”Onneksi erosimme sillä eron jälkeen olen löytänyt paremman yhteyden itseeni”

”Tässä minun erotarinani.
Seurustelimme nuoresta lähtien ja menimme naimisiin 8 vuoden seurustelun jälkeen. Kuvittelin tuntevani hänet hyvin. Mies kertoi, että haluaisi paljon lapsia, ja olla heille parempi isä kuin hänen isänsä oli ollut. Hänen isänsä teki paljon töitä. Minä en nuorempana halunnut lapsia, mutta biologinen kello alkoi tikittää, ja ajattelin, että tästä miehestä saisin hyvän isän lapsille, vaikka suurin rakkauden huuma oli jo ohi.

Saimme kaksi hartaasti toivottua lasta, mutta en halunnut enempää, sillä mieheni ei juurikaan osallistunut arjen pyöritykseen. Ei hän tosin paljon töitäkään tehnyt. Aloin kokea mieheni kolmantena lapsena, ja se kuihdutti lopunkin rakkauden suhteestamme. Yritin puhua hänen kanssaan ja kertoa, että toivoin hänen osallistuvan enemmän, ja aina näiden keskustelujen jälkeen hän hetken tsemppasi. Hän olisi tarvinnut minun tukeani siihen tsemppaamiseen enemmän, kuin jaksoin antaa. Tukeuduin paljon vanhempieni apuun, ja se etäännytti meitä entisestään. Myöhemmin on käynyt ilmi, että hänellä on ADHD. Emme sitä silloin tajunneet. Vielä ollessamme aviossa, epäilin että hänellä olisi asperger, ja pyysin häntä perheneuvolaan kanssani keskustelemaan, mutta hän ei suostunut.

Avioliittomme päättyi siihen, kun hän eräänä iltana kertoi minulle, että on tavannut netissä nettipelin yhteydessä naisen, jonka kanssa on keskustellut jo ainakin vuoden, ja rakastunut häneen kun he tapasivat livenä edellisenä viikonloppuna. Hän kertoi, että aikoo muuttaa tämän naisen luokse monen sadan kilometrin kahden päivän päästä.

Se oli pahinta ja parasta, mitä minulle on tapahtunut. En voinut käsittää, että hän pystyy jättämään perheensä kahden päivän varoitusajalla, mutta niin hän todella teki. Hän teki ratkaisun, jota minä en ollut uskaltanut tehdä, kun halusin pitää perheemme ehjänä. Saimme sovittua elatusasiat ja lasten tapaamiset sovussa, kun laitoin vihani ja pettymykseni syrjään. Lasten ja isän välinen suhde jopa parantui, kun he tapasivat isäänsä säännöllisesti kuukausittain, ja näkivät hänet onnellisena. Hän meni naimisiin tämän toisen naisen kanssa. Harmikseni lasten ja isän välinen suhde oli kuitenkin pitkälti minun varassani, isä ei juuri tikkua ristiin laittanut. Toinen vaimo sen sijaan oli innokas asioiden järjestelijä.

Muutaman vuoden tätä onnea kesti, kunnes lapset alkoivat kertoa isänsä luona kokemistaan asioista. En aio niistä tässä kertoa tarkemmin, mutta lapset eivät enää halunneet tavata isäänsä, tai tarkemmin hänen toista vaimoaan. Yritimme selvittää asiat keskustelemalla, mutta lapset olivat tiukkoja rajoistaan, ja isä taas meni vaimonsa puolelle. Heidän pariterapeuttinsa oli jopa sanonut, että on hyvä, ettei isä lähde tapaamaan lapsiaan ilman vaimoaan. Lapset olivat siinä vaiheessa kuitenkin jo 18- ja 16-vuotiaita, ja kulkeneet 10 vuotta tapaamassa isäänsä ja hänen vaimoaan, joten minusta tuo oli terapeutilta uskomatonta toimintaa.

Tästä tilanteen tulehtumisesta on nyt kaksi vuotta aikaa, ja edelleen lasten isä on sitä mieltä, että lasten on hyväksyttävä, että hänen vaimonsa ja hän on yksi paketti. Lapset eivät ole isäänsä tavanneet yli kahteen vuoteen, ja nuorempi lapseni nyt 18 v täytettyään aikoo vaihtaa sukunimensä minun sukunimeeni, koska hän ei halua olla enää missään tekemisissä isänsä kanssa.

Onneksi erosimme, koska eron jälkeen olen löytänyt paremman yhteyden omaan itseeni ja vahvuuksiini. Suren kuitenkin sitä, miten asiat menivät, etenkin lasten kannalta.”