”Olen kiitollinen miehelle, että hän on mahdollistanut tämän uuden suhteen rakentumisen”

Olen pitkässä avioliitossa miehen kanssa, mutta sitten kun vihdoinkin ymmärsin ja hyväksyin oman seksuaalisuuteni, niin päätettiin avata suhde, jotta molemmilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada sitä, mitä toinen ei pysty antamaan (en minäkään kaikkea hänelle). Tästä heräämisestä tuli valtava vapauden tunne ja itsevarmuuden voimakas kasvu.

Vähän sen jälkeen vastaani tulikin yllättäen tyttöystäväni ja miehelle oli ok, että seurustelen myös hänen kanssaan. Kaikesta tästä johtuen luottamus välillämme on vain kasvanut, nykyään on helpompi sanoa ja keskustella asioista ja parisuhdekin on vain parantunut, kun aiemmin koin epämääräistä ahdistusta, kun en tiennyt, mikä on vialla. Ero ei silti tuntunut oikealta, vaikka sitäkin mietin. Olen kiitollinen miehelle, että hän on myös mahdollistanut tämän uuden suhteen rakentumisen.

Suhteeni ovat osittain melko saman tyylisiä, luotettavia, rauhallisia, tasapuolisia, toisiaan kunnioittavia ja tukevia. Mieheni on ajoittain minulle sellainen ”järjen ääni”, lähtee kuitenkin mukaan uusiin asioihin ja on koettu kaikenlaista.

Tyttöystäväni taas maadoittaa minut, aina ei edes sanoja tarvita, kun lähellä on vain niin hyvä olla ja rauhoittua ja se on molemminpuolista. Ei tarvitse suorittaa mitään, eikä ole paineita edetä (kuten esim. perheen perustaminen oli aiemmin), näin on hyvä. Meidän tunneyhteys on vahva ja se on jotain niin erilaista kuin mitä on koskaan miesten kanssa ollut.

En ollut aiemmin miettinyt omalle kohdalle polyamoriaa, vaikka olen lukenut siitä kiinnostuneena. Enkä nytkään ajatellut, mutta niin siinä vaan kävi. Kumppanini ovat tavanneet toisensa, tyttöystäväni ollut meillä ja joskus ollaan oltu koko porukalla (myös lapset tietysti) museossa yms. tapahtumissa.

Nyt olen onnellinen, elämä on ihmeellistä ja välillä, vaikka jännittäisikin, kannattaa avata suunsa ja kertoa toiveistaan, koska ei toinen niitä osaa lukea ja lopputulos voikin olla enemmän kuin ajattelikaan.”