Havaintoja parisuhteesta

”Ymmärsin pelkääväni sitä mitä eniten haluan eli rakkautta”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”42v mies jonka ainoa olemassa olon syy oli lapset. Vihasin työtäni, vihasin elämääni, vihasin sitä että päädyn aina satuttamaan ihmisiä joita ”rakastin”. Mun suhteet ei vaan koskaan toimineet, oli vaan My way or The highway.  Naisten saaminen on ollut mulle aina helppoa, 2 viikkoa ja kuka vaan on korvattu. 

Mä olen kasvanut miesmallin mukaan joka on 1930 luvulta peräisin. Mies ei itke, ei keskustele, eikä varsinkaan näytä tunteita. Se tarkoittaisi että mä olen heikko. 

Sit mä tapasin sut.  Ensihetkiltä asti tunsin jotain mitä en ole aiemmin kokenut.  Jännitystä, ujoutta, jopa pakkomielteisestä kiinnostusta sinusta..

Juteltiin tutustuttiin ja kaikki sussa tuntui paremmalta kuin kenessäkään ikinä.  Mä olin kohdannut sen yhden. 

Kesä meni tutustuessa ja siinä että saatiin suhde etenemään, mun ujouden hidastaessa etenemistä. 

Suhde kuitenkin haastoi todella pahasti tiettyjen asioiden takia.  Sun elämäntilanne oli todella kaoottinen.  Sun ajatusmailmassa ja käyttäytymisessä oli asioita jotka olisi aina aiemmin tarkoittaneet suoraan eroa. 

Mutta tämä suhde oli erilainen. Tiesin jonkin asian tarvitsevan muutosta. Ensimmäistä kertaa ikinä aloin kyseenalaistaa itseäni. Onko vika mussa?

Aloin ahmia blogeja, kirjoja ja lopulta hakeuduin terapiaan. Halusin väkisin ymmärtää itseäni ja sua. Millään muulla ei ollut merkitystä. Ymmärsin pelkääväni sitä mitä eniten haluan eli rakkautta. Siksi mun suhteet oli aina menneet pilalle, en osannut rakastaa, enkä ottaa rakkautta vastaan..

Sinä pakotit mut oppimaan sen.

 Sinä sait tajuamaan mikä tässä elämässä on tärkeintä. Sinä sait minut kyseenalaistamaan kaiken.  Sinä näytit mitä on rakkaus. Sinä näytit ettei se ole heikkoutta jos rakastaa, se on rohkeinta mitä voi tehdä.

Sinä näytit mun heikkoudet ja korjasit ne. 

Sinä teit mun elämästä taas elämisen arvoista.

Sinä sait mut tajuamaan ettei mun elämässä ole vikaa mun asenteissa on. Sinä sait mut taas kiinnostumaan maailmasta ja sen kauneudesta.

Oli uskomatonta huomata muutos miten elämään suhtautui. Kaikki alkoi sujua paremmin, työkin maistui. Alkoi nähdä taas kauneutta ja hyvyyttä mailmassa josta oletti sen kadonneen.

Minä en pysty ikinä kiittämään sua tarpeeksi. Mutta se mitä mä pystyn. On rakastaa ja kunnioittaa  sua elämäni loppuun asti. Kertoen sen sulle jokapäivä sanoin ja teoin.  Rakastan sua Ellu.”

X