Marja, 61, retkeilee joka viikko – näitä luontokohteita hän suosittelee juuri nyt
Marja Räikkälä, 61, retkeilee ystävänsä kanssa monta kertaa vuodessa eri kansallispuistoissa. Vaeltaessa mieleen laskeutuu rauha ja syke laskee.
Marja Räikkälä retkeilee lähes joka viikko ystävänsä kanssa.
Marja Räikkälä, 61, retkeilee ystävänsä kanssa monta kertaa vuodessa eri kansallispuistoissa. Vaeltaessa mieleen laskeutuu rauha ja syke laskee.
Retkeilijän on varauduttava kaikenlaisiin olosuhteisiin. Sen on oppinut espoolainen Marja Räikkälä, joka on retkeillyt 16 vuotta ystävänsä Minnan kanssa.
Melontaretkellä Hossan kansallispuiston Julma-Ölkyllä hieno auringonpaiste vaihtui yhtäkkiä kaatosateeseen.
”Kaikki kamppeet olivat auton ulkopuolella tuulettumassa, ja olimme itsekin läpimärkiä vaelluskenkiä myöten. Ajoimme Ämmänsaareen hotelliin, jotta saimme vaatteet kuiviksi seuraavaa päivää varten.”
Nyt asia jo naurattaa. Ja luonnon armoillehan retkeilijä heittäytyy.
Marja ja Minna retkeilevät lähes joka lauantai läpi vuoden.
”Teemme noin kuuden tunnin päiväretkiä esimerkiksi Espoossa Nuuksioon tai Luukkiin tai Kirkkonummelle Linlon saarelle tai Meikon retkeilyalueelle. Muutaman kerran vuodessa teemme pidemmän kansallispuistoreissun.”
Retkeily tuo vastapainoa varhaiskasvattajana työskentelevän Marjan arkityöhön. Retkeily antaa mielenrauhaa ja rentoutta elämään.
”Lonkat tykkäävät riipparissa nukkumisesta”
Viime kesänä Marja ja Minna vaelsivat Hetta–Pallas-reitin. He menivät ensin Kolariin autojunalla ja ajoivat sieltä Enontekiölle Hettaan.
”Kävelimme 12–16 kilometrin pituisia päivämatkoja rauhalliseen tahtiin. Emme suorittaneet vaan nautitimme maisemista ja etenemisestä. Meillä oli vain 13 kilon rinkat, koska majoituimme Metsähallituksen varaustuvissa, joissa on petivaatteet.”
Rinkkaan pakataan mahdollisimman vähän tavaraa. Marja pärjää kolmella, neljällä merinovillapaidalla, joita hän tuulettaa välillä. Pitkät merinokalsarit, villasukat, hyvät urheilurintsikat ja huulirasva ovat tärkeitä. Vaalea paita on hyvä, koska paarmat tarttuvat kiinni tummaan pintaan.
”Illalla vaihdan jalkaan crocsit, kun laitan vaelluskengät tuulettumaan. Nukkumiseen tarvitsen riippumaton, makuupussin ja tarpin eli katoksen sateen varalta. Lonkat tykkäävät riipparissa nukkumisesta, enkä pystyisikään enää nukkumaan kovalla alustalla. Yöksi laitan korvatulpat, mutta joskus herään silti aamuyöllä lintujen ääneen.”
Ruokailu on retkillä yksinkertaista. Vesi kuumennetaan trangiassa eli retkikeittimessä ja kaadetaan kuivan pussiruuan päälle ruoka-astiaan hautumaan.
”Aamupalalla syön puuroa, jossa on leseitä ja luumuja varmistamassa vatsan toimintaa. Se on retkellä hyvin tärkeää. Aamulla juon pikakahvia ja illalla rooibosteetä.”
Retkeilijäkaksikolla on usein perusleiri, johon he jättävät tavarat ja lähtevät pienen repun kanssa päiväretkille. Ystävän kanssa vaeltaminen on joustavaa: Marja ja Minna saattavat tehdä pikaisia päätöksiä vaikkapa reittivalintojen suhteen.
Toisinaan riippumattoretkeily tuottaa haasteita
Marja kehuu Minnan kokemusta hyvän nukkumispaikan etsimisessä. Tämä näkee heti, mistä tuulee, mistä aurinko nousee ja miten riippari kannattaa kiinnittää.
”Muistan upean majapaikan Hossan kansallispuistossa Värikallion lähellä. Meillä oli siellä leiri pari yötä tukevissa mäntypuissa. Siellä on hyvät reitit ja silta, jolta pääsee kuvaamaan kalliomaalaukset.”
Toisinaan riippumattoretkeily tuottaa haasteita. Selkämeren kansallispuistossa kaksikko meni Kuuskajaskarin kautta Kylmäpihlajaan, missä oli tarkoitus yöpyä.
”Mutta siellä ei ole puita, joten meidän piti palata iltalautalla Kuuskajaskariin, jotta saimme riippumatot puihin! Tarvitaan siis kaksi tukevaa puuta, joiden väli on riittävän pitkä, jotta riipparin saa napakasti niiden väliin. Nukkuessa se painuu alas.”
Tämän kesän kohteiksi naiset ovat valinneet Sallan kansallispuiston
Upeita retkeilykohteita on Suomessa valtavasti. Patvinsuon kansallispuistossa Lieksan ja Ilomantsin alueella Marja ja Minna kiersivät järven suolla pitkospuita myöten.
”Sen jälkeen pulahdimme uimaan ihanalla hiekkarannalla Eevan asussa.”
Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Haapasaari ja Ulko-Tammio olivat upeita kokemuksia kauniissa kesäsäässä. Molempiin pääsee yhteysaluksella.
”Myös Hailuoto Oulun lähellä oli hieno kerran elämässä -kokemus. Ja upealta Kelventeen saarelta Padasjoella emme meinanneet raaskia lähteä pois.”
Tämän kesän kohteiksi naiset ovat valinneet Sallan kansallispuiston ja Senjan saaren Lofooteilla.
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 6/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous