Rita jaksaa leijalautailla tuntikausia, vaikka molemmat polvet on operoitu – suosittelee lajia muillekin polvivaivaisille
Rita Dekite oli myyty, kun hän kokeili leijalautailua ensimmäisen kerran. Lajissa yhdistyvät Ritan suosikkiasiat: meri, tuuli ja vauhti.
”Vauhdin hurma koukuttaa,” Rita Dekite sanoo.
Rita Dekite oli myyty, kun hän kokeili leijalautailua ensimmäisen kerran. Lajissa yhdistyvät Ritan suosikkiasiat: meri, tuuli ja vauhti.
Tuttu näky Hangon rannoilla: Rita Dekite leijalautailuvarusteineen tutkailemassa tuulen voimakkuutta ja suuntaa. Ennen kuin Rita tarttui leijalautaan, hän oli harrastanut lähes 40 vuoden ajan mitä moninaisempia urheilulajeja: palloilulajeja ja vesiurheilua kuten purjelautailua ja purjehdusta, talvisin jääsurffausta, laskettelua ja lumilautailua.
Leijalautailu tuli mukaan harrastusrepertuaariin vähän puolivahingossa.
”Talvella 2012 lähdin kaverini houkuttelemana ensimmäistä kertaa jäälle suksilla ja leijalla. Sehän olikin mahtavaa! Intouduin lajista välittömästi, halusin heti harrastaa sitä enemmän”, Rita kertoo.
Mitään puhetta vesille menemisestä ei tosin siinä vaiheessa vielä ollut, mutta samainen kaveri oli toista mieltä.
Lajin alkeet
Kesällä kun Rita oli rannalla kaivamassa purjetta esiin, kaveri tokaisi: nyt jätetään purjeet rantaan ja laitetaan tyttö vesille laudan ja leijan kanssa. Ritaa muisto naurattaa. Sitten alkoikin jo harjoittelu kaverin avustuksella.
”Vesistartti ei ollut niin helppoa kuin olin kuvitellut. Vaikka olin tottunut nostamaan purjeen vedestä, en ymmärtänyt, miten pienemmällä, lumilaudan näköisellä laudalla oikein lähdetään liikkeelle. Pari kuukautta meni treenatessa lajin alkeita.”
Lajin teknisyys kävi ilmi nopeasti. Laudan liikkeelle liu’uttaminen vedessä oikeassa kulmassa suhteessa ilmassa olevaan leijaan oli aluksi hankala oppia, sillä jos lähti liian ylätuuleen, laudalla ei saanut vauhtia. Leijan käsittely on tärkeintä koko hommassa, Rita sanoo, lauta tulee mukana tavallaan kuin itsestään. Aluksi pitää vaan mennä veteen ja harjoitella yhä uudelleen. Nykyään Rita käsittelee lautaa ja leijaa tottunein ottein.
”Kun pääsin vetämään ensimmäisiä siivuja vedessä, olin aivan myyty!”
Kevyempää kuin uskoisi
Leijalautailu ei välttämättä edellytä rautaista kuntoa, sillä kovaa voimaa lajissa ei tarvita. Hyvä peruskunto riittää perusleijailussa. Tekniikan hallinta on oleellisempaa. Enemmän malttia kuin muskelia, Rita korostaa.
”Leija saattaa reagoida väärin, jos puomista vetää liian nopeilla ja voimakkailla liikkeillä. Ohjausliikkeiden pitää olla pieniä ja herkkiä, ei mitään hätäistä repimistä.”
Kun tekniikan on sisäistänyt, leijalautailu on Ritan mukaan fyysisesti kevyempää kuin uskoisikaan. Siksi hänkin jaksaa lautailla vedessä tuntitolkulla – jopa kummankin polvioperaationsa jälkeen.
”Suosittelen lajia kaikille polvivaivaisillekin, sillä tämä on lempeämpää nivelille kuin moni muu laji.”
Lue myös: Anatomia saattaa altistaa naisen polvivammoille – erikoislääkäri kertoo, miksi
Rita on läpi elämänsä ollut merihenkinen, ja erilaiset vesilajit ovat aina vetäneet häntä puoleensa. Purjehdusta hän harrasti nuorena, muita vauhdikkaita vesilajeja aikuisiällä. Työuransa aikana Rita työskenteli niin mainos- ja markkinointialalla, urheilualalla kuin kiinteistöalallakin. Samanlainen monipuolisuus ja aktiivisuus on näkynyt myös harrastuksissa.
Ritan lajeja yhdistää vauhdin hurma. Laskettelurinteessä laskukaverit saattavat päivitellä hänen menoaan, mutta Rita ei osaa jarrutella, vaan antaa mennä vaan. Se on hänestä ihanaa.
Tuulen herrana
Suomeen vuonna 2000 tulleessa leijalautailussa kiehtoo ennen kaikkea oman kehon ja tuulen hallinta. Luonto antaa voimaa tuulen muodossa. Suomen ilmaston puuskainen tuuli tuo lajiin omat haasteensa. Merellä voi sattua mitä tahansa, siksi on pidettävä järki päässä. Jos tuulitilanne on hankala tai vääränsuuntainen, Rita etsii toisen rannan, jonne tuuli osuu oikein.
“Tuuli voi olla repivä ja ihmeellinen, joten pitää olla tarkkana ja tietää, mitä tekee. Lähtö tapahtuu aina hiekkarannalta, ettei vahingon sattuessa paiskaudu tuulen mukana rantakiviin. Varusteiden on oltava kunnossa. Kypärä päähän, se on tärkein.”
Mutta sitten kun onnistuu olemaan tuulen herrana, on vaarassa jäädä koukkuun.
”Tuo mielihyvää kun pärjää näin teknisessä lajissa kovassakin vauhdissa ja kelissä. Tuulialueeni on aika laaja, 6–24 m/s. Leijalautailussa auttaa rohkea, vähän rämäpäinenkin asenne.”
Laji on opettanut Ritalle sinnikkyyttä. Yksi hänen motoistaan on ”never give up”, älä luovuta.
”Jos vain jaksaa olla sinnikäs, oppi ja onnistuminen uudessa lajissa tulevat kyllä”, hän rohkaisee.
Lue myös Kotiliesi.fi: Tämä on suomalaisten mielestä paras liikuntaharrastus
Uusia ystäviä
Leijalautailun lajikulttuuriin kuuluu, että selkää ei käännetä vaan kaveria autetaan. Avustaja auttaa leijan nostamisessa, ja kokeneempi leijalautailija voi karsia aloittelijan virheitä jo alussa, jotta tämä pääsee paremmin lajiin kiinni. Heti riennetään apuun varsinkin silloin, jos joku on pulassa merellä.
”Näin autetaan koko sosiaalista harrastajayhteisöä, ja saatetaan välttyä onnettomuuksilta ja muilta ikäviltä sattumuksilta.”
Rita sanoo, että leijalautailu on tekninen, mutta iloinen ja mukaansatempaava laji. Myös katsojat rannalla ovat tärkeitä. Kun joku onnistuu tempussa, ilo ulottuu rannalle saakka.
”Tulee ihana fiilis, kun meri on leijoja täynnä ja tunnelma positiivinen.”
Rita on saanut leijalautailun kautta uusia, ihania ystäviä, joita huumori yhdistää.
”Leijalautailujengi on ihan oma porukkansa, keskellä mertakin heitetään huulta ja nauretaan. Harrastus antaa keveyden tunnetta. Tämä on niin hitsin hauskaa!”
Juttu on julkaistu Vivassa 7/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous