Minua ei enää tarvita

”Aikaa voi kulua 25 miljoonaa, viisi miljoonaa tai ehkä vain 100 000 vuotta. Varmaa on kuitenkin se, että Y-kromosomi – miehen tunnus – häviää.

Sukupolvi sukupolvelta miehen sukupuolikromosomi näivettyy, ja näin on tapahtunut satoja miljoonia vuosia.”

Näin alkaa Tieteen Kuvalehden artikkeli, jossa kerrotaan, että miehiä ei enää lopulta tarvita. Se ei silti tarkoita sitä, että ihmiset loppuvat maailmasta, sillä miehen sperma on korvattavissa niin, että maailmaan voidaan synnyttää uusia lapsia.

Mies menettää siis merkityksensä uuden elämän luojana. Miestä ei tarvita. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin ei meitä kyllä mihinkään tarvitakaan. Me luulemme olevamme korvaamattomia ja luomakunnan kruunuja, mutta luulemme liikoja. Kaikkivoipaisuudessamme aloitamme sotia ja emme muista lopettaa niitä. Historiaa vähänkään tuntevana huomaamme, että olemme hallinneet maailmaa pelolla ja voimalla. Samalla tuhonneet kokonaisia kansakuntia.

Ja mitä me olemme parisuhteissamme. Suomessa olemme Euroopan kärkitasoa siinä, että satutamme puolisojamme. Seksissä me luotamme siihen, että naiselle riittää kun saa olla miehen seksuaalisuuden mahdollistajana. Vanhempina olemme lähinnä paenneet vastuutamme. Ihmisinä olemme kesken, mutta esitämme olevamme helvetin valmiita ja kokonaisia.

Me juomme suurimman osan vuosittain juotavista viinoista ja syömme suurimman osan epäterveellisistä eläinrasvoista. Se toki takaa se, että kuolemme sentään selvästi aiemmin kuin muut sukupuolet. Emme ole tarpeeksi kykeneviä muutokseen ja kehitykseen, siksi luonto pyyhkii meidät pois jonkun paremman tieltä.

Tai sitten.

Jospa onkin vielä pieni mahdollisuus sille, että me selviämme sukupuolena ennustetulta sukupuutolta. Jospa kokeilisimme pehmentää, joustaa ja muuntua vähemmän kliseisiksi mieskuviksi. Ehkä meitä tarvittaisiinkin sitten, kun lakkaamme olemasta niin perkeleen miehiä.

Valinta on meidän. Voimme jatkaa uholla ja voimalla kohti loppuamme tai sitten pehmeästi rakastaa niin että meille on jatkossakin vielä tarkoituksemme.

Mielestäni olemme muuttaneet jo suunnan paremmaksi. Meillä on vielä hitunen toivoa jäljellä.