”Perinteinen avioliittonormi pitäisi räjäyttää”

Otsikon teksti kuuluu tietokirjailija Mirja Hämäläiselle 34, jolta on ilmestynyt tietokirja ”Avoimet suhteet” ( Kosmos ) aivan äskettäin.

”Monissa asioissa kehitys menee eteenpäin ja ihmiset tekevät enemmän tietoisia ratkaisuja kuin rakkaudessa. Jostain syystä rakkauselämässä kaivamme kaapista vanhan muotin, pukeudumme hääpukuun, sormustamme itsemme ja kumppanimme ja vannomme näkevämme vain toisemme.”

Tämän meille jo äidinmaidossa syötetyn parisuhdenormin Hämäläinen olisi valmis räjäyttämään ja kirjallaan sekä Iltalehdessä tänään olleella artikkelillaan räjäyttämisen sijaan ainakin ravistelee ihmisiä ajattelemaan parisuhteista eri tavalla kuin yleisesti ajatellaan.

Hyvä että ravistelee. Moni meistä ottaa romanttisen parisuhdemallin ja varsinkin avioliittomallin täysin annettuna ja se on yksi syy sille, että ihmiset eivät useinkaan voi parisuhteissaan kovin hyvin ja se on yksi syy sille, että pettämistilastot sojottavat pystyssä kuin kiimaisen miehen penis.

Mirja Hämäläinen kertoo perinteisestä avioliittomallista kirjassaan näin:

”Naiset ovat huolehtineet ilmaiseksi lastenhoidosta, muusta hoivasta ja kodinhoidosta, jotta miehet ovat voineet toimia tehokkaana työvoimana ja elättää perheensä. Tämä avioliiton kapitalistinen luonne on kuitenkin naamioitunut romanttisen rakkauden taakse.”

Ostan kirjailijan ajatuksen mukisematta. Avioliitto on alun perin kehitetty vastaamaan yhteiskunnan tarpeita ja avioliiton kulta-aikana roolitus perheessä meni kirjailijan mainitsemalla tavalla. Mies vapautui olemaan töissä, kun nainen suostui olemaan kotona. Parisuhteen koossa pitävä voima ei ollut rakkaus, vaan velvollisuus perhettä ja yhteiskuntaa kohtaan. Onnellisia parisuhteet eivät aina olleet, mutta aikakausi, jumalanpelko, häpeä ja eron mahdottomuus jo taloudellisista syistä esti pareja eroamasta.

Tämän mallin ovat nykyajassa omaksuneet hekin, jotka eivät luontaisesti edes pysty elämään tuonkaltaisessa arvomaailmassa. Varsinkin kun yhteiskunta on sen vanhan parisuhdemallin edessä muuttunut arvoiltaan hurjalla tavalla, niin vanhan ja uuden ristipaineessa saattaa tulla koviakin yhteentörmäyksiä.

Sitten avioliittonormiston rakentelun, nainen on vapautunut kotiorjan asemasta, mies on halunnutkin tulla enemmän perheen sisälle, kumpikaan parisuhteessa olevista ihmisistä ei ole riippuvaisia taloudellisesti toisistaan ja lapsia ei välttämättä edes haluta. Olisi jopa kummallista, jos ihmiset eivät alkaisi miettiä uudenlaisia tapoja olla parisuhteessa, koska vanha tapa ei välttämättä sovi kaikille uudessa ajassa.

Mirja Hämäläinen ei näe ongelmaa siinä, että yhäkin ihmiset haluavat mennä naimisiin ja elää yhdelle uskollisena läpi elämänsä. Ongelma hänen mielestään on siinä, että liian moni meistä ottaa mallin itsestäänselvyytenä.

Tämä allekirjoittanuttakin huolettaa. Jos ihminen alkaa sokeasti uskomaan yhteen ainoaan totuuteen ja ottaa totuuden vieläpä verenperintönä, niin haittavaikutukset ovat suuret. Haittavaikutukset saattavat näkyä siinä, että kerta toisensa jälkeen huomaa ajautuneensa parisuhteessaan umpikujaan ja edessä on ero. Eroa pahempi ja tuhoavampi tapa on monien meistä harrastama ”parisuhteessa pysytään vaikka ikenistä valuu verta” ajattelu, jossa edes oma huonovointisuus ja ahdistus ei saa ihmistä ymmärtämään omaa parastaan, koska myötä- ja vastamäet ja tahdonasia ja muita kuluneita tekosyitä jäädä vuosikymmeneksi paskaan parisuhteeseen ja siihen ainoaan meille myytyyn oikeaan parisuhdenormiin.

Hämäläinen väittää kirjassaan, että Suomessa elää tuhansia pareja niin sanotusti kaapissa liittyen vapaisiin suhteisiin. Kirjaan hän haastatteli 18 vapaassa suhteessa elävää ihmistä. Kaapissa siksi, että yhäkin normistoa vastaan eläminen koetaan joissakin piireissä niin saatanalliseksi tavaksi elää, että sitä vastaan hyökätään voimakkainkin sanakääntein.

Itsestäni tuntuu välillä siltä, että vapaita suhteita moralisoidaan jopa enemmän kuin normin mukaan elävien parisuhteita, vaikka jälkimmäisissä parisuhteissa petetettäisiin puolisoa ihan mennen tullen. Siltikin valheellinen normi on monelle hyväksyttävämpi kuin rehellinen norminvastainen. Se on surullista, sillä se arvottaa yhteiskuntaamme aina väärään suuntaan, jos vanhoillinen tapa ajatella on se ainoa oikea ja varsinkin, jos tuo ”oikea” tapa aiheuttaa ihmisille hyvinvoinnin sijaan pahoinvointia.

Ihmisethän eivät petä vain siksi, että parisuhteessa menee jotenkin huonosti tai että ihminen on jäänyt omassa parisuhteessaan vaille. Ihmiset pettävät myös ihan siksi, että seksi muun kuin oman puolison kanssa tuntuu ajatuksena hyvältä. Toisin sanoen, pettäessään ihminen saattaa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja ajatusmaailmaa liittyen parisuhteeseen tai rakkauteen, mutta ei tiedosta sitä edes itse. Tämä yhdistettynä siihen, että tiukka ainoa oikea parisuhdenormi suhtautuu suhteen ulkopuoliseen seksiin jyrkän tuomitsevasti aiheuttaa rajua itsesyyllistämistä ja jopa parisuhteiden kaatumisia, jos suhteen ulkopuolisesta seksistä jää kiinni. Moni ei jää ja siksi suhteet jatkuvat.

Mitäpä jos ajattelisikin sen toisin? Jopa vallankumouksellisesti. Suhteen ulkopuolinen seksi olisikin parisuhteita kannatteleva voima. Niin kuin kirjailija Mirja Hämäläinen sen sanoo: ”Olisi vapautta kohdata ihmisiä. Ei tarvitsisi jännittää, että antaa vääriä viestejä, koska on naimisissa. Ei tarvitsisi pelätä, että jos jotain tapahtuu, siitä heti rangaistaan”.

Yksi Hämäläisen avoimessa suhteessa elävä haastateltava puhuu kirjassa, että hänen parisuhteensa on tällä hetkellä vakaammalla pohjalla kuin aikaisemmin, koska mahdollinen ihastuminen, rakastuminen tai seksisuhde jonkun muun kanssa ei automaattisesti kaada sitä.

Toisinaan tuntuu pahalta lukea seuraajieni lähettämiä viestejä. Viesteissä on kuvattu todella kapea ja ahdas tunnelma, joka parisuhteessa on. Rajoittamisia, rajua mustasukkaisuutta, jatkuvaa epäilyä, omistamista, mustasukkaisuudesta johtuvaa väkivaltaa, henkistä väkivaltaa, vallanpitämistä, riippuvuutta ja pakkoa. Ennen kaikkea pakkoa siitä, että tässä pitää vain olla ja juuri tällä tavalla kuin siinä on. Surullisinta siinä on se, että ihminen oikeasti kuvittelee, että sellaisessa on oltava ja sen on ihan normaalia. Heille pitäisi sanoa, että sellaisessa ei ole mitään normaalia, vaikka sitä normaaliksi parisuhteeksi yleisesti kutsutaankin.

Kirjailija Mirja Hämäläinen kertoo syyksi kirjan kirjoittamiselle sen, että se on yksi tapa tuoda esille muitakin tapoja olla parisuhteessa kuin tapa, joka on peräisin ajalta, jota ei enää ole. Näkyvyys voisi edesauttaa siihen, että ne tuhannet parit, jotka elävät vielä kaapissa vapaan suhteensa vuoksi voisivat tulevaisuudessa olla vain yksi täysin hyväksytty tapa olla parisuhteessa ja täten kaapista voisi tulla aivan huoletta ulos.

Siksi minäkin annoin tänään ruutuaikaa hänen kirjalleen ja tälle aiheelle. En pidä liian kapeista ja ahtaista yhteiskunnista.

En kyllä parisuhteistakaan. Onneksi jokainen voi elää omannäköisessä parisuhteessaan, on se sitten perinteinen, vapaa tai ihan mikä tahansa siltä väliltä. Pääasia, että se on itselle ja puolisolle se oikea ja oma.