”En yhtään ihmettele, että miksi ne miehet ovat yksin”

”Täällä maaseudulla monet miehet, varsinkin vanhemmat, ovat hyvin perinteisiä. Heidän mielestään naisten pitäisi olla hoivaajia, kokkeja /leipureita, ja kodinhoitajia. Miesten alamaisia.

Naisten pitäisi olla hiljaisia ja alistuvia – ja pitää omat mielipiteensä omana tietonaan.

Itse olen kirjastossa töissä, ja siellä ”sivusta kuunnellut” – inhon, suoranaisen kauhun, ja ihmettelyn tuntein – näitä oman elämänsä sankareita, eläkeläisukkoja ja muita joutilaita, joista suurin osa on poikamiehiä ja eronneita. Jotka tietävät omasta mielestään kaikki asiat muita – ja varsinkin naisia – paremmin.

Minuakin ollaan mieluiltu heidän tahoiltaan seuranpitäjäksi ja hoitajaksi – ja kun en luonnollisesti ole suostunut kumpaankaan että saisin työni tehtyä, ja olen jo onnellisessa ja tasa-arvoisessa avioliitossa ikäiseni miehen kanssa kohta, nämä ”herrasmiehet” ovat tyytyneet tekemään minulle kaikenlaista kiusaa: etsimään työnteostani vikoja ja virheitä, sekoittamaan hyllyjärjestystä, tekemään kanteluita ”epäkohteliaasta” käytöksestäni, kommentoimalla ääneen käyttäytymistäni kirjastolla, sekä seuraamalla ja kyttäämällä.

Siksi, koska he tietävät minun olevan määräaikainen, työllistettynä, työntekijä. Vakituisia kirjastotyöntekijöitä he eivät uskalla häiriköidä.

En kyllä yhtään ihmettele miksi nuo em. miehet ovat yksin!”