”vihdoin minäkin uskallan rakastaa omalla tavallani”

”Pieni raapustus lempeimmästä ihmisestä ketä tiedän. Kiitos sulle, että saan kirjoittaa! Ihanaa. 

Rakastat minua niin vahvasti ja lempeästi, ettei minulla ole vaihtoehtoja kuin antautua sinulle. 

Rakastat minua koko sydämelläsi niin, että vihdoin minäkin uskallan rakastaa omalla tavallani.

Rakastat minua ja minä sinua. Tiedän, että sydämmemme tanssii toisillemme loputtomasti. 

Kirjoitin tämän pari vuotta sitten, kun olimme menneet kihloihin. Koen edelleen näin. Puolisoni, joka on myös ollut rikki ihan kuten minäkin on näyttänyt minulle uuden maailman, jossa rikkinäisyys on kaunista. Maailman, jossa hellyys ja lempeys on isoimpana osana. Maailman, jossa saa olla haavoittuvainen ja eksyksissä. Maailman, jossa tunteille ja kohtaamiselle on aina tilaa sekä aikaa. Maailman, jossa lähtö- ja tulemis kohtaamiset on tärkeintä ikinä. Maailman, jossa rakkaus saa tuntua ihanalta. Maailman, jossa me ollaan yhdessä etsimässä omaa polkuamme. 

Puolisoni on opettanut, että kun kaikki on riisuttu, on se päämäärä, johon kuljetaan. Siihen päämäärään jää ainoastaan hauras kauneus ja valo. Puolisoni on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Puolisoni on opettanut minulle riitelemisen ilman väkivaltaa ja anteeksiannon jalontaidon. Puolisoni on opettanut mulle ihan uuden tavan elää rakkautta. 

Puolisoni on turvapaikka, hän on kallioni ja minä tiedän, että olen hänelle myös kallio, mutta ennenkaikkea valo universumiin. Puolisoni on lempeä, kärsivällinen, komea, suojelija, älykäs, maadoittava, avoin ja rakastava. 

Kiitos, että valitset minut joka päivä.”