”Minulla on rakastamisen rima korkealla ja olen siitä ylpeä, en häpeissäni”

”Olen nelikymppinen nainen joka on yleisen mielipiteen mukaan eronnut liian helposti. Erosin, koska avioliittoni ei tuntunut enää missään. Se oli jokaiselta osalta pelkkä pinttynyt tapa. Siitä puuttuivat kaikki hyvän rakkauden elementit, kuten hellyys, yhteys, intohimo, seikkailu ja oikea seksi. Jälkimmäistä kyllä oli, mutta täysin miehen ohjaamaa eli hänen tyydytyksen tähtäävää mielikuvituksetonta tylsyyttä.

Tähän kohtaan kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että muistinko kertoa miehelle, että mitä minä haluan ja tarvitsen. Kyllä muistin, monestikin. Hänen mukaansa olin pelkkä liikaa vaativa haihattelija. Eron ollessa päällä hän muistutti minua useasti siitä, että olen ”lukenut liikaa niitä saippuaisia naistenlehtiä, joissa elämä esitetään liian vaaleanpunaisena.”

Eikä hän lopulta minua menettänyt. Hän menetti rakentamansa kulissin ja taloudenhoitajan. Yksin hän ei jäänyt. Hänellä on nyt arjessaan mukana thaimaalainen nainen.

Minä en enää koskaan tyydy vähään rakkaudessa. Olen löytänyt elämääni miehen joka on vastakohta edelliselle. Minä koen vuosikymmenien jälkeen olevani nainen, haluttu ja rakastettu nainen. Minua kuunnellaan ja toiveitani täytetään. Tämä on minun tapani rakastaa. Rakkaus on minulle seikkailu, kestää se sitten loppuelämän tai vähemmän.

Sanovat että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Kyllä on. Tämä ruoho on suorastaan huutavan vihreää. Se edellinen ei ollut edes ruohoa. Se oli pelkkä asfalttia ja hiekkaa. En sitä siinä suhteessa välttämättä ymmärtänyt, mutta nyt kun olen kokenut jotain aivan muuta niin on mihin vertailla.

Jos tämä suhde haalistuu jossain kohtaa liikaa niin enää en jää odottamaan vuosiksi eteenpäin. Minulla on rakastamisen rima korkealla ja olen siitä ylpeä, en häpeissäni.”