”Kaikki päälle 40 -vuotiaat miehet saavat minut varautuneeksi vieläkin”

”Olen jo kaksi, ellen kolme vuotta ollut sinulle kirjoittamassa. Tälläkin viikolla delete- nappula on ollut käytössä. Nyt teekupin äärellä voisin omaa elämääni tänne muiden joukkoon avata. Olen koittanut tiivistää tarinaani, toivottavasti sen kyydissä on helppo pysyä. 

Olen sisarusparven vanhin, meitä on enemmän kuin kolme, mutta vähemmän kuin seitsemän. Lapsuudestani muistan erittäin riitaisat vanhemmat, olematon isäsuhde ja ihme syyttelyt sekä vielä äidin keittiöpsykologina olemisen. Piti valita, kumman puolella on, isän vai äidin. Valitsin jälkimmäisen. Siinä 2000- luvun alkupuoliskolla ollessani teini, aloin kokeilemaan alkoholia. Oli huisia olla pää pökkelössä. Ihana fiilis! Kerran puistosta lähdin jatkoille parikymppisen miehen luokse. Siellä oli muitakin. Joimme lisää alkoholia. Seuraavaksi herään kun tämä asunnon omistaja panee minua yleisön edessä. Olin niin kännissä, että olin toimintakyvytön ja sammuinkin taas. Tästä en kertonut kenellekään. En tajunnut mitä minulle oli käynyt. Oma moka ku olin niin päissäni.

 Käytin suomi24 keskustelualustaa toisten teinien kanssa jutusteluun. Pianhan juttusilleni tulivat vanhat setämiehet pippelikuvineen vonkuamassa minulta tissi/pimppikuvia. Olin niin tyhmä, että tähän jekkuun haksahdin. Yhtenä iltana minua reilu 10-vuotta vanhempi mies tuli juttusilleni. Kävi ilmi, että asui naapuri kunnassa 50km päässä. Hän ehdotti suuhoitoa ja tarjoaisi tästä rahallisen, 50€ korvauksen. Tämä toteutui hänen haettua minut lähihuoltamolta. Kokemus oli ällistyttävä, uskomaton, hämmentävä… Tämä juttu toistui. Pian huomasin tehneeni korvausta vastaan suuhoitoa kahdelle muulle vanhalle, vanhalle ukolle sekä kertaalleen panimme. Olin hirveän väsynyt ja alakuloinen tuohon aikaan. Jonkun ryyppyreissuni lopuksi äitini takavarikoi puhelimeni ja tilanne valkeni hänelle. Tuli lastensuojelumerkintä. Toimistolla päätantta syytteli minua, minun piti miettiä miltä äidistäni tuntuu tällaisen temppuni jälkeen. Keskusteluissa kerroin, että isäsuhteeni on huono, en mahdu kotiimme. Isä ei kokenut mitään ongelmaa ja minä olin syyllinen mielipahoihin temppuiluineni. Edelleenkin, näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen äitini sanat ”_MIKSI TEIT NIIN?_” viiltävät kehoni läpi ja tuntuu, kuin minut työnnettäisiin mustaan, pohjattomaan kaivoon

No, niin kuin ylemmässä kerroin, en mahtunut kotiin. Huoneita kyllä oli, mutta henkisesti mahdoton paikka olla. Irc- galleriasta sitten tutustuin itseäni 10-vuotta vanhempaan mieheen. Itse olin tässä kohtaa siis viidentoista. Suhde oli vanhemmilleni ok. En halua kuulostaa ikävältä, mutta tämän miehen elämäntilanne tai elämäntavat eivät olleet hyvät. Käytännössä elätin meitä opiskelurahoistani, ostin uusia vaatteita ja tupakkaa. Reilu 2v tätä ”suhdetta” jaksoin kunnes ehkä tajusin sen epäterveellisyyden. Olisinko vain ollut majapaikkaa vailla, kun kotiin en mahtunut. Erosimme minun aloitteesta. Tämä mies lähetteli itsemurhaviestejä minulle, mutta ei lopulta tehnyt mitään. 

Ollessani juuri ja juuri täysi-ikäinen, olin töissä baarissa jossa tapasin hyvännäköisen miehen. Oli minua 2vuotta vanhempi. Aloimme pitämään yhteyttä. Hän vietti paljon aikaa opiskeluaikaisessa asunnossani, (jonka tässä välissä olin hommannut) Tämä poikaystäväksenikin muodostunut mies sitten asenteli tietokoneelleen sellaiset ohjelmat, jotka tallensivat kaikki salasanat ja käyttäjätunnukset ja joiden avuilla hän pääsi mm sähköposteihini ja kaikkeen muuhunkin, hyvin henkilökohtaisiin tietoihini. No olipa hän löytänyt myös tekstejä tuosta hyväksikäytöstäni. Tämähän kääntyi hänen päässään siten, että olen huora. Huora, jonka piti olla tyytyväinen, että hän viitsi olla minun kanssa. Ei kai kukaan nyt huoran kanssa haluaisi oikeasti olla, miettikää nyt. Mun itsetunto tuhoutui tässä kahden vuoden suhteen aikana. Olin henkisesti aivan rikki. Tämä mies oli väkivaltainen niin henkisesti kuin fyysisesti. Kun vihdoin sain kerättyä voimia ja muutettua pois, aloitti tämä mies minun kyttäämisen. Kävi ikkunani takana katselemassa, olinko kotona ja kenen kanssa. Onnekseni hän aloitti pian uuden suhteen ja jätti minut muuten rauhaan, paitsi soitteli aina itsekseen ollessaan. 

Mun keho kävi ihan ylikierroksilla. Nukuin neljän tunnin yöunia, kävin kuitenkin töissä. Olin kokoajan liikkeellä, en voinut pysähtyä. Janosin huomiota, etsin hyväksyntää, kaipasin halauksia, kosketusta. Tapasin miehiä paljon. Olin todella pettynyt baari-illan jälkeen, mikäli en saanut ketään mukaani- olinko ruma huora? Olin todella uupunut, mutta juoksin jotain oravanpyörää reilut kaksivuotta.

Sitten tuli kevättalvella reissu pohjoisemmaksi tyttöporukalla. Lähdin reissuun ajatuksella ”mitä tapahtuu pohjoisessa, jää pohjoiseen.” Vaan miten kävikään, tapasin yöelämässä miehen. Yhteydenpitomme jatkui reissun jälkeen. Hän oli ihana. Hellä, rakastava, rakastettava, luotettava, vakaa… Näin yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen meillä on kaksi ihanaa lasta, omakotitalo rannassa sekä yritystoimintaa.

Saan edelleen kehollisia pakoreaktioita erilaisissa tilanteissa, mikäli vierailen kotipaikkakunnallani, olen äärimmäisen valppaana ja hälytystilassa. Kaikki päälle 40v miehet saavat minut varautuneeksi. Kävin kolmisen vuotta terapiassa ja se avasi hyvin silmiäni, koen kuitenkin että tuskin tulen parantumaan täysin koskaan.”