”Mietin kuinka onnellinen olen että olet siinä”

”Havahdun siihen, kun tulet sängyn viereen. Asettelet kahvikupin yöpöydälleni ja kuiskaat kellon olevan jo paljon lempeällä äänelläsi. Kierrät omalle puolellesi sänkyä ja odotat, että avaan uniset silmät. Käperryn kainaloosi ja saan pusun. Samaan aikaan kun juon kanssasi aamukahvia, mietin kuinka onnellinen olen, että olet siinä. Kuinka ihana on jutella päivän menoista, kauppa ostoksista, ihan niistä arkisista asioista. Tiedät kuinka vaikeaa minun on herätä, mutta nykyisin jo oikeastaan odotan yhteistä kiireetöntä hetkeä minkä saan viettää kanssasi aamuisin. Saan herätä tähän myös vapaapäivinäsi ja kuinka kiitollinen siitä olen, vaikka usein unohdankin kiittää.

Aamun yhteisen hetken jälkeen kiirehditään omiin tai yhteisiin menoihimme.

Viimeistään illalla hetki ennen nukkumaan menoa sukelletaan peittojen alle. Otat läppärin syliisi, josta katsotaan milloin mitäkin päät samalla tyynyllä. Välillä käsikädessä, välillä enemmän. Rauhoitun lähelläsi ja usein nukahdan olkapäätäsi vasten. 

Kun aamun voi aloittaa ja päivän lopettaa näin, niin päivä ei voi alkaa eikä päättyä huonosti, vaikka välillä muuten kurja päivä olisi ollutkin. Ja siinä välissä olet huomioinut minut ja muut ihmiset ympärilläsi lukemattomilla tavoilla. Kiitos rakas.”