”Olen rakastunut naimisissa olevaan naiseen”

”Blogissa on ollut paljon puhetta toisista naisista. Minä annan nyt oman tarinani toisena miehenä. Alkuun sanon että en voi ymmärtää joidenkin ihmisten mustavalkoisuutta ja järjetöntä halua tuomita.

Olen sydänjuuriani myöten rakastunut. Rakastunut mitä ihastuttavimpaan naiseen. Ongelma on siinä, että hän on naimisissa.

Kaikki sai alkunsa erään yhteisen harrastusseuran juhlissa. Tiesin naisen olemassaolosta ja olin häntä jo pitkään etäisyyden päästä ihastellut. Tiesin hänen olevan naimisissa ja siksi en ollut aiemmin lähestynyt.

Juhlissa lähestyin. Juttelimme koko illan ja huomasimme että meidän on helppo päästä yhteyteen. Eikä kyseessä ollut alkoholin luoma valheellinen harha, sillä emme kumpikaan käytä alkoholia ollenkaan. Voisin jopa väittää, että kyseessä oli rakkautta ensi silmäyksellä hetki.

Vaihdoimme numeroita ja aloimme pitämään yhteyttä. Se sama tuttu tarina. Nainen elänyt pitkään väljähtäneessä avioliitossa. Lasten vuoksi sinnittelyä. Mies jäänyt tahollaan kiinni pettämisestä. Dialogimme oli sujuvaa ja syvää.

Olemme tapailleet säännöllisesti jo useamman kerran minun luonani. Olemme puhuneet, pitäneet toisiamme sylissä ja suudelleet. Seksiä ei ole ollut. Rajamme menevät siinä. En halua omalla toiminnallani satuttaa meitä kumpaakaan. Haluaisimme toisiamme joskus jopa niin että sattuu.

Olen luvannut itselleni, että en liikaa polta näppejäni tässä. Siksi olen antanut hänelle määräajan jolloin hänen pitää puhua miehelleen erosta ja aloittaa prosessi. En aio olla vuosien mittainen hetkellinen lohtu. Siihen olen liian arvokas. Jos hän ei pysty tai halua irrottautua vanhasta niin sen rinnalle uutta hän ei tule saamaan.

Luen järkyttyneenä tarinoita, joissa toinen nainen on roikkunut toisena naisena vuosia tulemalla sen jälkeen hylätyksi. Miksi he eivät arvosta yhtään itseään?

Toistaiseksi uskallan olla tässä täysillä mukana. Uskon että me olemme vielä joskus oikea pari. Pari joka voi tulla piilosta ulos. Mennä yhdessä näkyvästi ulos ja rakastaa maailman edessä. Siihen ei tarvita kuin hänen päätös lähteä vanhasta.

Hän sen valinnan tekee. Minun pitää vain odottaa. Kunnes en enää odota. Kyllä minua sattuu kun hän lähtee luotani omaan kotiinsa miehensä viereen nukkumaan. Se viiltää, mutta itse olen osani valinnut. Samalla pelkään, että joskus hän ei enää palaa luokseni tai en anna hänen palata.

Silti toivon enemmän kuin mitään, että olisimme me.