Kalastajan vaimo

Sunnuntailenkit sateessa

Teksti:
Johanna Alvestad

 

Varma merkki siitä, että työt ovat alkaneet; sunnuntailenkit! 🙂 Mietin vähän, että lomalla tällaisia lenkkejä tulee tehtyä koko ajan tietämättä mikä viikonpäivä oikeastaan on kyseessä. Tiedättekö, sunnuntailenkithän eivät ole treeniä varten; ne ovat yhdessäoloa, raitista ilmaa ja rauhoittumista varten. Lomalenkkejä siis.

Lomalenkki, sunnuntailenkki. Sama.

Ehkä sunnutailenkit juuri siksi ovat niin rauhoittavia ja niin välttämättömiä; ne ovat vähän kuin lomaa.

Meidän teinit eivät tosin nähneet lenkin samaa rauhoittavaa vaikutusta kuin minä. Ne kulkivat aika reipasta vauhtia etunenässä ja kritisoivat siinä kulkiessaan mun valintaa. Että yhdessä on ihan ok tehdä juttuja, mutta ei retkiä ja lenkkejä ja vaelluksia. Tylsempää tekemistä ei voisi olla.

Silti toivon (ja tiedän) että ne joskus vielä arvostavat näitä mun kiduttavia lenkilleraahauksia. Sitä, että ovat saaneet kulkea paljon luonnossa ja oppineet olemaan luonnossa. Se on kuitenkin aika ilmaiseksi saatua mielialalääkettä ja terapiaa. Sielunrauhaa ja meditaatiota.

Ja aina nää lenkit ovat kivoja loppujen lopuksi. Ja menevät nopeasti. Kaikkien mielestä. Vaikka pienessä tihkusateessa. Oikeasti toivoin oikein kunnon sadekuuroa tänäänkin. Sellaisista jutuista tulee aina vähän parempia muistoja. Jos joutuu juoksemaan sadetta karkuun. Tai kastuu ihan märäksi.

Ne ovat hyviä kesämuistoja ne.

 

Huomenna tulee taas kesäisempi ilmakin taas, helteet takaisin! Ihanat elokuun kuumat iltapäivät.

 

 

X