”Kuinka onkaan ihanaa huomata, että 48 -vuotiaana olen vielä haluttava”

Julkaisin naisen kirjoittaman tekstin. Tekstissä hän kertoo kuinka hiljalleen alistui ajatukselle, että hänen tarpeillaan ja haluillaan ei ole väliä. Teksti sai palautetta. Tässä yksi.

”Hyvä teksti. Kuin suoraan omasta elämästä. Siihen toki päälle miehen uskottomuus, riippuvuudet, mun kehon vanhenemisen pohtiminen mulle ääneen ja tärkeimpänä se, että mun seksuaalisia haluja ei kuunneltu lainkaan. Silti voi pariterapiassa kertoa, että syy meidän haasteisiin ja miehen uskottomuteen oli liian vähäinen seksi.

On ollu upeaa eron jälkeen huomata kuinka kivaa seksi oikeesti on ja kuinka olen yhä 48-vuotiaana haluttava. Ja saan juuri sellaista seksiä kuin haluan, eikä mun haluja kyseenalaisteta.”

Olen pohtinut, että kun lukija kirjoittaa minulle, että seksi ei ole ollenkaan tärkeiden asioiden listalla, että uskotteleeko ihminen siinä vain valheellisesti itselleen, että näin on? Vai onko niin, että seksi on vain niin tylsää ja vain toisen tarpeita varten, että sellaista seksiä ei kaipaa ja tarvitsekaan?

Sillä sellaista aivan liian monen seksi on. Velvoitetta ja toisen ihmisen tarpeiden tyydyttämistä. Se kerta viikkoon tai harvemmin harrastettu kiintiöseksi ei vain aiheuta mitään jippii-tuntemuksia.

Nimittäin ihminen joka saa hyvää ja itseään tyydyttävää seksiä ei sano koskaan, että seksi ei ole tärkeää parisuhteessa.

Eikä huonoon seksiin pidä tyytyä. Pitää saada enemmän kuin tyytyminen. Pitää uskaltaa puhua, että mitä kaipaa ja tarvitsee. Jos ei senkään jälkeen saa haluamaansa niin seksittömyys ei ole ollenkaan huono syy erota, sillä ei itseään pidä uhrata sellaisen suhteen alttarilla, joka ei ole itselle tyydyttävä.

Minusta on aina kaunista lukea tämän tekstin sisällä olevan kaltaisia tarinoita. Tarinoita ihmisistä jotka ovat löytäneet oman onnensa. Oman ihmisensä jonka kanssa toteuttaa muun muassa seksuaalisia tarpeitaan ja tuntea siinä ohessa olevansa toisen silmissä haluttava.

Elämä on nyt.