Ahtaan mieskuvan purkutalkoot

Mies meikeissä, vihreässä kynsilakassa ja bolerossa laulamassa, että ei pelkää enää maailmaa. Kyseenalaistamassa että vapautumiseen tarvitsisi aina alkoholia. Sen sijaan sampanjan voisi kaataa suoraan päällensä. Sillä kuvaelmalla melkein voitettiin Euroviisut. Sydämet sillä valloitettiin ympäri Eurooppaa.

Noin 9 -vuotiaana maailmani mullistui. Suosikki -lehden välissä oli julisteessa Dingo -niminen yhtye. Miehiä hörhelöissä ja meikeissä. Rakastuin salaa Neumann -nimiseen sarjakuvahahmoon. Sillä sitä hän minulle edusti. Sarjakuvahahmoa ja supersankaria. Sellaisia miehiä ei pihapiirissäni näkynyt.

Leikin itsekin pienenä poikana meikeillä. Ei sitä onneksi kukaan kyseenalaistanut. Se oli samanlaista roolileikkimistä kuin mikä tahansa muukin mielikuvitusleikki. Lapsi ei ajattele merkityksiä sen syvällisemmin. Myöhemmin kuulin, että joitakin pojilta oli kielletty meikkileikit, koska pojat ei meikkaa eikä itke ja mitä muita ihmisyyttä rajoittavia ahtaumia sitä nyt onkaan.

Kulttuurisesti ajateltuna olemme olleet aivan liian pitkään sukupuolemme vankeina. Ikään kuin sukupuoli määrittelisi juuri mitään ihmisessä. Itsekin olen kasvanut yhteiskunnallisesti samassa ahtaudessa. Siitä kertoo jo suhtautumiseni lapsena Neumanniin. Hän oli supersankari, ei mies.

Sittemmin aikuisenkaltaisena alettuani kirjoittamaan rakkausblogia sukupuoliahtauma punkee toisinaan voimakkaasti esille. Toisaalla rohkeuttani kirjoittaa miehenä tunteista ja rakkaudesta sankarillistetaan. Vähän niin kuin osallistuvia isejä, jotka tekevät vanhemmuuden eteen sen minkä heidän pitääkin tehdä, jakavat sen ja osallistuvat tasavertaisesti. Toisaalla rakkaudesta ääneen puhuminen aiheuttaa klassisia ”vitun homo” ja ”vitun neiti” -huutoja, koska rakkaudesta puhuminen on monen naisenkin mielestä vain homojen ja naisten hommaa.

Emme vielä elä yhteiskunnassa jossa esimerkiksi hameessa kulkeva mies on yhtä hyväksytty tapa osoittaa miehuuttaan kuin leijonapaita päällä kulkeva mies. Molemmat miehuudet pitäisi olla hyväksyttyä ja itsestäänselvää. Sillä se, että ihminen saa ja uskaltaa olla juuri se joka hän on raitistaa ja tervehdyttää tätä kansaa. Mies voi halata miestä muutenkin kuin jurrissa pelipaita päällä. Jos siltä tuntuu.

En pelkää tätä maailmaa. Laulaa Käärijä kappaleessaan. Niin. Tässä lauseessa piilee syvä viisaus. Me jätämme tekemättä asioita, koska ”mitä muutkin tästä ajattelevat”. Mitä väliä? Ajatelkoon mitä ajatelkoon. Moni paheksuja on vielä oman ahtautensa vanki. Mitä enemmän uskallamme rikkoa sukupuolisidottuja lasikattoja niin sitä enemmän moni liian ahtaassa häkissä elävä ihminen uskaltaa miettiä pakomatkaa.

Onneksi yhä enenevissä määrin on olemassa ihmisiä jotka illan pimeydessä avaavat liian ahtaiden häkkien ovia, jotta ihminen pääsee vapauteen ja saa olla sukupuolen sijaan ihan vain ihminen.

Pelkäämättä tätä maailmaa.

Onnea Käärijälle mahtavasta saavutuksesta. Se että voittaako Euroviisut, niin se on tämän rinnalla yhdentekevää.