”Parin vuoden päästä jäljellä olisi olleet vain katkeruus ja loppuunajetut ihmisrauniot”

”Itselläni on käynyt niin hyvin, että jokainen ero on ollut sopuisa ja suhteellisen oikea-aikainen. Haluan silti jakaa viimeisimmän eron ikään kuin esimerkiksi siitä, että sen oikean ajan eroon tietää kyllä sisimmässään. Se täytyy vain uskaltaa tehdä.

Tässä miehen tarina yhdestä suhteesta ja erosta.

Tarinan keskiössä on kuusi vuotta kestänyt suhde, jonka optimaalinen kesto olisi ollut rehellisesti noin kolme vuotta. Viimeiset kolme vuotta menivät vuorosyklein masentuneina, kahta eri elämää eläen, melko onnettomina ja ilottomina hahmoina.

En edes muista, söimmekö sen viimeisen kolme vuoden aikana kertaakaan samaan aikaan kotiruokaa, vaan molemmat tekivät omat ruokansakin.
Ainoa yhteinen nimittäjä oli taiteelliset asiat ja niiden tuottaminen, sekä niistä inspiroituminen ja toisen sparraaminen.
Se ei kuitenkaan ollut riittävä parisuhteeksi, jonka molemmat varmasti jollain tasolla tiedostimme.

Rohkeus ei ehkä vielä optimaaliseen aikaan riittänyt ja muutos ahdisti,
koska yhdessä pystyttiin kuitenkin elämään, asioimaan ja olemaan, kunnioituksen ja arvostuksen säilyessä tähänkin päivään saakka.

Kuvaavaa oli se vapaus ja helpotuksen tunne, kun viimeisten riitojen ja väsymyksen tuottamien konfliktien jälkeen totesimme kuin yhdestä suusta, että eiköhän tämä riitä. Se oli harvinaisen yksimielinen päätös, jossa molemmat olivat sitä varmasti useaan otteeseen hautoneet, mutta kumpikaan ei ollut ottanut asiaa puheeksi.

Heti seuraavana päivänä istuimme molemmat sohvalla, toinen läppärillä ja toinen tabletilla selailemassa asuntoja ja bongailemassa itsellemme ja toisillemme hyviä kohteita, joita kannattaisi hakea.
Välit paranivat nanosekunnissa ja asusteltiin kimpassa kämppiksinä vielä pari kuukautta, jonka jälkeen erottiin toisiamme kiittäen ja halaten.

Kuulostaa varmasti turhankin sadunomaiselta unelmaerolta, jota se toisaalta olikin. Kiitos kahden fiksun ja toisiaan arvostavan ihmisen.

Merkittävää siitä teki kuitenkin se oikea-aikaisuuden ja rohkeuspuuskan hyödyntäminen, joka mahdollisti hyvät ja lämpimät välit jatkossakin.
Parin vuoden päästä jäljellä olisi olleet vain katkeruus ja loppuunajetut ihmisrauniot.

Ajoituksen ymmärtäminen ja ison kuvan näkeminen ovat äärimmäisen merkityksellisiä, mitä tulee eroista suoriutumiseen ja selviämiseen.

On aika rakkauden, on aika jäähyväisten. Niinhän sitä sanotaan.