuksisesta. 😀
Ihan järkyttävän kaunis tuo malvan väri. Jotain samaa tuli pinterestissäkin vastaan. Aivan ihana!! Eimuuta kuin kokeilemaan.
Minäkin viimein rohkastuin kokeilemaan jäljellä oleviin vaaleisiin latvoihin jotain villimpää väriä. Vaaleanpunaisella aloitin ja nyt ollaan kurkkaammassa pinkissä. Saa nähdä mihin päädyn 🙂 Se oli ikäkriisi ja kaikki sellaiset haittona ennen kuin rohkeus riitti..
Eikö olekin! Olin ihan rakastunut nähdessäni sen. Tajusin, että tuo on se minun uusi musta tai uusi harmaa. 😀
Joo, ikä ei saa olla mikään este kokeilemaan rohkeasti, jos jotain haluaa. Minäkin kokeilin pitkissä hiuksissa ponitukkaa. Oli ihanat! 🙂
Long bob sopii sinulle hyvin ja tuo malvan väri on kyllä upea!
Itse olen vaihtanut viime vuosina väriä radikaalisti pariin kertaan, ensin mustasta kirkkaan punaiseen, jossa viihdyin pari vuotta ja sitten punaisesta kirkkaaseen violettiin 🙂 Hiukset pätkäisin long bob malliin reilu vuosi sitten ja olen kyllä viihtynyt. Tosin vanhoja kuvia katsellessani kaipaan välillä yli puolenselän ulottuneita hiuksiani ja pohdin pitäisikö kasvattaa taas..
Ihan lyhyitä hiuksia en koskaan haluaisi, mutta muuten en ole kovin kiintynyt mihinkään pituuteen. Kaikissa on hyvät puolensa ja esim. tässä mallissa kihartaminen/kampausten tekeminen on paljon helpompaa, kun riittää kädet latvoihin asti 😀
En muuten koskaan uskonut luopuvani mustasta väristä joka minulla oli 15 vuotta ja josta olin jo lapsena haaveillut, mutta niin sitä vaan kolmekymppisenä sekosin ja väri vaihtui kertaheitolla. Mustaan on kuitenkin helppo taas palata, kun kyllästyn väreihin.
No sepä se… ne vanhat kuvat. Nyt olen katsellut haikeana hiusteni hyväkuntoisuutta ja sen seurauksena paksuutta. Tiedän, että tulen haikailemaan tätä harmaata vielä jossain vaiheessa. Siitä kehittyi jotenkin sellainen oma juttuni. Nyt vaan iski kyllästyminen. Musta oli kanssa sellainen, jonka koin pitkään omaksi jutuksi.
Itse odotan myös helppoutta ja nopeutta lyhyemmiltä hiuksilta. Nyt kiireisessä elämässä arvostaa kaikkea laittautumista, josta selviää nopeasti. 😀
En olisi minäkään uskonut, että tulen luopumaan tummasta väristä. 😀 Olin 20 vuotta tumma.
Toi malvansävy on aivan ihana, näkisin että se voisi sopia tosi hyvin sulle. Eli se saa mun äänen, paljon kauniimpi kuin perusharmaa mun mielestä 🙂 Jään jännityksellä oottamaan mitä sieltä sitten tulee. Tekisi itsekin mieli jotain uudistusta tukkaan mutten ole vielä keksinyt mitä, pari ideaa on hautumassa 😉 Ja pitää mainita että olin aivan tohkeissani kun luin että pidät joulukalenterin jossa on arvonta joka päivälle, tosi paljon kivempi noin niin pääsee jännittää joka päivä 😀
Itsekin vähän sellaista epäilen, että voisi sopia minulle. 🙂
Sepä se usein onkin. Haluaa uudistusta, mutta ei keksi mitä haluaisi. Nyt olen yllättävän pian keksinyt mitä haluan. On helpompaa toteuttaa muutoksia ja uudistua, kun tietää mitä haluaa. 🙂
Oi, mahtavaa! Hitsi, viikon päästä kalenteri alkaa! :O Nopeaa tämä aika sujahtaa.
Olen kommenttini kanssa todella myöhässä, mutta rakastuin tuohon tummanharmaaseen tukkaasi, joka taittaa siniseen. Unelmoin harmaasta yli vuoden ennen kuin lähdin tuon kuvan innoittamana projektiin. Itselläni oli melkein mustat hiukset, jotka on nyt vaalennettu kampaajalla siten, että niihin sai ruskeaan taitavan harmaan sävyn. Se on kuitenkin vielä kaukana tuosta sinun upeasta väristäsi. Osaatko kertoa, mitä sekoitussuhdetta tai värejä siinä on käytetty, jotta osaisin näyttää kampaajalle muuta kuin tuota upeaa kuvaa? Kiitos paljon etukäteen! 🙂
Hei Marika!
Ensin sinun pitää saada riittävän vaaleaksi se pohja. Siniharmaa vaatii sinisellä kyllästämistä. En enää muista mitä kampaajani miksaili taittoon. Sinisyyttä anyway. Väri on luotu taittamalla, eli kevytvärejä (Goldwell Colorance) on miksailtu sen hetken pohjalle sopivaksi. Minulla oli jo pohjalla harmaa, joka helpotti tuon tekemistä. Käytkö säännöllisesti samalla kampaajalla? Kun sinulla on tavoite, ja kampaajasikin sen tietää, niin etteköhän sinne pääse. Se vaan voi tosiaan vaatia vielä joitakin kertoja. Mutta riittävän vaalea pohja tulee olla ja siihenkin saattaa tarvita muutaman harmaaksi taiton ennen kun onnistuu kunnolla tuollainen siniharmaa. Harmaaksi pääseminen oli tosi pitkä projekti minullakin. Vuosi meni, että sain harmaan. Puoli vuotta vaaleanharmaana ja metallisen harmaana oltuani sain tuon siniharmaan.
Tsemiä hiusprojektiin. Kun vaan maltat, niin kyllä se sieltä vielä tulee. Voi kun hiuksia voisi vain taikasauvalla heilauttamalla vaihdella värejä. 🙂