Havaintoja parisuhteesta

Vanhemmat, älkää syyllistykö pöyhkeiden moralisten sormella osoittamisesta

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Mietitään ensin globaalilla tasolla asiaa:

Lapsia sotien keskellä. Osa paenneena turvallisempaan maihin. Irti juuristaan. Lapsia keskellä köyhyyttä ja nälkää. Osa heistä matkalla parempiin oloihin. Irti juuristaan.

Tullaan omaan yhteiskuntaamme:

Lapsia jotka elävät perheissä, joissa kukaan ei välitä. Vanhemmat poissa töissään tai riippuvuuksissaan. Lapsiperheitä taloudellisessa ahdingossa. Yksi lapsi heistä toivoo jouluksi shampoota tai ehjiä farkkuja. Lapsia jotka jätetään yksin vanhempien ollessa kyvyttömiä olemaan vanhempia.

Asioita joita voisi nostaa esille jos oikeasti olisi huolissaan lasten hyvinvoinnista.

Ei.

Paikalle saapuu hyvin toimeentuleva ydinperheellinen. Hän istuu läppärinsä ääreen, koska hänellä on missio. Hän voisi kirjoittaa, että ihanaa kun lapsilla on vanhempien eronkin jälkeen turvallinen ja välittävä arki, kahdessa kodissa. Hän voisi kirjoittaa, että ehkä pitkässä juoksussa lapsellekin on hyvä, että hänellä on onnelliset vanhemmat ja rento ilmapiiri viettää lapsuuttaan. Hän voisi kuunnella, mitä tarinansa blogiin kertonut hänelle kertoo, että vanhempien ero oli parasta, mitä hänen lapsuudessaan tapahtui.

Ei.

Omahyväisessä pöyhkeydessään hän ensin syyllistää eronneet vanhemmat ja sen jälkeen ohittaa lukemaan ihmisen tarinan ja kokemukset ja kertoo, että kyllä se on niin, että eron kokeneet lapset kärsivät mielenterveysongelmista ja ovat muutenkin suuria uhreja. Niin hän kertoo vanhemmista, jotka pitävät lapsistaan huolta rakkaudella ja lapsista joista ihan jokainen perhemuodosta riippumatta haluaa kannustusta ja kaunista kohtelua.

Ne hirvittävät olosuhteet joissa moni lapsi joutuu maailmassa elämään ja olemaan. Lapset jotka joutuvat jättämään kotimaansa. Niin sen rinnalla joku kehtaa tulla kertomaan, että lapsi jolla on kaksi kotia on revitty irti juuriltaan.

Te kaikki vanhemmat jotka olette eronneet lapsiperheaikaan niin te olette hyviä vanhempia. Älkää antako ihmisten jotka oikeuttavat itselleen Jumalan roolin latistaa tunnelmaanne. He kuvittelevat olevansa maailman moraali johon kaikkea muuta peilata. Eivät he ole. He vain pelkäävät. En tiedä mitä, mutta pelkäävät.

X