havaintoja parisuhteesta

”Ajattelin että voisin rakastaa hänet raittiiksi”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Se alkoi kuten varmasti monet nykyajan rakkaus suhteet, netin treffipalstalta. Olin toivonut omassa profiilissani kaikkien muiden juttujen ohella löytäväni miehen, joka ottaisi vain harvoin alkoholia tai olisi jopa täysin raitis, sillä en tykännyt siitä millaiseksi alkoholi monet ihmiset saa. En itsekään kummoisesti enää alkoholia ole nauttinut. Sain muutamia yhteydenottoja ja ylitse muiden nousi mies lähikaupungista, jolla oli hyvin samanlaisia ajatuksia kuin itsellä, hän kuunteli samanlaista musiikkia kuin minä ja ennen kaikkea, hän mainitsi olevansa raitis!

Viestittelimme ja soittelimme parisen viikkoa erittäin intensiivisesti ja sitten tapasimme. Vietimme kokonaisen päivän yhdessä ja sovimme tapaavamme pian uudestaan. Tunsin löytäneeni jotain ainutlaatuista. Pian kuitenkin selvisi, että hän oli ollut raitis vain ensimmäistä viestiä kirjoittaessaan… Joka oli kirjoitettu minulle suoraan katkolta. Hän oli ehkä tuolloin päättänyt, että voisi olla raitis. Mutta ei hän pystynyt. Monet kerrat hän tuli humalassa luokseni, koska ei kuulemma uskaltanut tulla muutoin. Tarvitsi pari rohkaisuksi. Minä ymmärsin ja hoivasin.

Rakastuin. Palavasti. Ajattelin, että voisin olla se syy, jonka takia hän raitistuisi. Monet kerrat lähdin junalla sydän kurkussa hänen luokseen, kun oli sovittu että sinne menen, mutta yleensä jo edellisenä päivänä oli korkki auennut. Monet kerrat etsin häntä baareista ja puistoista, yleensä myös löytäen hänet. Monet kerrat tunsin itseni nöyryytetyksi, mutta silti halusin rakastaa. Selvänä hän oli mitä ihanin ihminen, huomioi minut, piti hyvänä ja rakasti minua.

Aikaa kului, muutimme yhteen ja kännikerrat harvenivat vähitellen. Hän pääsi vakituiseen työhön ja yritti sen avulla ryhdistäytyä. Ajan mittaa se onnistuikin. Menimme kihloihin. Elimme pääasiassa onnellista elämää. Koko ajan oli kuitenkin se pelko, että koska hän taas ratkeaa. Aloin saamaan paniikkikohtauksia silloin kun hän hävisi ryyppäämään. Pelkäsin ja ajattelin, että nyt jätän hänet. Tappelimme, kerran jopa niin lujaa, että soitin poliisit hakemaan hänet. Hän kävi vihaisena kurkkuun kiinni, töni niin että kaaduin. Milloin oli käsi kipeä, milloin häntäluu hellänä. Ryyppyputken jälkeen hänelle tuli kuitenkin aina morkkis, anteeksipyytely ja vakuuttelu siitä kuinka kaikki taas kääntyisi paremmaksi. Nyt ei olisi tarvetta taas ryypätä. Aina annoin anteeksi. Koska rakastin.

Tätä jatkui, mutta koko ajan pidemmillä aikaväleillä. Hän perusti oman yrityksen, oli ylpeä siitä ja tienasi hyvin. Yritti samalla saada rahalla ja materialla ostettua lisää rakkauttani, siinä kuitenkaan onnistumatta. Siinä kävi päinvastoin. Yhden pidemmän selvän jakson jälkeen tuli päivä päivä, kun hän taas hävisi. Baariin tietenkin, mutta nyt en enää jaksanut välittää ja annoin hänen olla. Tätä seurasi päivä, jonka hän ryyppäsi kotona lasteni nähden (tätä ei ollut tapahtunut koskaan ennen). Vielä seuraavana päivänä töihin lähtiessäni ajattelin, että nyt hän selviää tästä ja asiat palautuvat taas normiin. Päivällä
riitelimme viestien välityksellä ja lopulta sain häneltä viestin, että nyt voisin painua sinne itseensä.

Romahdin ja halusin pian pois töistä. Kotona, äitini todistaessa, sain lähtöpassit kotoamme. Mies olisi heittänyt minut pihalle saman tien, mutta sain soviteltua asian niin että vuorokauden sisällä kaikki omistamani olisi asunnostamme pois. Minä mukaan lukien. Näin myös tapahtui. Se oli tähän astisen elämäni yksi vaikeimmista päivistä. Mutta selvisin siitä ja nyt muutamaa viikkoa myöhemmin olen onnellinen, että tein sen.

Olen vapautuneempi ja rauhallisempi ihminen jo nyt. Voin tehdä asioita, joita ennen pelkäsin tehdä. Voin nähdä sekä nais- että miespuolisia ystäviäni.
Voin käydä viettämässä iltaa tai keikoilla, ja ottaa pari huolehtimatta siitä että puoliso ratkeaa sen myötä ryyppäämään (koska olisihan hänenkin pitänyt saada ottaa ”pari”). Voin lähteä poikkeamaan vapaapäivänä jossain, missä olen halunnut käydä. Nauttia elämästä.

Vielä on pitkä matka siihen, että saan itseni kokonaiseksi. Paljon meni näiden vuosien aikana minussa rikki. Paljon aloin pelkäämään asioita ja jopa itseäni. Paljon meni aikaa elämästä hukkaan. Olen kuitenkin päättänyt saada itseni kuntoon. Saada itsestäni sellaisen, joka minun pitäisi olla.

Kaunis ja mahtava nainen!”

Lue myös

X