Otteita narsistin pelikirjasta

Hän tapaa ihmisen. Lukee hänet ihmiseksi, joka on kiltti ja taipuvainen. Hän suunnittelee tarkasti mitä tehdä, mitä sanoa. Hän ottaa hurmurin roolin ja aloittaa pelinsä.

Roolissa on vaikea pitkiä aikoja olla. Sitä paitsi tilanteen pitkittyessä on riski paljastua. Paljastua ihmiseksi joka oikeasti on. Pitää olla nopea liikkeissä. Viedä suhdetta suuntaan joka hänelle on edullisinta.

Nopea yhteenmuutto. Ehkä lapsi.

Hän tekee kaiken suunnitelman mukaan. Hän pistää kaikessa itsensä etusijalle. Tärkeintä on hänen etunsa, hänen tarpeensa. Muut ovat hänelle välinearvoja, jotka ovat olemassa häntä varten. Hän ei ole heitä varten. Puoliso, lapset ja ihan kaikki. Hänen tarpeita varten.

Lopulta ei tarvitse enää esittää. Uhri on hämähäkinseitissä. Hän saa itselleen sen, mitä tavoitteli. Elämänsä mahdollistajan. Pian hänen todellinen puolensa alkaa paljastua. Loputon itsekeskeisyys, pöyhkeys, röyhkeys, välinpitämättömyys muita kuin itseään kohtaan, täydellinen empatiakyvyttömyys ja halveksiva suhtautuminen lähes koko muuta maailmaan kohtaan.

Jokainen liike, jokainen lause, jokainen valinta on osa hänen suunnitelmaansa. Maailma on häntä varten. Hän on ylivertainen. Muut ovat väärässä. Peili on olemassa vain omaa täydellistä kuvaa varten. Vika on aina muualla kuin hänessä. Hän on kuitenkin luomakunnan kruunu ja muut hänen kruunun kiillottajiaan.

Hän toimii yhdellä tavalla elämässään. Niin että mikä hyödyttää häntä. Jos hän huomaa, että muut hänen ympärillään alkaa väsyä häneen, hän kaivaa itsestään esille sen roolin, jonka kuvittelee parantavan tilanteen. Hän pelaa peliään. Rakkaus on hänelle tuntematon käsite. Paitsi itserakkaus.

Koskaan hän ei ajattele, että hänessä voisi olla vika. Vikoja hän sen sijaan löytää kaikista muista. Osoittaa sormella. Vaatii ihmisiä olemaan niin kuin hän haluaa. Jos eivät ole, niin syyllistää.

Henkinen väkivalta, manipulointi ja täydellinen valta-asema. Siinä hänen työkalunsa. Jos hänelle ehdottaa, että pitäisikö aloittaa matka itseensä niin hän ei kuuntele. Hänessä ei ole mitään vikaa. Hän on täydellinen aviopuoliso. Omasta mielestään.

Pahinta mitä hänelle voi tapahtua on paljastuminen. Hänen asioistaan ei saa puhua muille. Varsinkaan mitään negatiivisia. Erot ovat pahoja. Hän tekee kaikkensa, että hänestä ei erota. Ei siksi, että menettäisi puolison. Vaan siksi, että hän menettäisi kasvonsa. Hän saattaisi paljastua. Eron hetkellä hänestä kuoriutuu jälkeen valheellinen rooli. Hän yrittää pelastaa itsensä manipuloimalla toisen jäämään.

Jos hänet silti jätetään niin verkot on vesillä saman tien. Seittiä aletaan punoa. Eroa ei tarvitse käsitellä, sillä ero on sen toisen vika. Järjetöntä muutenkin jättää täydellistä aviopuolisoa. Peli on edelleenkin vain hänen täydellistä kuvaansa peilaamassa.

Kaikki alkaa alusta. Ja sen jälkeen kaikki alkaa jälkeen alusta.

Hän on narsisti. Juoskaa! Juoskaa!