”30 vuotta minä jaksoin yrittää parantaa hänet, siitä kolmestakymmenestä vuodesta viimeiset 10 vuotta oli yhtä helvettiä”

”Olen pitkään lukenut sinun blogia. Kiitos se on tosi hyvä, harvemmin pystyn mitään kommentoimaan keskusteluihin ”tykkäyksiä” kyllä painan ja luen itse tekstin ja usein kommentit.

Kerron tässä omista kokemuksista en niitä julkisesti halua omalla nimelläni kirjoittaa

Lapsena ystävän isä käytti minua hyväkseen, koskaan yhdynnässä hän ei onnistunut mutta ei se estänyt yrittämästä ja ainahan voi keksiä kaikkea muuta ”kivaa” joku suojelusenkeli minulla taisi olla matkassa kun se yhdyntä ei ikinä onnistunut.

Äiti minulla on aina ollut hyvin epätasapainoinen ja arvaamaton. Koskaan ei tiennyt mistä hän saa järkyttävän raivarin. Aina sai olla varpaillaan, hän saattoi suuttua siis ihan mistä vaan, esim tavarat ei olleet omilla paikoillaan, isä oli leiponut pullaa ja pullapitko oli liian iso, meillä oli mukava leikkiä pikkuveljen kanssa ja jostain syystä se ärsytti äitiä.

Viimenään vuosien jälkeen äiti huomasi tämän miehen touhut pelkästään siitä että aloin esittämää avoimesti rakastunutta. Kaikki muut merkit, syömishäiriö, vetäydyin kaikesta, muutuin hiljaiseksi.. ne hän ohitti. Mutta se että minä sain itselleni miehen jonka hän olisi halunnut oli hänelle liikaa. Ja tämä suhde piti lopettaa, ja minun vikahan se oli… Ei aikuisen miehen vaan minun 14 vuotiaan lapsen.

Tapasin tulevan mieheni ja lasteni isän 17,5 vuotiaana. Yhteen muutettiin vajaan vuoden päästä. Minun kokemus miehistä oli se, että minua oli käytetty hyväksi, sitten minun äiti hyvin epätasapainoinen. Joten päätin jo varhain, että haluan oikean perheen, jossa ei riidellä. Lapset kasvatetaan tasapainoisemmin kuin minua oli kasvatettu. Ja päätin myös että ikinä en lasten kuullen riitele.

Jälkeenpäin ajatellen alkoi mieheni hyvin nopeasti käyttäytymään niin että hän omistaa minut, hän sai mennä kavereiden kanssa kaljalle, risteilyille, reissulle. Minä olin kotona, koska hän ei luottanut minun kavereihin, minullahan ei edes ollut enää montaa ystävää, koska kaikki oli jotenkin epäilyttäviä ja saattavat houkutella minut pahuuden tielle.

Kolme ihanaa lasta saimme. Ja aika paljolti lasten kasvatus oli minun harteilla, no senkin tein ex-mieheni mielestä väärin, lellin lapset pilalle.

Lasten isä oli mustasukkainen kaikesta myös siitä että vietin aikaa omien lasten kanssa.

Mies joi alkoholia reippaasti jo suhteen alussa mutta noin 10 vuoden paikkeilla se alkoi olla ongelma.

30 vuotta minä jaksoin yrittää parantaa hänet, siitä kolmestakymmenestä vuodesta viimeiset 10 vuotta oli yhtä helvettiä ja vaikka kuinka yritin ei hän parantunut, vaikka kuinka yritin aina tein jotain väärin ja taas oli syy minussa, että hänen oli pakko juoda. Taas oli syy minussa, että hänen täytyi suuttua minulle.

Annoin hänelle seksiä ihan liian vähän, vaikka hän olisi saanut aamulla seksiä niin jos en ollut päivällä suostuvainen seksiin niin minä olin käynyt panemassa jotain.

Hänellä oli oikeus seksiin ja koska hän halusi minulle vain hyvää sillä ei ollut merkitystä tykkäsinkö minä siitä, koska hän halusi tehdä hyvää niin silloin sen piti tuntua minusta myös hyvältä, jos ei tuntunut niin petin häntä. Jos minulta näkyi yhtään paljasta ihoa, se tarkoitti että hän saa panna, jos kummarruin ottamaa pudonnutta tavaraa lattialta, se tarkoitti että hän saa panna, hänellä oli oikeus yöllä herättää minut vaikka useamman kerran koska hänelle tuli pakottava tarve panna, jos kieltäydyin petin häntä, ja jos en herännyt heti se tarkoitti sitä että hän voi tulla sisääni koska heräänhän minä viimeistään siinä kun hän alkaa panemaan.

Viimenään jaksoin hakeutua mielenterveyshoitajalle ja siitä terapiaan josta sain voiman lähteä ja hain avioeroa.

Lapset oli avioeron aikaan jo aikuisia ja välit lapsiin on hyvät, kaikki heidät olen passittanut terapiaan.

Päätin avioeron aikaan, että en enää ikinä halua parisuhteeseen enkä miestä päin edes katso. Se paska mitä parisuhde on se on niin nähty.

Lunastin miehen pois meidän talosta, ostin itselleni koiran jonka kanssa lenkkeilin vapaa-aikana, vietimme lasten kanssa vapaalla aikaa. Ja ajattelin että tämä riittää minulle.

Ja yhtenä päivänä yllättäen kirjaimellisesti minun elämään käveli mies, ja voi mikä mies kävelikin.

Hän on täysin vastakohta ex-miehelleni.

Hän kunnioittaa, arvostaa minua, sanoo että toista ihmistä ei voi omistaa. Joka aamu kertoo kuinka olen kaunis ja ihana. Meillä on pitkiä keskusteluja, eikä sellaista asiaa ole mistä emme voisi keskustella. Hän saa minut joka päivä nauramaan, tuntemaan itseni tärkeäksi. Hän näkee minut ihmisenä jolla on väliä, ihmisenä jonka mielipiteillä ja haluilla on väliä. Ennen minä olin vain toisen omaisuutta.

Seksi meillä on mahtavaa, ei pakottamista ei tehdä mitään koska ”minä haluan tehdä hyvää”. En oikeasti ole tiennyt että seksi voi olla noin hyvää, olen onnellinen että nyt tiedän. Meillä on paljon hyväilyä, hipsuttelua ja myös ihan kunnon himokasta rakastelua. Ja kun molemmat on tasavertaisia niin seksi on mahtavaa ja nautinnollista.

Nämä miehet jotka haluavat omistaa naisen, ovat sairaalloisen mustasukkaisia myös he itse jäävät paljosta paitsi. Voin kertoa että se miten minä nykyään olen seksissä mukana on aivan jotain muuta miten ennen olin.

Ennen olin panopuu, nyt olen tasavertainen kumppani.

Olen onnellinen että tämä mies käveli minun elämään ja hän omalla aidolla välittämällä eheytti minut, sain vielä kokea kuinka mahtavaa on kun kumppanina on ihminen joka luottaa ei epäile kaikkea ja rakastaa ehdoitta.

Rakastaa minua eikä jotain haavekuva joksi haluaisi minut muuttaa.

Minä riitän hänelle, ja hän todellakin riittää minulle. Nyt saan olla suhteessa jossa molemmat on tasavertaisia, molemmat saavat käydä kavereiden kanssa ulkona, molemmat ovat tärkeitä ja kummankaan ei tarvitse olla sairaalloisen mustasukkaisia.

Vieläkin ihmettelen tätä kuinka onnellinen ihminen voikaan olla.

Nyt olen onnellinen, me molemmat olemme onnellisia. Joka päivä usein kerromme toiselle kuinka hän on ihana, ja rakas. Joka kerta kun lähdemme töihin halataan ja pussaillaan kerrotaan kuinka tärkeä toinen on toivotetaan hyvää työpäivää. Illalla on mahtava kömpiä toisen viereen tietäen että mikään ei ole pakko, ja että vieressä on ihminen jolle minä riitän.

Joka päivä uudestaan valitsemme toisemme, sanomme usein haluan sinua olet minulle tärkeä. Joka päivä saan viestin jossa hän kertoo kuinka ihana olen, joka päivä minä laitan viestin jossa kerron kuinka tärkeä ja ihana hän on.”