Kohdusta hautaan tuhannen suorituksen kautta

”Ylisuoritin niin kotona kuin työpaikallakin”.

Näin toteaa eräs urheilijanainen lehden artikkelissa. Eikä hän ole ainoa. Suorittaminen on tämän kansan myrkkykasvi. Viime vuosina on puhuttu paljon niin sanotusta myrkyllisestä miehuudesta. Siihen kuuluu osana puhumattomuus, jäykät asenteet ja miehuuden pusertaminen ahtaaseen raamiin. Vähemmälle on jäänyt puhe myrkyllisestä naiseudesta.

Jo nuorilla, alle 18 -vuotiailla on todettu runsaasti uupumisesta johtuvaa oireilua. Valtaosa uupujista on naispuolisia. Aiemmin on puhuttu niin sanotusta kiltin tytön syndroomasta joka tarkoittaa, että tyttölapsi on suorittanut tunnollisesti kaikki hänen eteensä annetut tehtävät. Eikä vain tunnollisesti, vaan tehtävät ovat pitäneet suorittaa täydellisyyttä hipoen.

Klassinen kuva vanhan kansan naisesta on sellainen, jossa nainen häärää pölyrätti kädessä ruokapöydän ympärillä jo silloin kun muilla on ruokailu kesken. Kunnon emäntä ei pysähtynyt edes ruokailemaan rauhassa. Koska aina oli joku tehtävä joka oli syytä suorittaa ja mieluiten heti. Nainen unohtakoon ja uhratkoon itsensä yhteisön edessä, joka usein oli perhe.

Tästä on jäänyt jäljelle rippeet. Ne jotka eivät ole katkenneet sukupolvien välisessä ketjussa. Mallioppiminen on johtanut siihen, että on hankittu oma perhe, jonka edessä omat tarpeensa unohtaen jatketaan vuosikymmenten takaa alkanutta jatkuvaa suorittamista. Tärkeämpää ovat he kaikki muut. Viimeisenä tulee itse.

Se mikä on tullut mukana on, että suorittaminen ei jää vain kotioloihin. Moni myrkyllistä naiseutta toteuttava suorittaa ensin työpäivänsä ja sen jälkeen suorittaa kotipäivänsä. Ihan kaikki asiat pitää tehdä ja ei riitä, että sinnepäin vaan täydellisyyttä hipoen.

Jatkuvasti suorittava täydellisyyttä tavoitteleva nainen on helppo uhri parisuhteeseen jonka toisena osapuolena on ihminen joka ei tee yhtään mitään. Ihminen joka käyttää hyväkseen puolisonsa suorituskeskeisyyden. Suorittaja kun on jo valmiiksi sellaisessa tilassa, että hänen tarpeensa tulevat viimeisenä. Ensin kaikki muut. Siihen tilaan iskee konservatiivinen ihminen joka tarvitsee itselleen kotiorjan.

Toisaalta sellaiselle ihmiselle joka haluaa osallistua puoliin kodin askareista suorittajanainen on raskas puolisona. Hänellä kun on valtavat kriteerit kaikelle suorittamiselle. Mikään ei tunnu riittävän ja tekemistä riittää silloinkin kun sitä ei oikeasti edes ole. Sellaisessa ilmapiirissä alkaa tuntea itsensä laiskaksi.

Sukupolvien takaa tulee usein kaikkea myrkyllistä. Suorittaminen on yksi niistä myrkyistä. Jatkuva liike on pakenemista. Se on pakenemista omista tunteista. Se on pakenemista omasta itsestä. Ehkä suorittamisen taustalla on se, että on saanut huomionsa lapsuudesta lähtien suorituksilla. On tullut nähdyksi vain silloin, kun on suorittanut jotain. On saanut kehuja vain suorituksen jälkeen. Kun sen pitäisi mennä niin, että tulee nähdyksi ja saisi kehuja enemmän juuri niinä aikoina kun ei suorita yhtään mitään. Tässä meillä vanhemmilla on tehtävä. Katkaista ne viimeisetkin kahleet edellisiin sukupolviin. Tehtävää tuntuu riittävän.

Ihminen saa toki suorittaa elämänsä alusta loppuun. Siinä on vain sellainen sivutuote, että elämä siinä suorittamisen lomassa jää elämättä.