Hyvinvointi

Syötkö huomaamattasi tunteisiin? Näin tunnistat tunnesyömisen ja pääset siitä eroon

Kun maailma murjoo, syöminen lohduttaa – mutta vain hetken. Pian tunnesyöjän olo on kahta kauheampi. Lempeä hyväksyvyys ja uteliaan salliva asenne pysäyttävät tunnesyömisen.
30.6.2018 Teksti: Virve Järvinen Kuvat: iStock

Vihdoinkin kotona! Takana tympeä työviikko. Kollega kettuili koko ajan, ja toinen tuuppasi töitään tehtäväksi. Kiukuttaa, harmittaa ja pistää vihaksi – viikonloppufiilis on kateissa. Onkohan keittiön kaapeissa mitään, mikä auttaisi unohtamaan tyhmät tyypit? Samalla kun suu käy, paha olo helpottuu. Kiukku katoaa sitä mukaa kuin keksit murenevat hampaiden välissä. Kun keksit loppuvat, kaivetaan pakastimesta jäätelöä. Ja kun kerran on perjantai, jatketaan viinillä! Myöhemmin, tyhjien ruokapakkausten keskellä, on tyhjä olo, hävettääkin. Miten tässä näin pääsi käymään?

– Nyt tuli syötyä tunteisiin, eli haettua lohtua ja tasattua tunteita ruoalla. Tunnesyömisessä ei tyydytetä kehon nälkää vaan tunne-elämän tarpeita, syömishäiriöihin erikoistunut psykologi Katarina Meskanen vastaa. Hän työskentelee HUSin syömishäiriöklinikalla.

Tunteet ja syöminen ovat tiivis pari. Juhlistamme ruoalla merkkipäiviä, ja sairaalle tuodaan lohdutukseksi herkkuja. Ongelmalliseksi tunteiden ja syömisen liitto muodostuu, kun syömisestä tulee hallitsematonta. Sen lisäksi ongelmallisen tunnesyömisen tunnistaa toistuvuudesta ja ikävistä seurauksista.

– Jos syöminen lähtee lapasesta aina, kun ottaa päähän tai on puhkipoikki väsynyt, paino nousee, mutta mieliala laskee.

Tunnesyöjä itkee pahaa oloaan yksin, salassa. Hän ajattelee olevansa ainut ihminen, jonka suhde ruokaan on vinksallaan.

– Häpeä ja ajatus omasta erilaisuudesta eristävät muista ihmisistä. Tunnesyöminen on kuitenkin hyvin yleistä. Jos siihen liittyy häpeää ja syyllisyyttä, kannattaa hakea ammattiapua.

Hetkellinen helpotus

Tunnesyöminen näkyy puntarilla lohturuoan määrän ja laadun vuoksi. Katarina Meskanen ei ole koskaan kuullut ihmisestä, joka vetelisi murheeseensa porkkanoita. Kun ketuttaa, surettaa tai on epämääräinen ahdistunut olo, sokeriset ja rasvaiset herkut helpottavat oloa.

– Pahan hetkellä makeaa ja rasvaa vedetään kaksin käsin, koska monella ne ovat lihottavina kiellettyjen ruoka-aineiden listalla ja siksi harvinaista herkkua.

Tankkaus turruttaa tehokkaasti ikävät tunteet. Kun maha on täynnä, olo on mukavan raukea ja levollinen.

– Moni kuvaa olotilaa nuijanukutukseksi, Katarina Meskanen kertoo.

Ahmimista voi seurata pahoinvointi, mutta se ei tunnesyöjää haittaa, päinvastoin. Kun mietteet kohdistuvat huonovointisuuteen, mieltä aiemmin kaihertaneet murheet unohtuvat.

– Syömisen tuoma helpotus on valitettavasti hetkellinen. Ikävät tunteet tulevat takaisin korkojen kera.

Jos ennen syömistä potutti, nyt myös hävettää. Tunnesyöjä kokee syyllisyyttä siitä, ettei hän pysty hallitsemaan syömistään. Hänellä ei omasta mielestään ole riittävästi luonteenlujuutta tai tahdonvoimaa.

– Oikeasti kireä lieka ja syömiseen liittyvät rajoitukset ylläpitävät tunnesyömistä. Jos kaiken tunnekuohun päälle on nälkä tai syöminen on mustavalkoista, syömisestä tulee taatusti hallitsematonta. Ruoasta saa nauttia, mutta se ei ole palkinto.

Mikä tunne on tankkaamisen takana?

Tunnesyöminen ei ratkaise taustalla olevia ongelmia. Se siirtää ne myöhempään ajankohtaan, tai sitten ongelmat jäävät käsittelemättä – ja tunnesyömisen kehä pysyy.

– Tunnesyöjä hakee syömisellään tyypillisesti helpotusta nimettömälle ja kasvottomalle pahan olon tunteelle. Hän ei välttämättä osaa nimetä ongelmasyömisen laukaisevaa tunnetta.

Tunteen nimeäminen on välttämätöntä, jotta tunnesyöminen loppuisi. Jotta nimeäminen onnistuisi, tunteita pitää oppia erottelemaan: kaikki paha olo ei ole ahdistusmössöä.

– Tunteiden jäljille pääsee, kun pysähtyy syömishimon hetkellä kuuntelemaan omaa kehoa. Tunteet aiheuttavat tuntemuksia kehossa. Missä päin kroppaa tuntuu ja miltä?

Tunteisiin tutustuminen vie aikaa, eli mitään ”hetkessä eroon tunnesyömisestä” -konsteja ei ole. Uteliaan salliva asenne voi lisätä kärsivällisyyttä: oma keho reaktioineen on mielenkiintoinen tutkimuskohde.

– Esimerkiksi pelko ja jännitys kuristavat kurkkua ja saavat sydämen takomaan rintakehällä. Suru lamauttaa ja tekee kehosta raskaan tuntuisen. Viha ja kiukku saavat kehon jännittymään.

Tarkkaile itseäsi lempeästi

Kun tunnesyöjä on tunnistanut tapansa tankata tunteisiin, hän voi siirtyä tutkimuksissaan seuraavalle tasolle tarkkailemaan, millaisissa tilanteissa syöminen riistäytyy käsistä. Itsehavainnointipäiväkirjasta voi olla apua. Siihen kirjataan päivän tapahtumat ajankohtineen ja tapahtumayhteyksineen tyyliin kiireaamu, väsyttävä palaveri, ihana iltalenkki kaverin kanssa. Lisäksi talletetaan tilanteiden herättämät tunteet ja suuhunpantavat. Kiire voi tuntua paniikkina, pitkä palaveri turhautumisena ja iltalenkki piristävänä. Ruoan määrä ei ole niinkään tärkeä tieto vaan syömistapa ja sen herättämät tunteet. Merkintöjä seuraamalla oppii, millaiset tilanteet ja tunteet syötättävät.

– Jos hillitön syöminen kuuluu aina perjantai-iltoihin ja sitä edeltää töissä tiimipalaveri, pitää miettiä, mikä palaverissa pännii.

Voi olla, että joku palaverin osallistujista loukkaa toistuvasti. Tunnesyöjä nielee loukkaukset ja myöhemmin hillittömästi herkkuja.

– Seuraavaksi mietitään, mitä syömisen laukaisevalle asialle voi tehdä. Ellei mitään ole tehtävissä, mietitään uusi tapa suhtautua hankaliin asioihin.

Voisiko loukkaavalle työtoverille sanoa, että piikittely tuntuu pahalta? Tai voisiko piikittelyyn suhtautua niin, ettei se tunnu enää niin henkilökohtaiselta? Ehkä se kertoo vain loukkaajan omasta pahasta olosta.

Tunnesyöjän tulisi ennen kaikkea opetella syömisen tilalle uusia tapoja käsitellä hankalia tunteita ja varata siihen aikaa. Aluksi voi miettiä, miten on aiemmin onnistunut helpottamaan vaikeaa oloa. Voisiko vaikka soittaa ystävälle tai lähteä kävelylle metsään ja palata vasta, kun olo on helpottunut?

– Tarvitseeko hankala tunne aina ratkaista? Mitä jos istuisi sen kanssa hetken, eikä ryntäisi suin päin syömään sitä pois? Katarina Meskanen kysyy.

Katarina Meskaselta ilmestyy elokuussa Pysäytä tunnesyöminen -kirja.

Tunnista tunteet tankkaamisen takana

1. Ole tarkkana, kun tunne herää. Koeta erotella tunteesi selkeästi: on helpompi hakea helpotusta tunteeseen, jolla on nimi. Kaikki paha olo ei ole samaa ahdistusta.

2. Mieti, mitä tunteet sinulle viestivät. Hankalimmat tunteet ja niiden viestit ovat avainasemassa, jotta voisit pysäyttää tunnesyömisen.

3. Erota tunne ja sen herättämä ajatus. Se, että tuntuu pahalta, ei tarkoita, että tunne johtaisi johonkin pahaan. Huomaat, kuinka tunteet ohjaavat ajatuksiasi. Onneksi polku kulkee myös toiseen suuntaan.

4. Hyväksy tunteesi. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Ne tekevät meistä inhimillisiä, omanlaisiamme ihmisiä. Mutkaton suhde omiin tunteisiin auttaa luomaan mutkattoman suhteen itseen ja syömiseen.

 

Ohjeet antoi psykologi Katarina Meskanen.