”Kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi”

”Mun tarina: kun se mies itse sanoo, että tarvitsee vaan parisuhteen, niin hän saa elämänsä kuntoon. Sitten on jokin syy olla kunnollinen, sitten hän on aina hoitanut laskut ajallaan ja juo vähemmän. Puolustuksekseni sanon että olin 21-vuotias ja ihmissuhteissa erittäin kokematon ja halusin vaan auttaa ja miellyttää.

Pari vuotta sitä muutosta odottelin, huomasin olevani kolmekymppisen miehen äitihahmo, joka huolehtii ja patistaa kouluun aamulla ettei taas katkea tuet ja loppuis joskus ne perintätoimiston kirjeet.

Ja sitten olin aivan hirveä julmuri, kun hänestä erosin ja sähköt meni ja asunto meni ja kaikki meni, kun hän oli niin ahdistunut, kun oli taas yksin enkä välittänyt edes hänen itsemurhilla uhkailuistaan.

Yhteiset kaveritkin lopulta kyllästyi ja palasivat minunkin ystäviksini, vissiin kävi selväksi etten ollutkaan ihan niin paha mitä hän minusta väitti. Onneksi hän sai baarista uusia kavereita.

Toisaalta oon onnellinen, että törmäsin häneen jo noinkin nuorena. On osannut hieman tarkkailla niitä kuuluisia varoitusmerkkejä. Tai sitten kyynistyin liian varhain, tiedä häntä. Olemme edelleen väleissä, hän ei ole muuttunut yli kymmenessä vuodessa lainkaan, aina löytyy joku hoivaamaan krapulaista päätä ja muistuttamaan laskujen maksusta. Kun ei vaan oo pakko niin mitäs sitä muuttumaan, kai?”