Boudoir-kuvauksista tuli tavisnaisten trendi – tämän takia Tiina, 62, ja Merituuli, 50, otattivat sensuellit kuvat
Moni nainen käy boudoir- tai glamour-kuvauksissa, kun haluaa aloittaa uuden jakson elämässään.
Tiina (vas) ja Merituuli (oik) kävivät boudoir-kuvauksissa itseään varten.
Moni nainen käy boudoir- tai glamour-kuvauksissa, kun haluaa aloittaa uuden jakson elämässään.
Hame ja toppi olivat vantaalaisen Merituuli Kermanin, 50, turvavaatteita. Niitä hän piti yllään ensimmäisissä kuvissa, jotka kuvaaja otti hänestä hienostohotellin huoneessa. Hän oli tullut suoraan töistä, lisännyt vain meikkiä ja avannut ranskanletit hiuksistaan saadakseen kiharoita.
– Lopulta en valinnut itselleni yhtäkään ensimmäisistä kuvista, Merituuli kertoo nyt pari kuukautta myöhemmin.
Kuvauksissa jännitys unohtui vähitellen, ja Merituuli riisui topin ja hameen. Viimeisen vartin aikana lähtivät rintaliivitkin.
– Olin luvannut miehelleni, että otetaan ainakin yksi kuva, jossa rinnat näkyvät. Annoin siis tavallaan lahjan hänelle, mutta tykkäsin itsekin niistä kuvista.
Se on paljon sanottu naiselta, joka on pyrkinyt peittelemään rintoja koko ikänsä.
”Haluan muistaa, miltä näytin 50-vuotiaana”
Merituuli oli ostanut kuvauksen 50-vuotislahjaksi itselleen. Aina pyöreitä täyttäessään hän on muuttanut jotain elämässään. 30-vuotiaana kahden lapsen äitinä hän aloitti elämäntapamuutoksen ja karkotti kymmeniä kiloja. 40-vuotiaana hän aloitti juoksuharrastuksen, joka jatkuu edelleen. Viisikymppisenä hän päätti vaihtaa alaa: aiemmin hän työskenteli päiväkodissa, nyt hän opiskelee sosionomiksi.
– Olin juuri täyttämässä 50, kun näin netissä mainoksen boudoir-kuvauksesta. Ilmoittauduin, koska haluan muistaa vanhempana, miltä näytin 50-vuotiaana. Olen hyvässä kunnossa ja aika tyytyväinen ulkonäkööni.
Sensuelleja alusvaatekuvauksia sanotaan boudoir- tai glamour-kuvauksiksi. Suomessa on useita valokuvaajia, jotka ovat erikoistuneet tähän kuvaustyyliin. Kuvauspakettien sisällöt vaihtelevat: joihinkin kuuluu meikki ja kampaus, joihinkin myös asu. Hintaa on halvimmillaan muutama satanen, kalleimmillaan yli 500 euroa riippuen siitä, kuinka monta eri stailausta yhden kuvauksen aikana tehdään.
Vaikka Merituuli ei muuten juuri meikkaa, hän teki mielellään kuvausmeikin itse.
– Oli hyvä, että meikit olivat omat. En näyttänyt kuvissa hyvältä vain siksi, että joku muu olisi minut meikannut.
Kuvaukset ovat kuin reset-nappula
Kuvauksissa tavoitellaan sensuellia vaikutelmaa ja pientä flirttiä, arvoituksellista tunnelmaa. Mistään seksikuvista ei ole kyse. Riisua voi sen verran kuin mukavalta tuntuu. Useimmat asiakkaat haluavat jättää liivit tai korsetin ja alushousut ylleen.
Kuvien tunnelmaan haetaan usein vaikutteita 1950-luvun Hollywoodin filmitähdiltä, kuten Marilyn Monroelta, mutta vaatetus voi olla moderniakin, farkkua tai sporttista alusvaatetta.
Eniten kuvaukset kiinnostavat 45–55-vuotiaita naisia. Merituulin boudoir-kuvat ottanut valokuvaaja Natalie Kylliäinen vertaa kuvausta reset-nappulaan. Sitä painetaan, kun jokin ajanjakso on päättynyt ja halutaan aloittaa uusi.
– Ihanin syy sille, miksi juuri viisikymppiset käyvät kuvauksissa, on se, että he ovat hyväksyneet itsensä. He arvostavat vartaloaan ja haluavat nähdä sen kauneimmillaan, Natalie sanoo.
– Siihen saakka he ovat ehkä eläneet kaikille muille – perheelle, puolisolle, ehkä vanhemmilleen. Sitten on tullut aika, jolloin he tekevät jotain ihan vain itselleen.
Lue myös Anna.fi: Äitiydelle omistautunut Asta ei käynyt missään eikä välittänyt ulkonäöstään – kolmen kohdan suunnitelma muutti elämän täysin
”Miehen mielestä näytän hyvältä”
Ennen kuvausta yleensä keskustellaan siitä, mitkä kohdat vartalossa ovat sellaisia, joista asiakas pitää. Samalla sivutaan myös sitä, mitä ei haluta kuvissa näkyvän.
Merituuli Kerman on peitellyt rintojaan teinistä saakka. Kouluajoilta hän muistaa, miten kaveri kehaisi, että hänen rintansa korostuivat tietyssä asussa. Merituuli kauhistui. Rinnat eivät saisi missään nimessä näyttää vielä suuremmilta kuin ovat. Hän ajatteli olevansa lihava, koska vartalon yläosassa oli runsautta.
– Nuoruuskuvia nyt myöhemmin katsellessani olen huomannut, että eihän se niin ollut. En ollut lihava enkä edes erityisen rintava.
Hän muistaa nuorena soittaneensa jonnekin ja tiedustelleensa, paljonko rintojenpienennysleikkaus maksaisi. Vielä hän ei ole sellaista teettänyt, mutta edelleen harkitsee – toisesta syystä kuin nuorena. Merituuli kärsii usein migreeneistä niskajumien takia. Juoksuharrastuksessakaan isot rinnat eivät ole eduksi.
Puolisonsa kanssa hän on ollut yhdessä yli 30 vuotta. He tapasivat, kun Merituuli oli 19. Mies ei ollut lainkaan hämmästynyt siitä, että boudoir-kuvista tuli hienoja.
– Hänen mielestään näytän hyvältä! Oma huomioni kiinnittyi kuvissa vatsanseutuun. Se on ollut aina ongelma-alueeni. Mielestäni minulla on hyvä itsetunto, mutta talvella Teneriffalla tuntui siltä, että vatsaa pitää peitellä. En pitänyt rannalla bikineitä. Sellaisessa asiassa itsetuntoni on huonompi. Nykyään kuitenkin arvostan itseäni enemmän kuin ennen.
Trendi alkoi pin up -kuvista
Glamour- ja boudoir-kuvien esiaste löytyy muutaman vuosikymmenen takaa. Nuorena valokuvaaja Marika Kiviharju toimi kuvausapulaisena Iltalehden Iltatyttöjen kuvaajalle Kari Pekoselle. Marikan mielestä se oli hyvä koulu sensuellien kuvien ottamiseen.
– Iltatyttö-kuvat olivat radikaali juttu. Nykyään on Instagramit ja Onlyfansit, niin eihän tuollaisissa kuvissa olisi enää mitään ihmeellistä.
2015 kuvattiin viimeinen Iltatyttö. Sitä ennen oli jo alkanut pin up -kuvien buumi. Niiden tyyli on fiftarihenkistä, pirteää ja leikittelevää.
– Pin up -buumin aikana päästiin eroon ajattelusta, että mallien pitäisi olla langanlaihoja tai vaikka suuririntaisia. Nykyään kukaan kuvattava ei sano, että hänellä on liian pienet rinnat. Aiemmin sellaista kuuli. Luonnolliset rinnat näyttävät kuvissa hyviltä, Marika sanoo.
Pin up -kuvia otetaan edelleen, mutta buumi on saanut väistyä boudoir- ja glamour-kuvien tieltä. Marika on erikoistunut glamour-kuviin. Ne ovat alusvaatekuvia, joissa on loistoa ja säihkettä Hollywoodin tyyliin.
Muodot ovat eduksi kuvissa
Marika on huomannut, että vatsanseudun peittäminen on universaali asia – useimmiten vatsan ei haluta näkyvän kuvissa.
Kuvia käsitellään jälkikäteen vain vähän. Esimerkiksi epätasaista ihoa saatetaan tasoittaa ja arpia häivyttää. Usein kuitenkaan arvet eivät ole asia, joita naiset häpeäisivät. Niiden nähdään kantavan mukanaan tarinaa, josta voi olla ylpeä. Miksei siis vatsanseudulla näkyvästä elämäntarinasta voisi olla ylpeä?
Muodoista ei ainakaan ole haittaa näissä kuvauksissa – eikä toisaalta siitäkään, jos keho ei ole kovin muodokas. Naisellisia kaaria saa esiin valojen ja erilaisten asentojen avulla.
– Kuvan onnistumiseen ei vaikuta se, onko XS-kokoinen vai XL-kokoinen. Enemmän siihen vaikuttaa asenne, Marika sanoo.
Lue myös Anna.fi: Kauneusleikkauksen teettänyt Eva Frantz tietää, että joidenkin mielestä hänen olisi pitänyt rakastaa vatsaansa: ”Vatsa yksinkertaisesti ärsytti minua”
Tiinalle kuvauspäivä on lepoa
Tiina Suominen, 62, on käynyt Marikan luona kuvauksissa ehkä seitsemän kertaa. Hän ei ole oikein pysynyt laskuissa mukana. Viimeksi hän varasi ajan Marikalle siksi, että tarvitsi piristystä arkeen. Tiina vertaa kuvauspäivää lepopäivään.
– Ne ovat hauskoja päiviä! Saan keskittyä pelkästään omaan itseen, ja lisäksi minulla on mukavaa seuraa. Marikan tiimin kanssa kemiat toimivat, Tiina kertoo.
Aivan ensimmäisistä kuvauksista on vajaat kymmenen vuotta. Tiina oli nähnyt lehdessä jutun pin up -kuvista ja halusi kokeilla, osaisiko olla sellaisissa. Silloin hän ei vielä tuntenut Marikaa, vaan kuvaaja oli toinen. Kameran edessä oli vaivaantunut olo, eikä Tiina ollut tyytyväinen kuviin.
– Toisella kerralla kuvista tuli vähän parempia. En enää ehkä ujostellut samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.
Ei enää ujosteltavaa
Ujo Tiina on ollut lapsesta saakka, mutta aikuisena hän oppinut peittämään sen. Hän uskoo, että kovin moni hänen tuttavistaan ei edes tiedä hänen epävarmuudestaan. Kuvauksissa ujous on karissut kerta kerralta, ja nykyään Marikan studiolla käydessään Tiina poseeraa luontevasti eri asennoissa kuin olisi mallikoulutuksen saanut.
– Tuntuu, että pystyn heittäytymään ihan miten vain. Ei ole enää mitään sellaista, mitä tarvitsisi ujostella, koska tiedän, että kuvat otetaan hyvällä maulla. Ne otokset, jotka eivät onnistu, voi vain heittää pois.
Heittäytyminen on tuonut Tiinalle rohkeutta myös kuvausten ulkopuolelle. Aiemmin suuremmille ryhmille puhuminen tuntui vaikealta, nyt jo hieman helpommalta. Tiina on tietoliikenneinsinööri ja yrittäjä, joka tuo maahan sähköteknisiä tuotteita. Iso osa hänen työstään on asiakkaiden tapaamista.
Kameran edessä tulee esiin ”toinen minä”
Ulkonäöstään Tiina on aina ollut epävarma.
– Olen sitä mieltä, etten ole minkään näköinen.
Hän puhuu itsestään jopa ilkeästi – käyttää sanaa rumanlihava – mutta hymähtää perään. Ulkonäöllä ei lopulta ole hänelle niin suurta merkitystä, eikä kuvaustenkaan viehätys liity ulkonäköön.
Kuvauksista on tullut Tiinalle roolipeliä. Kameran edessä tulee esiin hänen ”toinen minänsä”, joka on salaperäinen ja etäinen.
– Kuvauksissa olen toisenlainen. Se toinen minä ei ole mikään hyvä kundi, Tiina myöntää nauraen.
Kuvaaja Marika Kiviharju on samoilla linjoilla. Kuviin naisellisuutta haetaan käsien ja jalkojen asennoilla sekä 15-senttisillä koroilla, mutta hyvin paljon on kyse esimerkiksi ryhdistä ja heittäytymisestä. Ehkä myös luottamuksesta. Tiina sanoo seisovansa vaikka päällään, jos Marika sitä pyytää.
Naisellista itsetuntoa
Hulluttelu kuulostaa kieltämättä vapauttavalta. Sillä lienee vaikutusta myös omakuvaan ja sen muuttumiseen.
– Kuvaukset palauttavat monelle naisellista itsetuntoa, Marika sanoo.
Hän kertoo, että kuvattavina olleet naiset ovat saattaneet huomata muutoksen yleisessä elämänilossa.
– Luulen, että se on sellainen energiajuttu. Monikaan ei julkaise näitä kuvia missään, vaan pitää ne vain itsellään. He saavat hyvää mieltä siitä, että näkevät itsensä naisellisena tai seksikkäänä.
Marika kertoo eräästä naisesta, joka kävi pin up -kuvauksissa pari kertaa. Sen jälkeen nainen tapasi elämänsä miehen. Voi vain arvailla, oliko naisellisen itsetunnon löytämisellä osuutta tuossa tapahtumaketjussa.
Joka tapauksessa valokuva pystyy näyttämään ihmisen eri tavalla kuin peili. Merituulin kuvannut Natalie sanoo, että peilikuvassa jokin kehon kohta, kuten vatsa, saattaa saada suhteettoman painoarvon. Peilikuva on armoton.
– Valokuvan avulla on helpompi osoittaa, että kokonaisuudella on merkitystä, ei muhkuraisella vatsalla, reiden epätasaisella iholla tai käsivarsien muodolla. Jopa nekin kohdat, joista ei pidä, voivat näyttää kuvissa kauniilta.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 22/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous