Vatsarypyt suoriksi plastiikkakirurgialla

Yli kymmenen vuotta poimuillut vatsanahka suoristui kertaheitolla. Kiristysleikkaukseen lähtö jännitti, mutta kannatti.

Keväällä 2010 sain kolmen raskauden venyttämän ihon ja roikkuvat vatsalihakset kuntoon yhden aamupäivän aikana, taitavan kirurgin leikkauspöydällä. Abdominoplastia eli vatsanpeitteiden kiristysleikkaus onnistui hyvin, ja myös toipuminen alkoi mainiosti. Kolmen viikon kuluttua juhlin jo Tampereella kummityttöni vauvan ristiäisiä elastinen tukiliivi keskivartalon ympärillä. Sukulaiset eivät korsettia juuri huomanneet, mutta itselläni oli voittajan olo.

Toimenpiteeni tehtiin Helsingissä yksityisessä plastiikkakirurgisessa sairaalassa ja pääsin jo parikymmentä vuotta näitä leikkauksia tehneen plastiikkakirurgin Vesa Juutilaisen potilaaksi. Leikkausaamuna minut tarkastettiin ja nukutettiin, ja sitten Juutilainen siirsi raskauden venyttämät vatsalihakseni oikeille paikoilleen ja poisti navan alta noin 30 x 10cm kokoiselta alueelta löystynyttä vatsanahkaa. Lihakset ommeltiin kerroksittain huolellisesti paikoilleen. Haavalle tuli myös paikallispuudutus, joka vähensi leikkauksen aikaista verenvuotoa. Ylävatsan ihokieleke ommeltiin tiiviisti vatsan lihaskerrokseen kiinni ja haava suljettiin alavatsalta. Iltapäivän vietin heräämössä sairaanhoitajani Elina Salmen hyvässä hoivassa. Illalla Salmi päästi minut lähtemään kotiin särkylääkkeillä ja hoito-ohjeilla varustettuna.

Kaikki konstit kokeiltu

Ristiäiskakkua maistellessa sukulaisnaiset ihmettelivät, mihin laiha nainen tarvitsi vatsan kauneusleikkausta? Oli totta, että olin jo ennen leikkausta hyväkuntoinen. Vatsa kuitenkin näkyi ja tuntui häiritsevänä reppuna niin uimahallikäynnillä kuin vaatekaupan sovituskopissakin. Reppu ei hävinnyt lihaskuntoharjoituksilla, voiteilla tai laihduttamalla.

Olin miettinyt leikkausta vuosia. Kuopukseni on 14-vuotias ja hänen sisaruksensa ovat 18- ja 20 -vuotiaita. Arvelin että kaikki pärjäisivät hyvin, vaikka äiti olisi sairaslomalla. Minulla oli myös varaa hoitoon, vaikka en saanut siitä Kela-korvausta. Kunnalliseen sairaalahoitoon ja lomaan on mahdollisuus, jos vatsanpoimuihin pesiytyy sairauksia kuten tyrä tai ihotulehdus

Heti kävelylle

Ristiäisjuhlien jälkeen palasin Helsinkiin, työarki ja vatsan kuntoutus jatkuivat. Tein reippaita sauvakävelylenkkejä, jotka olin aloittanut lääkärin ohjeen mukaan heti leikkauksen jälkeen. Suihkuttelin lonkkaluusta toiseen ulottuvaa haavaa lämpimällä vedellä ja vaihdoin haavateippiä muutaman päivän välein.

Navan päälle taittelin rasvaharsoja. Juutilainen oli leikannut navan irti vanhasta ihosta ja vetänyt sen varressaan ihon pintaan uudesta aukosta. Olin huolissani navanseudun tunnottomuudesta. Viikon kuluttua jälkitarkastuksessa kuulin, että hermojen palautuminen veisi useamman kuukauden.

Särkylääkkeitä tarvitsin vain parina ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen. Ruokahalu palautui vähitellen, kun vatsanahan kiristys helpotti.

Kesäksi bikinikuntoon

Päivä päivältä liikkuminen oli helpompaa ja uskalsin jo nostella tavaroita ja nousta sängystä vatsalihaksia käyttäen. Vesi teki hyvää vartalolle ja kävin mielelläni vesijuoksemassa.

Kuuden viikon jälkeen Juutilainen tarkasti minut uudelleen. Ihonalainen arpikudos oli kasvamassa hienosti ja leikkausarpi oli jo vaalentunut eli kypsynyt jonkin verran. Arpeen ommellut tikit sulaisivat itsestään, vatsan sisään ommellut jäisivät paikoilleen. Sain lopettaa tukiliivin käytön. Nyt voisin myös käydä uimassa, juosta ja ajaa pyörällä. Sairaanhoitajani Elina Salmi muistutti vielä liikkumaan maltillisesti ja elämään terveellisesti, jotta uusi hyvä olo jatkuisi. Toukokuussa alkoi bikinikesä, pitkästä aikaa ilman pukeutumispulmia.

Kirurgin käsityötä

Abdominoplastia eli vatsanpeitteiden korjausleikkaus tehdään nukutuksessa. Potilaan pitää olla riittävän terve suurehkoon toimenpiteeseen. Leikkaus suunnitellaan piirtämällä haavan ääriviivat tussilla ihoon. Vatsa myös valokuvataan.

Viilto tehdään poikittain bikinirajan alapuolelle. Kirurgi poistaa ylimääräisen vatsanahan ja siirtää pitkittäiset ja poikittaiset vatsalihakset paikoilleen ja kiinnittää ne tukevalla sulamattomalla langalla. Napa pujotetaan uudesta ihoon tehdystä aukosta. Jos potilaalla on paljon rasvaa vyötärönseudulla, sitä poistetaan rasvaimulla.

Leikkaus kestää noin kaksi tuntia. Heräämössä vietetään vähintään kuusi tuntia ja kotiutuminen tapahtuu useimmin leikkauksen jälkeisenä päivänä. Sairaslomaa varataan usein neljä viikkoa ja särkylääkkeitä käytetään tarpeen mukaan.

Tukiliiviä käytetään päiväsaikaan 4-6 viikkoa ja voimakkaita vatsalihasten ponnistuksia vältetään mielellään kolme kuukautta. Vatsa on täysin parantunut viimeistään puolen vuoden kuluttua, mutta pientä nipistelyä voi tuntua vielä pitempään.

Lue lisää: www.sairaalakl.fi => tietoa leikkauksista