”Aion jatkossa olla näkyvästi oma itseni”

”Kuulin kahden nuoren miehen (olivat vissiin parikymppisiä) juttelevan tänään aamubussissa.

Toinen kertoi surkeana kaverilleen, kuinka vaikeaa ja kurjaa hänellä on, kun on joutunut lähes koko ikänsä ”valehtelemaan” läheisilleen ja piilottelemaan omaa itseään. Että hän on edelleen ihan sama ihminen kuin aina ennenkin, ainoa asia mikä on muuttunut ja tulee muuttumaan on se, että hän aikoo jatkossa olla aidosti oma itsensä. Pelkäsi etteivät ihmiset ymmärrä, mutta sanoi ettei hän tee sellaisilla ihmisillä elämässään mitään. Toivoi toki, ettei häntä hylättäisi.

Kaveri kuunteli ymmärtäväisenä ja tukien vieressä, kun tää toinen nuori puhui homoudestaan (olivat varmaan jotain siitä jo aiemmin keskustelleet). Mä olin melkein tippa linssissä, ja meinasin bussista noustessani taputtaa olkapäälle ja sanoa, että kaikki järjestyy. En kuitenkaan kehdannut, koska eihän niitä asioita mun, tuntemattoman ihmisen korville ollu tarkoitettu. Kävi vaan niin sääliksi sitä poikaa, mutta onneksi se sen kaveri oli niin ihana hänelle.”