”Ehkä huomenna minua kosketetaan”

Naisen ajatus piirtyy kuplaan: loma, läheisyyttä, hellyyttä, suudelmia, yhteistä aikaa, kylpy ja lisää suudelmia.

Nainen ja mies menevät illalla hotellihuoneeseen.  Miehen ensimmäinen huomio.  Yksi peitto… nainen katsahtaa miestä ja sanoo, että olisi vaihtoehtona olleet erilliset sängyt.  Mies murahtaa. Liekö halunnut mieluummin oman sängyn kuin yhteisen. 

Naisen kuplassa edelleen piirtyy kuva läheisyydestä,  lämpimässä sylistä, kosketuksista.

Mies haluaa suihkuun. Nainen koittaa osoittaa hellyyttä.  Silittäen miehen selkää,  menemällä kainaloon,  tarttuen leuassa ja suudellen..

Mies nousee ja menee suihkuun.

Suihkun jälkeen mies pukee paidan ja kalsarit. Nainen pyytää, että voisi jättää ne pois, että saisi katsella haluamaansa miestä. Ei jätä pois. Mies tulee sängylle naisen viereen ja ottaa puhelimen käteen. Nainen ajattelee taas kuplassaan, että joko nyt ja koskettaa miehen vyötäröltä sitä paikkaa mikä naisen saa väriseen. Liuuttaa sormiaan housut vyötäisen reunan alla. Mies pyytää lopettaan. Nainen kysyy eikö yhtään saa koskea. Ei saa, vastaa mies. Ja niin ei koskettu sinäkään iltana.

Nainen kääntää kylkeään ja alkaa nukkumaan. Käsi kietoutuu kaulalle ja nainen silittää omaa kaulaansa, korvaansa ja poskeaan, että sinä iltana edes joku koskisi jotakuta. Kosketuksi tulemisen tarve on suunnaton. Naisen käsi kulkee oman rinnan yli, koittaen tuntuuko nänniin koskeminen enää miltään, rinnat odottavat tulevansa kosketuiksi.

Ehkä huomenna.

Aamulla heräillään rauhassa. Mihinkään ei ole kiire. Molemmat käyvät aamutoimilla. Nytkin olisi mahdollisuus ja aikaa uppoutua toisiinsa ennen aamupalaa. Nainen kääntyy silittämään miehen käsivarsia, vatsaa, lantion seudulta etsii käsiinsä sen, jonka haluaisi uppoavan itseensä. Mies ei anna elettäkään, että olisi kiinnostusta. Nainen kääntyy ja nojautuu selkä edellä miestä vasten, lusikkaan niinkuin on tapana sanoa. Asento jossa nainen tuntee pienenkin värähdyksen miehen haaroissa… hetken siinä oltua, mies vetää peiton heidän väliin, ettei iho olisi ihoa vasten.

Nainen käpertyy taas omaan syliinsä ja koskee itseään, ehkä korvan taakse tai ranteeseen. Mies toteaa, että on nälkä.

Pari lähtee taas liikkeelle. Liikkeelle ilman kosketusta, ilman intohimoa, ilman suudelmia, ilman lämmintä ajatusta toisesta. Tänäänkin kävellään paljon, mutta enää ei käsi kädessä. Naista väsyttää olla tarjolla, väsyttää koittaa. Illalla palataan hotelliin ja sovitaan että mennään suihkuun. Molemmat sängyllä maaten odottaa jotain… nainen sitä, että mentäisiin yhdessä, mies sitä, että nainen olisi jo käynyt. Lopulta mies pyytää naista menemään suihkuun. Nainen riisuu ja kiipeää miehen päälle istumaan. Siirtää miehen kädet pakaroilleen ja kumartuu suutelemaan miestä.

Mies antaa suukon, toisen, sit meneekin joku karva suuhun, joka täytyy saada pois. Samalla naisen paino tuntuu miehestä pahalta. Nainen odottaa, että se karva löytyisi. Ja löytyyhän se lopulta, nainen kumartuu ja taas suutelee miestä. Mutta huomaa että mies haluaa hänet pois päältään, joten hän nousee ja menee sinne suihkuun.

Pois tultuaan on miehen vuoro. Ja kun mies tulee pois, on naisen vuoro mennä kuivaamaan hiukset, mies ei siedä märkiä hiuksia sängyssä… naisen palatessa, mies jo nukkuu.

Nainen menee sänkyyn miehen viereen, peitto on välissä, kuorsaus kuuluu ja nainen kietoutuu jälleen omaan halaukseensa.

Ennen matkaa ajatus yhdessä kylpemisestä kiihotti naista. Nainen on ehdottanut matkan ensimmäisenä iltana yhteistä kylpyä. Lämmintä vettä ympärillään, joka sulkee heidät molemmat samaan lämpimään syliin. Miestä puistattaa ajatus olla lähellä ”rakastamaansa” ihmistä ammeessa, jossa varpaat voi ajautua vääriin paikkoihin ja ahtaus ammeessa vaatii olla iholla. Ei menty kylpyyn yhdessä. Nainen meni yksin. Kädet etsivät kosketettavaa ja löysihän ne. Arvet iholla tulivat kosketetuiksi, rinnat kelluivat pinnalla ja nainen katseli itseään, miettien miksi, miksi hän jää yksin tähänkin hetkeen, miksi hän, joka naisen on valinnut, ei halua osallistua siihen mitä nainen on pyytänyt.

Naisen kupla on nyt tyhjä. Ehkä se kupla täyttyy taas jostain lämpöisestä, ajatuksesta, että toinen ihminen on lähellä, että toinen ihminen haluaa olla lähellä. Mutta ei tänään, tänään kerätään itsetunnon rippeitä ja jatketaan matkaa eteenpäin, kotiinpäin.”