Olemmeko luovuttaneet rasismin ja valehtelun edessä?

Näinkö tässä lopulta sitten kävi? Me luovitimme rasismin ja valehtelun edessä. Emme enää puutu kumpaankaan joko laiskuuttamme tai siksi, että niistä on tullut jo niin arkipäivää, että ketään ei jaksa kiinnostaa. Rasismilla ja valehtelulla ei ole uutisarvoa ja osalle ihmisistä se on normaali tapa tehdä politiikkaa.

Olen silti pettynyt, että niiden esilläpito jää sosiaalisen median kirjoittajien varaan. Monet heistä ovat tälläkin viikolla tuoneet hallituspuolueiden edustajien rasistisia kirjoituksia esille. Juuri niitä, mihin hallituksen taannoisen tiedonannon mukaan piti jatkossa puuttua. Kukaan ei ole puuttunut eikä mediaakaan enää kiinnosta. Nollatoleranssi on pelkkä huono vitsi, mutta sen annetaan olla sitä ilman haastamista, ilman kyselyitä.

Vähällä ovat myöskin päässeet ne perussuomalaiset, jotka ovat pettäneet lähes jokaisen vaalilupauksen. Vähällä on päässyt valtionvarainministeri, joka viimeksi eilen valehteli sosiaalisessa mediassa, jäi siitä kiinni, mutta nykykäytännön mukaan, mitä sitten?

Ei mitään.

Tämä on hämmentävää kun miettii edellistä hallituskautta. Ei tarvitse edes pukea päällensä värilaseja, kun huomaa eroavaisuudet. Silloin esimerkiksi uutisoitiin isosti kun silloisen hallituspuolueen edustaja käytti haastettelussa termiä paskapuhetta. Tällä viikolla ei uutisoitu hallituspuolueen edustajan postausta, jossa hän avoimesti vastustaa muun muassa seksuaalivähemmistöjä.

Sen sijaan aamutelevisiossa ääneen pääsi tutkija, joka kirkkain silmin ilman mitään perusteita ja todisteita puhui, että kesän rasismikohu oli venäläisperäistä hybridivaikuttamista.

Pakko se on alkaa uskomaan, että mihinkään ei puututa. Edes siihen ei puututa, että nollatoleranssi ei tarkoita yhtään mitään. Pääasia on, että leikkaukset ja heikennykset saadaan alkuun. Se että siinä sivussa normalisoidaan rasismi ja valehtelu on pieni kosminen sivuvaikutus.

Hiljaiseksi vetää. Ehkä niin hiljaiseksi, että itsekin lopettaa asiasta kirjoittamisen.