Laila Kinnusen tanssi oli käänteentekevä – rohkelikot räjäyttivät popin naiskuvan, mutta kaksi asiaa on vielä miesten käsissä
Naisen malli oli kapea vielä popmusiikin alkuaikoina. Rajoja on rikottu, kiitos Lailan, Vickyn, Kikan, Alman ja monen muun edelläkävijän – mutta tekniikka ja suurelta osin myös rap ovat edelleen miesten käsissä.
Rohkeat artistit ovat uudistaneet naisen roolia.
Naisen malli oli kapea vielä popmusiikin alkuaikoina. Rajoja on rikottu, kiitos Lailan, Vickyn, Kikan, Alman ja monen muun edelläkävijän – mutta tekniikka ja suurelta osin myös rap ovat edelleen miesten käsissä.
Me oltiin somisteita, tiedätkö? Vähän niin kuin koristeita lavalla, Mari Hatakka sanoo muistellessaan 1980-lukua. Nykyään Mari johtaa Suomen tunnetuinta keikkapaikkaa, Tavastiaa, mutta 18-vuotiaana hän kierteli tanssityttönä maata Agents-yhtyeen matkassa.
Kymmenen vuotta myöhemmin Mari tanssi kaverinsa Tiina Isohannin kanssa tötterötukka päässään Leningrad Cowboysien kiertueella. Sillä kertaa naiset olivat muutakin kuin koriste.
– Ainut päämäärä lavalla ei enää ollut näyttää sievältä, vaan halusimme olla hauskoja ja rempseitä. Toimme tietoisesti esiin, että nainen voi olla myös humoristinen, Mari sanoo.
Laila Kinnunen ja jazz-iskelmän aika
Nykyään nainen voi olla humoristinen tai vaikka riehakas, mutta niin ei ehkä olisi, ellei meillä olisi ollut rohkeita artisteja näyttämässä mallia. Vielä 1950-luvulla naiskuva oli niin kapea, että jopa liikkumista rajoitettiin. Lavalla ei saanut tanssia.
Laila Kinnunen rikkoi tätä kaavaa. 1950-luvun lopulla elettiin jazz-iskelmän aikaa, jolloin nuoret naiset totuttivat yleisöä uudenlaiseen soundiin ja rytmiin sekä esiintymistyyliin. Vastikään ilmestyneessä teoksessa Lailasta Almaan – Suomalaisten naiset populaarimusiikin historiassa Laila nostetaan uuden sukupolven naiseksi. Hän oli ensimmäinen tv-tähti.
Laila esiintyi jokaisessa olohuoneessa, jossa oli tv-vastaanotin. Se, miten hän esiintyi, teki hänestä ainutlaatuisen. Hän ”venytti” lavalla olemisen tapoja tanssahtelemalla siitäkin huolimatta, että siihen aluksi suhtauduttiin epäillen. Vähitellen liikehdinnästä tuli hyväksytympää.
Pienoisesta s-viastaan hän teki tavaramerkkinsä. Aiemmin naisen äänen toivottiin olevan hyvin puhdas ja suloinen, ilman ylimääräisiä rosoja. Lailalla oli erityinen ässä, jota ruvettiin kopioimaan.
Aikakauden uudesta naiskuvasta kertovat myös kappaleiden aiheet. Esimerkiksi Laila Kinnusen Pikku pikku bikinissä ja Brita Koivusen esittämä Mamma, tuo mies mua tuijottaa kuvaavat nimenomaan naisten kokemuksia.
Kun Vicky lähti Suomea kiertämään
1960- ja -70-luvuilla Suomen tanssilavoja ja keikkapaikkoja kierrettiin urakalla. Niin kiertueita kuin levy-yhtiöitäkin johtivat siihen aikaan miehet. Vasta 1977 tuli ensimmäinen nainen, joka laittoi oman kiertävän lavashown pystyyn. Virve ”Vicky” Rostin Vicky Show lähti kiertämään maata. Sitä varten Vicky osti kaikki välineet äänentoistosta busseihin ja palkkasi oman tiimin. Siten hän pystyi vaikuttamaan siihen, kenen kanssa teki töitä.
Hän oli noussut tähdeksi vain 15-vuotiaana vuonna 1975 ensilevytyksellään Kun Chicago kuoli. Tuolloin Vicky kiersi maata Dannyn eli Ilkka Lipsasen Danny Shown mukana. Dannyllä oli tapana palkata kiertueilleen naisia solisteiksi ja taustalaulajiksi, ja siten hän auttoi ensimmäisiä rokkarinaisia nousemaan valtavirtaan. Vickyn lisäksi muun muassa Anki Lindqvist ja Muska Babitzin saivat siitä ponnekkaan alun uralleen.
Katri Helenasta mallia
Moni 1960-luvulla aloittanut on jatkanut uraansa näihin päiviin asti. Kansansuosikkeja olivat muun muassa Katri Helena, Paula Koivuniemi ja Marion Rung.
Katri Helenan läpimurtohitti oli Puhelinlangat laulaa vuonna 1964. Pian kysyntää oli niin paljon, että 1970-luvun puolella Katri Helena ryhtyi yksityisyrittäjäksi, mikä oli poikkeuksellista. Siihen aikaan laulajat olivat pikemminkin palkattuja muusikkoja.
Katri Helena on myös näyttänyt, ettei naisen tarvitse jättää uraa iän karttuessa eikä kaikkea tarvitse saavuttaa heti kolmikymppisenä. Jos paloa ja ammattitaitoa on, lähes kahdeksankymppisenäkin voi ihan hyvin esiintyä Tavastialla ja Provinssirockissa, kuten Katri Helena aikoo tehdä tänä vuonna.
Pitkän linjan artistit usein miehiä
Pitkän linjan artisteihin ja edelläkävijöihin lukeutuvat myös 1990-luvun lopulla aloittaneet rock-henkistä poppia tekevät naiset, kuten Maija Vilkkumaa ja Jonna Tervomaa. Heidän uransa ei ole katkennut perheen perustamiseen, niin kuin niin monen muun naisartistin ura aiemmin.
Esimerkiksi 1980-luvulla suomirockin isossa aallossa oli mukana paljon naisia, mutta historiankirjoihin heistä jäi harva.
Musiikin historia on aiemmin kirjoitettu miesten näkökulmasta osin siksi, että miesten urat ovat jatkuneet kun taas naisten urat katkesivat. Syynä saattoi olla perheellistyminen tai ihan vain se, että moni muukin asia kiinnosti.
Yhteiskunta on odottanut juuri miehiltä taloudellista menestystä tai kuuluisuutta. Siksi he ovat panostaneet vaikkapa kitaran virtuoosimaiseen hallintaan tai rokkibändissä laulamiseen. Naisilta ei ole odotettu samoja asioita, ja se näkyy myös musiikkialalla. Esimerkiksi Popedan laulaja Pate Mustajärvi tunnetaan yhdestä asiasta – siitä, että hän oli rokkibändin solisti. Samoihin aikoihin aloittaneet suomirockin naiset taas ovat voineet tehdä vaikkapa musiikkiteatteria, ja siksi he ovat rokin historiankirjoissa mainintoina siellä täällä.
Hymyä on aina odotettu naisilta
Marion Rung on muistellut, että jo uransa alkuaikoina hän sai pukeutua niin kuin halusi, mutta yhtä asiaa hänelle painotettiin: ole aina iloinen.
Yhtä asiaa Marion Rungille painotettiin: ole aina iloinen.
Hymy onkin jotain, mitä naisartisteilta on aina odotettu. Vasta kansainvälisesti menestynein artistimme, vuonna 2020 esikoisalbuminsa julkaissut Alma on rikkonut tarkoituksellisesti tällaista ihannetta.
Hän ei hymyile kuvissa vaan yleensä irvistää niin, että kieli näkyy. Nykyään uuden sukupolven artistien ei enää tarvitse hymyillä tai näyttää söpöiltä, jos he eivät halua.
Myös naisen seksuaalisuuden tuominen musiikkiin on ollut pitkä tie. Edelläkävijänä toimi Kikka eli Kirsi Sirén, joka nousi 1980-luvulla pikkutuhmien laulujen kuningattareksi Suomessa.
Kikkaa kritisoitiin siitä, että hän oli musiikkiteollisuuden miesten luoma seksistinen hahmo. Kesti pitkään, ennen kuin ymmärrettiin, että hän itse halusi seksisymboliksi.
Kirsi Sirén menehtyi vuonna 2005, ja vasta sen jälkeen hänelle on osattu antaa arvo uranuurtajana. Muun muassa laulaja Mira Luoti on puhunut ”Kikan tyttäristä” eli naisista, jotka uskaltavat sanoa asioita suoraan. Viime vuosina Kikasta on tehty elokuva, näytelmä, radiokuunnelma ja elämäkerta. Erika Vikmanin läpimurtokappale Cicciolina (2020) oli kunnianosoitus Kikalle.
Nainen ja kitara
Hittibiisien sanoitukset olivat vielä 2000-luvun alussa miesten käsialaa. Paula Vesala oli ensimmäinen nainen, joka palkittiin ansioituneena sanoittajana Reino Helismaa -palkinnolla 2019.
Jo 2000-luvun alkupuolella PMMP-yhtyeessä Paula Vesala osallistui sanoitusten tekemiseen, mutta varsinaista omaa musiikkia hän on tehnyt soolourallaan. Albumi Vesala ilmestyi 2016. Kappaleet, kuten Tytöt ei soita kitaraa, kuvaavat tyttöyttä ja naiseksi kasvamista tavalla, jota ei oltu aiemmin valtavirrassa kuultu.
Naisen instrumentti on aina ollut laulu – se on ollut luontevaa, koska toisenlaisia esikuvia ei juuri ole ollut. Kitara on ollut miehinen soitin, jonkinlainen fallossymboli.
Nykyään kitara istuu luontevasti paitsi Paula Vesalan myös Maija Vilkkumaan ja Haloo Helsingin Elli Haloon lavahabitukseen.
Ensimmäinen suomalainen nainen, joka opiskeli Sibelius-Akatemiassa sähkökitaraa pääaineenaan, oli Erja Lyytinen. Tänä päivänä hän on yksi maailman parhaista blueskitaristeista, hänet on palkittu muun muassa Paras kitaristi -palkinnolla European Blues Awardseissa 2017.
Chisu aloitti uuden aikakauden
Musiikin tekemisessä uusi aikakausi alkoi vuonna 2008, kun Chisun ensimmäinen albumi, Alkovi, julkaistiin. Chisu oli säveltänyt, sanoittanut, miksannut ja tuottanut sen täysin itse.
Vielä 1990-luvulla oli poikkeuksellista, että nainen teki musiikkia. Chisun myötä 2010-luvulla oletusarvoksi nousi, että myös naiset osallistuvat musiikkinsa tekemiseen. Nyt eturivissä on useita artistinaisia, jotka myös tuottavat musiikkia – esimerkiksi Behm ja Sanni.
Muutokseen vaikutti se, että musiikkiteknologia kehittyi ja halpeni. Silti edelleenkin naiset antavat helposti tekniikan miesten käsiin. Tavastian toimitusjohtajan Mari Hatakan mukaan etenkin livetuotantojen puolella tekniikka on täysin miehinen alue.
– Kannustan nuoria tekemään biisejä itse. Jos pystyy ottamaan uudet tekniikat haltuun, se voi olla väylä maailmalle, Mari pohtii.
Naiset mukaan myös tekniikkapuolelle
Suomen suurinta levy-yhtiötä Warner Music Finlandia johtava Ramona Forsström on samoilla linjoilla. On tärkeää saada naiset ottamaan tekniikka haltuun. Warner jopa järjestää työpajoja aloitteleville naispuolisille ja muunsukupuolisille artisteille, jotta studioympäristö tulisi tutummaksi.
Miksi naiset pitää saada mukaan tekniikkapuolelle?
– Mitä monimuotoisemmaksi tekijäkaarti muuttuu, sen monimuotoisemmaksi suomalainen musiikki muuttuu, Ramona Forsström sanoo.
Hän aloitti Warnerin toimitusjohtajana marraskuussa, ensimmäisenä naisena suuren levy-yhtiön johdossa 16 vuoteen. Edellinen oli Maija Kuusi, joka johti BMG-levy-yhtiötä.
Onko tasa-arvokeskustelu tarpeen?
– Nyt musiikkialalla on lähtenyt muutos käyntiin: myös johtoasemiin pääsee naisia, Ramona sanoo.
Tavastian ja Warnerin lisäksi naisia on noussut johtoasemaan muillakin musiikkialan merkkipaikoilla. Musiikkitaloa johtaa Emilia Mäki, Kulttuuritaloa Emilia Mikkola. Kaiku Entertainmentin liiketoiminnan sai marraskuussa vastuulleen Marja Kokko. Tapahtumayritys Fullsteam Agencyn uutena pääpromoottorina aloitti vuoden alussa Aino-Maria Paasivirta.
Onko tasa-arvokeskustelu siis ylipäätään enää tarpeen musiikkialalla? Ehdottomasti on, vastaavat sekä Ramona Forsström että Mari Hatakka.
Pitkän linjan feministiksi tunnustautuva Hatakka on parhaillaan tekemässä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa organisaatiolleen. Forsströmin agendalla taas ovat etenkin monimuotoisuuden ja palkkatasa-arvon edistäminen.
Miehinen saareke: rap-musiikki
Populaarimusiikissa on vielä yksi kenttä, jossa toimii vain kourallinen naisia. Rap-musiikkia tehdään edelleen pitkälti miesten ehdoilla.
Yksi ensimmäisistä suomalaista räppiä levyttäneistä naisista oli Mariska eli Anna Maria Rahikainen. Ikoninen Tarkasta tämä -biisi julkaistiin 2002. Mariska on kuvannut sen ajan räppipiirejä teini-ikäisten poikien pelikentäksi.
Sittemmin pelikentälle on tullut monimuotoisuutta. Suunnannäyttäjiä ovat muun muassa Yeboyah ja nuori räppäri Etta.
Ramona Forsström: ”Naiset joutuvat tekemään tupladuunin”
Levy-yhtiö Warnerin johtaja on sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan musiikkibisneksessä eteneminen on naisille työläämpää kuin miehille.
– Jokainen nainen tällä alalla joutuu taklaamaan paljon enemmän esteitä kuin miehet. Paineita on ihan ulkonäöstä lähtien. Valitettavasti myös tytöttelyä on edelleen. Naiset joutuvat tekemään tupladuunin miehiin verrattuna, Ramona Forsström kuvaa.
Mahdollisuudet tasa-arvoiseen kohteluun ovat kuitenkin paremmat kuin koskaan. Esikuvilla on voimaa. Ramonan ja muiden tienraivaajien ansiosta tulevilla sukupolvilla on, kenestä ottaa mallia.
Artikkelin lähteenä on käytetty naisten näkökulmiin erikoistuneiden populaarimusiikin tutkijoiden Tiina Käpylän ja Anna-Elena Pääkkölän teosta Lailasta Almaan – Suomalaisten naisten populaarimusiikin historia sekä Tiina Käpylän haastattelua.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 9/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous