”Hän oli se potku perseeseen että pääsin pois sieltä vanhasta”

”Haluisin jakaa omaa rakkaustarinaani, oli se kiinnostava tai ei.

Nykyään onnellisesti kihloissa. Erosin ex miehestäni reilu 4 vuotta sitten, jonka kanssa olin 10 vuotta yhdessä, 9vuotta niistä kihloissa ja sen aikana ilmaantui talo ja yksi lapsi. 

Yhtenä kesäisenä viikonloppuna kun olin henkisesti ja fyysisesti jo aika loppu lähdin tyttöjen kanssa viettämään aikaa nollausmielessä mökille. Ajattelin, että tarvitsen tilaa hengittää kotiasioista. 

Pyöritin kotona yksin arkea pienen lapsen kanssa isossa uudessa talossa..mies teki reissutöitä. Oltiin jo vuosia oltu vaan kämppiksiä. Ei edes hyviä kämppiksiä. Olin henkisesti jo muualla vuosia, mutta en päässyt jostain syystä pois. Mutta se vaati sen yhden hengähdysretken mökille. 

Mökki-iltama päätyi paikalliseen kyläravintolaan yksille koska miksipä ei. Ilta oli ihan hauska ja oli aika palata mökille. Joku outo jätkäporukka odotti taxia samaisen baarin pihalla, missä itsekkin odotin kyytiä. Baarin terassilla oli joku painimatsi menossa ja yksi seurueen pojista huusi, että pitäiskö mennä painimaan. Jostain kumman syystä suuni aukesi ja huusin hänelle, että kyllä mä voin sun kanssa painia. Siinä se sitten oli. Klik. Sielunkumppani löytyi. Ihminen joka ajattelee samanlailla kuin minä. 

Eipä kovin romanttinen alku, mutta ikimuistoinen! Hän oli se potku perseeseen että pääsin pois sieltä vanhasta jumittuneesta ei oikeasta pois. 

Mökki-illan jälkeen löysin taas itseni ja rohkeuteni ja otin jätesäkkiin vaatteeni uudesta talostani ja lapseni ja lähdin. Aloitin pikku hiljaa uuden elämän uuden ihmisen kanssa. 

Eihän mikään ole mennyt niinkuin rakkaustarinoissa koska tämä ei todellakaan ole tehty helpoksi! Vaikka nyt ollaan neljä vuotta oltu yhdessä ja just sormus pujotettu sormeen ei me siltikään olla vielä saman katon alla. Elämäni rakkaus asuu reilu 100km päässä minusta ja ajelen kahden kodin väliä jo neljättä vuotta.

Ex mieheni teki täyskäännöksen ja lopetti reissutyöt ja päätti alkaa isäksi ja lapsi on nyt sitten vuoroviikoin meillä ja yhteishuoltajuus. En todellakaan ajatellut että se menisi näin! Eihän hän koskaan ollut edes meidän kanssa. Oli vaan minä ja lapsi, ei meitä! 

Vuodet vaan vierii mutta rakkaus ei ole hiipunut välimatkasta huolimatta nykyisen kihlattuni kanssa. Tuntuu että se vaan vahvistuu ja vahvistaa meitä. Tässä ihmisessä on loksahtanut aivan kaikki kohdalleen. Ainahan jotain töyssyjä kaikilla on, mutta kun löydät sen oikean ei ole estettä mitä ei voisi ylittää yhdessä. Jos kaksi ihmistä ajattelee aivan samaa asiaa ja samanlailla ja toinen ehtii sanoa asian ensin ääneen ennen toista,eikö se oo jo aika outoa! Pakko olla sitä sielunkumppanuutta!

Molemmat ollaan kilttejä, huomaavaisia, huumorin omaavia, helliä. Ollaan niin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. En parempaa miestä voisi toivoa! 

Odotan sitä hetkeä kun ollaan täysin kokonaisia kokonaan yhdessä. Yhteisen katon alla ja saa herätä joka aamu toisen vierestä ja saamme sanoa kasvotusten hyvää yötä rakas. (Tuodaan melkeinpä joka viikonloppu aamu toisillemme vuorotellen aamupalaa sänkyyn,ollaan tehty tätä jo alusta asti ja edelleen) 

Tästä aion pitää kiinni. Hän on luvannut odottaa minua vaikka se veisi vuosia.”