”Sinua on tultu auttamaan, et voi aukoa päätäsi” – ensihoitaja kohtaa yövuorossa paljon ihmisiä, jotka eivät halua apua
Humalainen mies loukkaa itsensä, vanhus kärsii huimauksesta ja nuori nainen menee tajuttomaksi. Ensihoitajille Kati Myllerille ja Jaana Lappalaiselle he ovat tyypillisiä autettavia.
Kello 4 aamulla on jo valoisaa kuin päivällä. Kati Myller (vas.) ja Jaana Lappalainen menevät auttamaan miestä, joka on loukannut itsensä törmättyään sähköpotkulaudalla terassin kaiteeseen.
Humalainen mies loukkaa itsensä, vanhus kärsii huimauksesta ja nuori nainen menee tajuttomaksi. Ensihoitajille Kati Myllerille ja Jaana Lappalaiselle he ovat tyypillisiä autettavia.
Hyvällä sykkeellä! huikkaa kenttäjohtaja etäpalaverin päätteeksi. Kello lähentelee yhdeksää lauantai-iltana ja ensihoitajilla on edessään kesäinen yö töissä.
Kati Myllerin ja Jaana Lappalaisen aamulla alkanut 24 tunnin työvuoro on tähän asti ollut ”ihan normi”. Hoidettavana on ollut vanhuksia, joilla on ollut yleistilan laskua, hengitysvaikeuksia ja rintakipua sekä nuorempi potilas, jolla oli mielenterveysongelmia.
Nyt naiset istuvat Etelä-Karjalan hyvinvointialueen ensihoidon Lappeenrannan Ratakadun aseman oleskelutilassa. Siellä on iso kulmasohva, jolle voi heittäytyä lepäämään ja nostaa jalat rennosti rahille. Kati naputtelee kaukosäädintä ja yrittää etsiä televisiosta jotain kiinnostavaa. Tiskipöydällä on kuppi, jossa lukee Rakastan työtäni, muuten olen normaali.
Jaanan puhelin soi. Puoliso kyselee hoito-ohjeita, sillä lapsi valittaa korvakipua. Jaana neuvoo antamaan kipulääkettä ja puuduttavia korvatippoja. Niillä pitäisi pärjätä yön yli.
Kati hakee jääkaapista maitorahkaa ja heittää joukkoon ananaspurkin. Jaana syö Skyrin.
Crocsit vaihtuvat turvakenkiin kun lähdetään tehtävälle
Virve eli viranomaispuhelin hälyttää yön ensimmäiselle tehtävälle. Hätäkeskuksen, tuttavallisemmin häke, päivystäjä on arvioinut tehtävän ei-kiireelliseksi. Se on C745 eli kaatuminen.
Ei-kiireellisillekin tehtäville pyritään lähtemään viiveettä. Crocsit ja sandaalit vaihtuvat turvakenkiin, Jaana hyppää kuskin paikalle ja Kati viereen. Ambulanssi suuntaa kohti Itä-Lappeenrantaa. Puistosta löytyy vanhempi mies, joka on pudonnut pyörätuolista ja saanut otsaansa haavan. Tutut ohikulkijat ovat soittaneet hätäkeskukseen.
Haava ei tarvitse tikkejä, eikä muita ulkoisia vammoja löydy. Mies puhaltaa 1,6 promillea. Hän kiukuttelee eikä anna tutkia itseään enempää.
– Sinua on tultu auttamaan. Et voi aukoa päätäsi, sanoo yksi paikalla olijoista.
Miehen vaihtoehdot ovat koti, putka tai päivystys. Mies haluaa kotiin. Kati ja Jaana varmistavat, että hän pääsee takaisin pyörätuoliinsa, pystyy rullaamaan sillä ja saa yhdestä tutusta saattajan.
Tavallisesti potilas nimenomaan haluaa ambulanssin kyytiin ja pettyy, jos näin ei käy. Nyt oli toisin.
– Hän oli hoitokielteinen, ja meidän on otettava huomioon myös potilaan itsemääräämisoikeus. Ei ollut mitään pakottavaa tarvetta lähteä viemään häntä päivystykseen, Kati sanoo.
Matkalla takaisin asemalle ambulanssi ohittaa UPM:n Kaukaan tehtaan. Sen piipuista tupruaa savua taivaalle, joka on tähän aikaan yöstä sekoitus vaaleanpunaista ja hennon keltaista.
Auto on ensihoitajan työpaikka
Tv-sarjoista piirtyy jännittävä kuva ensihoitajan työstä. Heidät näytetään sankareina, jotka karauttavat onnettomuuspaikalle ja pelastavat ihmishenkiä. Työ on toki sitäkin, mutta enimmäkseen normaalia keikan ajoa ja kiireettömiä tehtäviä, sanoo 35-vuotias Kati, joka on työskennellyt hoitotason ensihoitajana yli kymmenen vuotta.
– Aika harvassa ovat henkselinpaukuttelukeikat. Kyllä tämä pitkälti vanhusten ja humalaisten hoitamista on. Jos jokin minut alalla aikoinaan yllätti, niin se, miten paljon olemme tien päällä. Auto on meidän työpaikkamme.
Kati tykkää työn vaihtelevuudesta, asiakaslähtöisyydestä ja itsenäisyydestä. Erityisesti hän nauttii keikoista, joilla potilaan vaivan selvittäminen vaatii hieman salapoliisityötä.
– Kun oireisiin löytyy syy ja pystymme hoitamaan vaivaa jo kohteessa tai ainakin lievittämään potilaan vointia jo ennen sairaalaan saapumista, se tuntuu hienolta.
Katin työpari, 37-vuotias Jaana, valmistui ammattiopistosta perustason ensihoitajaksi viime vuonna ja opiskelee nyt hoitotason ensihoitajaksi ammattikorkeakoulussa. Ryhmäliikunnanohjaajana ja personal trainerina työskennellyt Jaana päätti lähteä alalle, kun koronapandemian aikaan kuntokeskus pani ovensa säppiin ja häneltä loppuivat työt.
– Olen ollut ensihoidon lisäksi päivystyksessä töissä. Minulle sopii tällainen ihmisläheinen ja hektinen työ. En voisi kuvitellakaan, että istuisin jossain tietokoneen ääressä kahdeksan tuntia päivässä.
Ensihoitajat käyvät vanhuksen kotona arvioimassa, tarvitaanko päivystyskäyntiä
C774, yt eli yleistilan lasku. Ambulanssi kaartaa satamaan, jonka terassit ovat sulkeutuneet ja väki kaikonnut. Yksinäinen hahmo istuu puistonpenkillä seuranaan vain Kaunis Veera -patsas.
Katilla on selässään valtava hoitoreppu, ja Jaana kantaa defibrillaattoria, joka on kuin jättikokoinen boombox-kaiutin. Asunnossa odottaa vanhempi nainen, jota huimaa ja heikottaa. Nainen olisi saman tien lähdössä kyydillä päivystykseen.
Kati ja Jaana rauhoittelevat, että tutkitaanpa ensin. Hänet pyydetään sohvalle lepäämään, ja Jaana alkaa selvittää neurologista statusta: hän kurkistaa pupilleihin valon kanssa, pyytää puristamaan kättä, tarkistaa, etteivät kasvot roiku toispuoleisesti.
– Ei vaikuta neurologiselta, Jaana toteaa.
Tutkimus jatkuu: pulssi, happisaturaatio, sydänfilmi, verenpaine, verensokeri, lämpö. Kaikki on kunnossa lukuun ottamatta verenpainetta, joka on koholla.
Kati tarkastelee potilaan tietoja läppäriltä. Käy ilmi, että hänellä on muistisairaus ja jokin aika sitten todettu hyvänlaatuinen asentohuimaus.
Rouva ei osaa sanoa, missä hänen lääkkeensä ovat. Lääkkeet löytyvät, mutta hän ei muista, onko hän ottanut niitä. Nyt hänelle annetaan ylimääräinen verenpainelääke.
Puoliso istuu keittiönpöydän ääressä ja huokaa, ettei jaksa hoitaa vaimoaan, koska on itsekin niin sairas.
Kati konsultoi päivystävää lääkäriä. Päätetään, että rouva voi jäädä kotiin. Hän tarvitsee kuitenkin palvelutarpeen arvion, koska kotona pärjääminen vaikuttaa olevan kiikun kaakun.
Asunnossa on paksu ilma, ja nainen syyttää miestään siitä, että tämä ei laita ilmastointia kuntoon.
Kati käy avaamassa parvekkeen oven, jotta asunto tuulettuisi.
– Viekää minut pois! Minä en halua olla täällä, nainen protestoi.
– Meidän puolestamme teillä ei ole syytä lähteä päivystykseen. Voitte jäädä kotiin, rauhoittelee Kati.
He auttavat naisen vessaan ja sänkyyn nukkumaan.
Asemalle päästyään Kati tekee kiireellisen pyynnön palvelutarpeen arviosta.
”Virve” herättää koiranunesta puoli neljä
Televisiosta tulee teemaan sopivasti Lääkärihelikopteri Cornwall. Jaana syö banaanin. Kati avaa hiukset nutturalta ja menee lepohuoneeseen. Jaanakin menee torkkumaan.
Virve herättää heidät koiranunesta puoli neljä. C033, lyöty, potkittu, hakattu.
Ambulanssi suuntaa kohti Länsi-Lappeenrantaa. Liikennevalot vilkuttavat oranssia. Tienvierustoja koristavat skuutit ja lupiinit. Kati ajaa ja Jaana soittaa nuorelle naiselle, joka on hälyttänyt itselleen ambulanssin. Hän kuulostaa itkuiselta.
Sinitukkainen nainen istuu jalkakäytävällä odottamassa. Ambulanssissa hän kertoo tilanteesta jo rauhallisesti: Poikaystävän kanssa oli tullut riitaa, ja siinä rytäkässä naisen peukalo vääntyi. Hän soitti hätäkeskukseen, koska ei tiennyt, minne muuallekaan soittaa.
Nainen puhallutetaan ja häneltä otetaan vitaalit eli mitataan peruselintoiminnot kuten pulssi, happisaturaatio ja verenpaine. Peukalolle laitetaan kylmää. Nainen haluaa palata kotiin. Kati ja Jaana ohjeistavat naista hakeutumaan tarvittaessa jatkotutkimuksiin ja hakemaan apua parisuhteeseen.
– Koeta saada nukuttua, sanoo Jaana.
Naisen lähdettyä paikalle saapuu hätäkeskuksen hälyttämä poliisiauto vain todetakseen, ettei heitä tarvita. Kati kertoo, että on melko tavallista, että tehtävä osoittautuu arvioitua pienemmäksi. Hätäkeskuksen voi olla vaikea arvioida tilanteen vakavuutta puhelimitse.
Mutta voi käydä myös toisinpäin: potilas vähättelee asioita puhelimessa ja avun tarve osoittautuukin vakavammaksi.
Lue myös Kotiliesi.fi: TikTok-videoilla hauskuuttava ensihoitaja Jenni, 47, on jo niin suosittu, että potilaatkin tunnistavat hänet – näin perheenäidistä tuli somesuosikki
Sähköpotkulautailu johdattaa päivystykseen humalassa hoipertelijan
Kaupungin kaduilla hoipertelee muutama väsynyt juhlija. Suunta näyttää olevan kebab-ravintola. Yhtäkkiä Kati tekee u-käännöksen – joku huitoo ambulanssia pysähtymään. Ravintolan edessä, jalkakäytävällä, makaa iso mies.
– Ai perkele, saatana! mies huutaa.
Sivustakatsojat kertovat, että mies oli ajanut sähköpotkulaudalla päin terassin kaidetta ja kaatunut. Mies valittaa olkapäätään. Se on ilmeisesti mennyt sijoiltaan mutta muljahtaa kohta takaisin paikoilleen.
Mies talutetaan ambulanssiin. Kati tekee tehtävän C745 virven kautta häkeen.
– Koskee ihan saatanan helvetisti, mies valittaa ja pyytää anteeksi kielenkäyttöään.
Promillemittari näyttää 1,6. Verenpaineet ovat koholla. Hampaat ehjät, polvet ruvella, päässä kuhmu ja nirhaumaa.
Koska hän on saanut iskun päähänsä, ei muista kaatumisesta mitään ja asuu yksin, häntä ei voi päästää kotiin, vaan hänet on vietävä päivystykseen. Siellä hänen tilannettaan voidaan seurata. Olkapääkin pitää kuvata.
Päivystyksessä on vastassa triage eli hoitaja, joka arvioi hoidon tarpeen ja kiireellisyyden. Hän ohjaa tulijat akuuttipuolen vuodetarkkailuun.
– Ai jumalauta! huutaa mies vielä kerran, kun hänet siirretään paareilta sänkyyn.
Vuodetarkkailun neljästätoista paikasta yhdeksässä on potilas.
– Tästä tämä vauhti vain kiihtyy, kun baarit ovat menneet kiinni, sanoo yksi hoitajista.
Kiireellisyysluokka A702: tajuton
Kati ja Jaana ehtivät juuri palata asemalle, kun Virve hälyttää taas. B774, äkillinen yleistilan lasku. Ambulanssi ajaa vauhdilla kohti keskustaa hälytysvalot päällä. Pilliä ei yöaikaan tyhjillä kaduilla käytetä, jotta ihmiset saisivat nukkua rauhassa.
Yhteys häkeen on auki, ja pian hälytys muuttuu erittäin kiireelliseksi: A700, eloton. Kiireellisyysluokka muuttuu vielä kerran: A702, tajuton.
Kadunkulmassa makaa nuori nainen, ja hänen viereensä on polvistunut toinen, joka itkee. Ympärillä seisoo ihmisiä.
Kati tekee potilaasta kadulla nopean ensiarvion: ilmatie avoin, kylkiasento, hengittää, pulssi tuntuu, ei reagoi puheelle mutta reagoi kivulle.
Kati, Jaana ja apua hälyttänyt ohikulkija nostavat naisen paareille ja kantavat ambulanssiin. Kohta paikalle ajaa pelastuslaitoksen ensivasteyksikkö, sillä se hälytetään aina elvytystehtävälle. Tieto kiireellisyysluokan muuttumisesta elottomasta tajuttomaksi ei ollut ehtinyt heille asti.
Autossa nainen alkaa itkeä hysteerisenä ja hyperventiloida.
– Rauhoitu, sinä olet nyt ambulanssissa. Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään, sanoo Kati.
– En jaksa enää elää, nainen saa sanottua.
Paikalle saapuu kenttäjohtaja ja ensihoidon päivystävä lääkäri, joka yrittää jututtaa naista. Kati kertoo lääkärille, että promilleja on 1,3, ja isosiskon mukaan muita päihteitä ei ole käytetty.
Yhtäkkiä nainen lopettaa puhumasta ja hengittämästä.
Hengitystietä yritetään avata nielutuubilla, mutta hän ei pysty pitämään sitä, ja alkaa taas hengittää. Tutkimuksissa naisen oireille ei löydy mitään syytä. Hänelle laitetaan kanyyli siltä varalta, että hänen vointinsa heikkenisi matkalla sairaalaan. Itkuinen isosisko otetaan mukaan ambulanssiin.
Kaupunkia halkaisevalla kadulla lokit tekevät syöksyjä. Satunnaiset kulkijat kantavat pizzalaatikoita. Ratissa oleva Jaana kääntää häikäisysuojan alas, sillä aamuaurinko paistaa suoraan silmiin.
Nuori nainen viedään päivystyksen kriittiseen tarkkailuun ja siirretään sängylle. Yksi, kaksi kolme ja nosto!
Hän jää tarkkailtavaksi ja tutkimuksiin.
– Voi olla alkoholimyrkytys, sillä vaikka promilleja ei ole hurja määrä, on se suhteuttava kokoon. Tai ehkä hänelle on annettu tyrmäystippoja. On myös mahdollista, että hän simuloi eli näytteli – sellaistakin tapahtuu, sanoo Kati.
Kun kiire on ohi, olo muuttuu uniseksi
Tehtävillä adrenaliini nousee ja pitää väsymyksen loitolla. Kun kiire on ohi, olo muuttuu uniseksi.
– Minä lähden pötköttämään, sanoo Jaana, kun he palaavat asemalle.
Kati syö lounaalta jäänyttä caesar-salaattia ja lähtee hänkin lepäämään.
Elokuussa Kati menee työkiertoon yhden hengen liikkuvaan yksikköön. Se tarkoittaa nimensä mukaisesti yksin työskentelevää ensihoitajaa, joka käy ei-kiireellisillä keikoilla ja voi tutkia ja hoitaa potilaita kotona.
Kati ei halua kyynistyä työhönsä ja hän toivoo työkierron tuovan uutta puhtia. Ensihoidon vuorokierto – yksi 24 tunnin vuoro ja kolme vapaata – on hänestä loistava, mutta yötyö syö voimia. Työ myös kuormittaa fyysisesti ja psyykkisesti.
– Ensihoitajien henkinen kuorma on valtava. Kohtaamme mielenterveysongelmaisia, lapsipotilaita, yksinäisiä vanhuksia, tapaturmien uhreja, kuolemaa, omaisten hätää. Toivon, että työkierron avulla jaksan vielä seuraavat kymmenen vuotta.
Ennen kuin vuoro loppuu, Kati ja Jaana käyvät vielä yhdellä tehtävällä. Kyseessä on iäkäs rintakipuinen potilas, joka on jo hälyttänyt paikalle turva-auttajan turvarannekkeen avulla. Kati ja Jaana tutkivat potilaan ja konsultoivat lääkäriä. Mitään akuuttia ei ilmene, ja vanhus pystyy jäämään kotiin.
Aamupalaveri, paikkojen siivous seuraavia varten ja piste työvuorolle kello 8. Kati pyöräilee seitsemän kilometrin työmatkan kotiin. Nukkumisesta ei tule mitään, sillä lapsilla on ollut ikävä äitiä. He tulevat sänkyyn pomppimaan.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 28/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous