Ihmissuhteet

Tunnistatko herruustekniikat? Vääränlainen vallankäyttö pyrkii alentamaan ja nöyryyttämään

Herruustekniikkojen käyttö on vallankäyttöä, jolla toinen alentaa toista ja sitä kautta kautta vahvistaa omaa asemaansa. Näiden keinojen käyttäminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta, mutta joka tapauksessa ne saavat toisen tuntemaan itsensä epävarmaksi, epäonnistuneeksi ja vääräksi.
17.6.2018 Teksti: Anniina Nirhamo Kuvat: iStock

Onko käsite herruustekniikka jo tuttu? Mia Haglund ja Taija Roiha toivat sen esille viime talvena Omaa luokaa -podcastissaan. Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoitti syksyllä aiheesta blogiinsa. Aiemmin aiheen on tuonut keskusteluun Saara Särmä.

Herruustekniikat on norjalaisen sosiaalipsykologi Berit Åsin jo 1970-luvulla kehittämä käsite, jolla kuvataan valta-asemassa olevien ihmisten keinoja pönkittää omaa asemaansa.

Tyypillisesti tällaisia tilanteita tulee vastaan esimerkiksi työelämässä, jossa on vanhempia ja nuorempia työntekijöitä erilaisissa hierarkkisissa asemissa.

Herruustekniikoihin voi kuitenkin törmätä melkein missä vain, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Vallankäyttäjä alentaa toista

Åsin nimeämät herruustekniikat ovat:

  1. näkymättömäksi tekeminen
  2. naurettavaksi tekeminen
  3. tiedon pimittäminen
  4. kaksinkertainen rangaistus
  5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
  6. esineellistäminen
  7. väkivalta tai väkivallan uhka.

Näiden keinojen käyttäminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta, mutta joka tapauksessa ne saavat toisen tuntemaan itsensä epävarmaksi, epäonnistuneeksi ja vääräksi. Kyse on vallankäytöstä, jolla tekniikoiden käyttäjä alentaa toista ja sitä kautta vahvistaa omaa asemaansa.

Samasta asiasta on käytetty myös termejä sortajan strategiat ja hallitsemisen tekniikat.

Viestinnän yliopistonlehtori Leena Mikkola tunnistaa ilmiön, mutta kuvaa ilmiötä positioinnin käsitteellä.

– Positiointia tapahtuu vuorovaikutuksessa jatkuvasti, ja sillä tarkoitetaan sitä, miten keskustelukumppani asemoidaan keskustelussa. Kyse on siitä, millaisia viestintätekoja teemme ja mahdollistammeko vai rajoitammeko niillä toisen tilaa.

Tulee nolo ja väärä olo

Arkikielellä se, että joku haluaa näyttää jollekin paikkansa, on meille kaikille tuttu kokemus. Silloin joku toinen yrittää määritellä toista rajoittamalla ja asettamalla hänet sellaiseen rooliin, jota tämä ei tunne omakseen tai halua ottaa vastaan.

Tilanteessa ulkopuolinen näkee helposti, että toinen nolaa tai asettaa keskustelukumppanin huonoon valoon. Kun teko kohdistuu itseen, sen tunnistaa tunnereaktiosta, joka tilanteesta aiheutuu.

– Tulee inhottava olo ja tunne siitä, että minua kohdeltiin huonosti, vaikka ei oikein tunnistaisi, mitä juuri tapahtui, Mikkola kuvaa.

Mitä tilanteelle voi tehdä?

Usein vuorovaikutustilanteet menevät nopeasti ohi, mutta asia jää vaivaamaan jälkeenpäin. Ilmiön tiedostaminen ja tunnistaminen auttaa ymmärtämään, että vika ei ole itsessä.

Jos kyseessä on merkityksellinen ja jatkuva vuorovaikutussuhde, Mikkola kehottaa ottamaan asian puheeksi.

– Voi sanoa, että et ehkä tarkoittanut, mutta minulle tuli sellainen olo, että dissasit. Voi myös kysyä, miten tämä toinen henkilö koki tilanteen. Tietenkään se ei ole helppoa, jos puhutaan vaikka lähijohtajan ja alaisen suhteesta tai nuoresta työntekijästä työyhteisössä, mutta se on suorin keino vaikuttaa.

Joskus sivustaseuraajan on helpompi puuttua tilanteeseen. Valtasuhteeltaan tasavertaisissa suhteissa voi suoraan haastaakin toista.

– Esimerkiksi jos toinen haluaa ottaa puheeksi jonkun asian ja vuorovaikutuskumppani sanoo, että ei nyt keskustella tästä, sen voi pyrkiä myös kiistämään ja kysyä, että milloin sitten puhutaan. Vuorovaikutuksessa toinen ei voi yksin määrittää, mitä toinen voi sanoa tai tehdä, Mikkola sanoo.

Ei ole ihan sama, mitä sanot

Omasta käyttäytymisestä herruustekniikoiden käytön tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä se on hyvin tilannekeskeistä. Kyse on paljolti keskustelukumppanien keskinäisestä vuorovaikutussuhteesta; ei yhdestä lauseesta tai sanomisen tavasta vaan kaikesta siitä, mitä keskustelussa tai suhteessa on aiemmin tapahtunut, ja miten tilanteita tulkitaan.

– Meidän pitäisi myös keskittyä siihen, miten ihmiset reagoivat omaan viestintätapaamme, miten ilmaisen itseäni tai osoitan suhtautumista toiseen, Mikkola sanoo.

– Tärkeää on tulla tietoiseksi siitä, että vaikka en tarkoittaisi pahaa, minua voidaan tulkita monella tapaa. Täytyy miettiä, millä tavalla ilmaisen yhteistyötä ja sitä, että olemme tasavertaisia tässä tilanteessa.

Lähteet: Saara Särmän kolumni Kansan Uutisissa, Li Andersonin blogi, Feministi Suomessa, Cecilia Bergström 2010: Osallistava tasa-arvosuunnittelu ja tasa-arvo-ongelmien syyt, seuraukset ja sukupuolivaikutukset kansalaisjärjestössä.

Muokattu 19.6. klo 08.08. Lisätty tieto Saara Särmästä.

Lue myös

Suosittelemme