Suorittavasta tytöstä suoraan suorittavaksi vaimoksi

Nainen kertoo:

”Sen mallin minä sain. Alati suorittava äitini ei koskaan istunut. Kaiken piti olla täydellistä. Kodin piti näyttää juuri siivotulta. Kaikki piti tehdä viimeisen päälle. Sen lisäksi päivätyö, vanhemmuus, harrastukset, opiskelut ja kotona lankojen pitäminen käsissä. Hän oli itse saanut mallin jossa nainen palvelee miehiä. Meillä se näkyi niin että äiti suoritti ja isää ei näkynyt. Minua velvoitettiin osallistumaan, veljeäni ei. Aloin oppia että saan huomiota ja rakkautta vain suorittamalla.

Lopulta siirsin tämän omaan parisuhteeseeni. Mallinsin sukuni naisen roolin. Suoritin itseni uupuneeksi. Miehelläni oli koko ajan puhtaat vaatteet ja palvelu. Kunnes tuli päivä jolloin en enää jaksanut. Ei sekään pysäyttänyt. Masennuslääkkeitä käyttämällä jaksoin taas enemmän. Seuraava uupuminen vasta pysäytti, koska se oli viedä hengen.”

Kirjoitin eilen pilalle passatuista miehistä. Niistä jotka hankkivat vaimosta itselleen uuden äidin. Tänään kirjoitan niistä passaavista naisista jotka ovat oppineet että heidän omat tarpeensa ovat ne viimeiset tarpeet joita tyydyttää.

Kuuntelin radiosta ohjelman. Siinä yhteiskuntaa tutkiva henkilö puhui tuplahäärääjistä. He ovat iältään noin kuusikymmentä ja sukupuoleltaan naisia. Heidät on kasvatettu täyttämään kaikkien muiden tarpeita paitsi omiansa. Tuossa iässä tuplahäärääjä palvelee oman miehensä lisäksi jo aikuiseksi kasvaneita lapsiaan ja iäkkäitä, mahdollisesti sairaita vanhempiaan. Eihän siinä edes jäisi aikaa omille tarpeille tai omalle elämälle.

Tuplahäärääjä ei osaa edes ajatella että voisi olla itsekkäämpi. Hän kokisi itsensä syylliseksi. Koska muut ovat tärkeämpiä. Niin hänelle on opetettu. Hänet on kasvatettu häpeämään omia tarpeitaan. Hänen sitä vastoin on oltava saatavilla koko muulle maailmalle ja koko muu maailma aistii tämän ja käyttää häntä häikäilemättä hyväkseen. Koska he tietävät, että hän ei koskaan sano ei. Hän tekee sen jopa oman jaksamisensa äärirajoilla. Hän kelpaa vain suorittajana. Hänet on alistettu uskomaan niin. Hän on suorittanut koko elämänsä ja ei edes tiedä kuka hän on. Häntä ei ole. On vain ihminen joka on olemassa muita varten.

Osa siitä kaikesta on läheisriippuvuutta. Sellainen hakee hyväksyntänsä miellyttämällä. Hän ei halua tuottaa pettymystä. Paitsi itselleen. Ihmisen jonka hän on hukannut jo vuosikymmeniä sitten. Vähän niin kuin elävä kuollut. Sellainen hän on. Muita varten. Muiden loputtomia tarpeita varten.

Sellaisesta palveluun tottunut ihminen saa hyvän vaimon. Ei ihmistä, ei rakastajaa vaan vaimon. Luojan kiitos nuoremmat sukupolvet ovat uskaltaneet katkaista myrkyllisen sukupolvien kahleen. Nuoret naiset täyttävät omia tarpeitaan. Pitävät itseään elämän päähenkilönä. Toivoa on siis olemassa. Eivät halua vaimoiksi. Haluavat ihmisiksi ja rakastajiksi.

Omikse itseikseen.