”Sulla on tosi ryppyinen otsa”
Päätin nostaa tänään aiheeksi asian, jota aina vaan uudelleen ja uudelleen käsitellään blogeissa. Eikä muuten suotta, kun vieläkin vuonna 2016 ihmiset käyttäytyvät netissä omituisella ja toisia ihmisiä epäkunnioittavalla tavalla.
Sain tässä ihan äskettäin kommentin, joka ei nyt ollut mairitteleva, mutta eihän siinä mitään tuulesta temmattuakaan ollut.
Sulla on tosi ryppyinen otsa. Ootko minkä ikäinen,muualla ei näy ryppyjä. Jotenkin vaan kiinnittyi huomio siihen ensimmäisenä.
Minä en itkenyt itseäni uneen, enkä tuijotellut kuviani tai peilikuvaani itseäni arvioiden. Minua ei loukannut ko. kommentti, mutta ihmetystä se minussa herätti. Miksi jollakin oli suuri tarve kertoa minulle minun otsarypyistäni ja, että hänen huomionsa kiinnittyy niihin? Tapani mukaan ryhdyin analysoimaan tuota kommentoijaa ja hänen sielunmaisemaansa. Onko hänellä paha olla vai mistä tuollainen kumpuaa? Edustinko jotain sellaista ominaisuutta, josta hän ei pidä itsessään vai mistä moinen tarve oikein syntyi?
Olen 33-vuotias, elämässä aika kovissakin liemissä keitetty mimmi, joten maailmani ei romutu jonkun lähinnä huvittavaan kommenttiin. Lyhyeen elämääni ovat mahtuneet isot huolet ja surut, joten ei ihme jos otsalla on vähän huoliryppyä. 😀 Ei blogini tarkoitus ole olla täällä toisten arvosteltavana. Jos sitä haluaisin, niin osallistuisin sitten siihen tarkoitettuihin kilpailuihin. Blogini tarkoitus on olla hyödyksi muille. Noh, tutkimattomat ovat ihmismielen sopukat ja niiden järjen juoksu.
Koska minulla on tapana aina vastata kaikkiin kommentteihin (ja jos en ole vastannut, niin olen vain unohtanut tai kommentti on mennyt ohi silmieni), joten aloin pähkäilemään, että mitä tuollaiseen kommenttiin oikein vastataan? Moni sanoisi, että ei mitään. Minun on vaikea vaieta, koska olen ihan sanavalmis ja sosiaalinen ihminen. Pakko nyt laittaa näitä vaihtoehtoja, joita mietiskelin.
Minun huomioni kiinnittyi sinun huonoon käytökseen. Oletko minkä ikäinen?
Joo, niin on. Olisiko sinulla korjausehdotuksia? Botox vai Photoshop?
Pitäisikö meidän epätäydellisten naisten muistaa pysyä paperipussi päässä ja poissa sosiaalisesta mediasta, jotta illuusio virheettömistä naisista säilyisi?
Olen 33-vuotias. Minulla on perinnöllisesti korkea otsa, joka rypistyy ilmeillessäni. Ne oikenevat, kun rentoutan kasvoni täydellisesti, joka tarkoittaa täydellistä ilmeettömyyttä. Minulla on ollut uurteet otsalla lapsesta asti, sillä me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on erilaisia synnynnäisiä rakenne-eroavaisuuksia. Nuo ominaisuudet tekevät meistä yksilöllisiä ja erinäköisiä. Se on totta, että nämä rakenteelliset uurteet vain syvenevät iän myötä, mutta rypyiksi en niitä vielä kutsuisi, koska ne oikenevat kasvojen ollessa täydellisesti rentoutuneet. Pienet urat toki alkavat jo näkyä siitäkin huolimatta, joka on täysin tavallista ja normaalia ihmisen ikääntyessä.
Päädyin kuitenkin vastaamaan yhtä tyhmästi, kuin kommenttikin oli:
Kiitos tiedosta! Onkin hyvä tietää, että otsani on tosi ryppyinen. Sinun ansiostasi en enää elä tiedottomana tuosta asiasta ulkonäössäni. 🙂
Saan aivan äärimmäisen vähän tällaisia kommentteja. Kaiken aikaan kävijämäärien kasvaessa, lataan itseeni tietoisuutta siitä, että tällaiset tulevat lisääntymään. Minussa on paljon vikoja, joten aina löytyy joku, jonka mielestä on tyydyttävää ne minulle ilmaista. Hieman minua ärsyttää, että itsessäni näen ne vikoina, kun tosissa ne ovat mielestäni ominaisuuksia. On tämä naisen mieli ja minäkuva sitten hupaisa ja ristiriitainen.
Kaiken aikaan enemmissä määrin tulen surulliseksi, kun luen uutisten keskusteluosioita. Niissä todella ihmisten paha olo näkyy. En vain millään pysty uskomaan, että kukaan hyvinvoiva kirjoittelee sellaisia juttuja tai arvostele vasta kruunattua ja sen jälkeen pahoinpideltyä Miss Helsinkiä rumaksi ja kaiken ansainneeksi. Itse näen kauneuden ja rumuuden aika eri tavalla. Ulkonäöstä sitä ei voi päätellä vaan enemmänkin siitä, mitä ihminen on sisältä.
Minua ei loukkaa tai suututa, jos saan jonkun googletuksen kautta blogiini löytäneeltä kommenttia otsastani tai mistään muustakaan ulkonäköön liittyvästä. Minut suututtaa tahallaan väärinymmärtäminen ja saivartelu. Loukkaantuisin jos minun sisintäni arvosteltaisiin, mutta se vaatisi arvostelua sellaiselta ihmiseltä, joka sinne on joskus oikeasti nähnyt. Niitä ihmisiä on vain kourallinen. Olisi vaikea loukkaantua, jos en olisi koskaan arvostelijalle avannut sisintäni. Mutta tuolla muualla liikkuessani suutun kyllä, kun luen parikymppisten naisten haukkuneen pientä poikaa rumaksi ko. lapsen kuulleen. Hyihyihyi! Minut suututtaa, kun kuulen toiselta bloggaajalta, että hänen lastaan on haukuttu.
Minut suututtaa kaikki toisiin kohdistuva ulkonäkö arvostelu tai tahallinen loukkaaminen. En kestä lauseita ”ei millään pahalla, mutta…” Hei, please! On ihan jees, että paljon suitsutusta ja kehua saavat ihmiset joutuvat välillä käsittelemään myös negatiivistakin palautetta, mutta (mutan jälkeen tulee muuten aina se, mitä oikeasti ajattelee) negatiivinen palaute ja toisen mielen pahoituksen tarkoituksellinen yritys ovat kaksi täysin eri asiaa. Haluammeko aivan oikeasti elää maailmassa, missä lapset, aikuiset, köyhät, rikkaat, nuoret, vanhukset, koulutetut ja kouluttomattomat joutuvat nasevien huomioiden ja kommenttien taistelukentälle? Haluammeko elää maailmassa, missä saat tietää milloin kukakin häiriintyy sinun kasvoilla olevista pisamista tai luomista? Maailmassa, missä otsarypyt tai ryppyiset silmäluomet ovat kauhistus ja huomauteltava asia. Maailmassa, missä rasvakudosta on aina liian vähän tai liikaa, sitä on aina väärissä paikoissa tai se on lähtenyt väärästä paikasta?
En oikein jaksa uskoa, että postaukseni tavoittaa tuon maailmankuvan ihannoijaa ja sitä harjoittavaa, ainakaan sankoin joukoin, mutta kaitpa me hyvyyteen ja parempaan huomiseen uskovat voisimme vähän ryhdistäytyä. On ihan hirvittävän vaikeaa toisinaan, ettei itse alentuisi samalle tasolle ja lähtisi leikkiin, jossa metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
En tiedä miten te muut suhtaudutte nykyään valloillaan olevaan toisten piikittelyyn ja muutenkin kaikenlaisen negatiivisen laukomiseen? Onko teistäkin kaksinaismoraalista, että tuomitsemme jyrkästi koulu- ja työpaikkakiusaamisen, mutta samaan aikaan on ihan ok laukoa muista ihmisistä tai muille ihmisille lapsen tasoisia lausahduksia netissä? Itse ymmärrän oikein hyvin lapsien käytöksen, jossa meidän aikuisten kuuluu olla ohjaamassa ja tukemassa oikeaan suuntaan. Aikuisilta vastaavaa on kieltämättä vaikeampi käsittää ja hyväksyä.
P.s. Postauksen kuvitti minun ryppyinen otsani. 🙂
P.p.s Huumorilla ja itselleen nauramisella pärjää pitkälle, sillä minulla on ”otsaa” tehdä näin.
P.p.p.s. Huomenna palataan takaisin kosmetiikan pariin.
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
[…] viikolla kirjoitin huonosta käytöksestä muita ihmisiä kohtaan (postaukseen pääsee tästä). Jo tuolloin minulla kyti toinenkin aihe, mutta päätin jälleen jättää tuon aiheen muhimaan. […]
Kommentit
Mä oon huomannut ihan saman, et tosi rumasti netissä ns. Keskustellaan. Joskus miettii, et miten ne kehtaa ja eikö enää ole AIKUISIA ihmisiä, joilla olis käytöstavat.
Joo, tämä nykyinen meno on ihan järkyttävää toisinaan. Oli paljon ymmärrettävämpää, kun lähinnä teinit harrastivat näitä omia murjaisujaan ja provosoimista, mutta nykyään tuntuu, että sitä harrastaa enimmikseen aikuiset ihmiset. :O Itselläni on se periaate, että kaikki mitä sanoo netissä, pitää pystyä sanomaan omalla nimellä ja/tai kasvotuste. Myös mielipiteet. Niiden takana on pystyttävä seisomaan.
Hyvä, että nostit tämän asian näyttävästi esille – ja toivottavasti tuo sinun otsa”rypyistäsi” niin kovasti huolestunut anonyymi bongaa tämän postauksen ja lähtee pohtimaan syntyjä syviä…
Kun kommentoit tekstiin niin sinulla on kuitenkin aikaa lukea tekstisi läpi ja pohtia onko tämä jotain mitä haluan julkaista (itse ainakin pyrin lukemaan kommenttini ennen julkaisua).. valitettavasti vain on ihmisiä jotka tarkoituksen mukaisesti kommentoivat provosoivasti ja loukkaavasti – saavat tyydytyksen siitä kun toinen ihminen loukkaantuu. :/
Joskus muistelen kuulleeni sellaisen lausahduksen:
”jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin älä sano mitään”
ja hyvinkin usein se pitää paikkansa. Rakentava kritiikki on aivan eri asia ja sitä pitääkin sekä antaa että saada, mutta tämä sinullekin tullut kommentti oli jotain ihan muuta.
En ole vuosiin kirjoittanut aiheesta. Muistelisin, että kerran olen jotain aiheesta kirjoittanut, mutta siihen aikaan maailman meno netissä oli vielä todella kesyä. En yhtään ihmettele, että uutisiin ei enää pääse kommentoimaan.
Jep, kirjoittaessa pohtii sanomaansa tarkemmin, mutta siihen ei saa mukaan ilmeitä, eleitä ja äänenpainoa, joten joskus käy niin, että vinkkaava tai hymyilevä hymiökin tulkitaan kettuiluksi, vaikka tarkoitus on ollut päinvastainen. Mutta yleensä kyllä näissä tarkoituksella pahalla sanotuissa ei jää epäselväksi. 😀
En muuten käsitä, miten joku saa tyydytystä toisen loukkaamisesta? Omaan maailmaan ei vaan mitenkään avaudu sen ”hienous”. Minulle tulee paha mieli, jos loukkaan. Jopa silloin, kun olen vähän kärkkäästi sanonut toiselle. Enemmän saan tyydytystä, jos kommenttini tai sanomani jää ihmisen mieleen ja sillä on ollut hyvällä tavalla vaikutusta tai merkitystä. Se on minusta paljon tyydyttävämpää. 🙂 Mutta… ehkä maailma vain tarvitsee vastapainoa, jotta hyvä tuntuisi paremmalta. Täytyy välillä olla skeidaa, että positiiviset asiat eivät menetä merkitystään. Ehkä kenties?
Jep, rakentava kritiikki on vain hyvästä. Harmillisen harva sitä osaa antaa ja toinen mokoma ottaa vastaan. Minä kaipaan rakentavaa kritiikkiä, jotta voin kehittyä. En nuorempana osannut ottaa kritiikkiä vastaan, en sitten millään. Mutta nuori onkin hyvin herkkä ja ottaa kaiken niin syvälle itseensä, joten on ehkä parempi, että liian nuorelle ei tiukkaa kritiikkiä annettaisi missään. Se syö itsetunnon ja synnyttää yleensä enemmän uhmakkuutta ja kapinointia. Mutta siis, kritiikki on aina tervetullutta. Itse olen kova kritiikin antaja. Luulen, että ns. ”maailmanparantajat” (siis ihmiset, jotka haluavat kehittää epäkohtia) antavat kritiikkiä, mutta tosiaan kehittymisen vuoksi, ei kettuilun. Sen eron kyllä huomaa aina, että onko tarkoitusperät hyvät vai pahat. Niille pahoille ei tarvitse edes korvaansa lotkauttaa. 😀
Mielestäni on kamalaa, miten aikuiset ihmiset viitsivät arvostella toisten ulkonäköä. Miksi toisille pitää aiheuttaa pahaa mieltä? Se kai siinä on pohjimmainen ajatus. Nykyään korostetaan paljon sitä kuinka hienoa on olla ihminen joka sanoo asiat suoraan niin kuin ne on. Mielestäni se ei ole vahvuus jos ei osaa millään tavoin suodattaa ulosantiaan. Minä en voisi koskaan blogata ja laittaa kasvojani esille( tai olla julkisuudessa missään muotoa), juuri sen ulkoisen arvostelun vuoksi. Minullakin on ryppyinen otsa ja mikä pahinta, kaulassanikin on ryppyjä 😉 Kaikki eivät ole samanlaisia ja se on rikkaus, mikä pitäisi kaikkien hoksata. Itselleni tulee niin paha mieli tällaisesta haukkumisesta, oli se netissä, kaupassa tai kuntosalilla tapahtuvaa. Pilkan kohde voi tulla todella surulliseksi, saatika jos kyseessä on vielä lapsi. Kamalaa, en voi muuta sanoa.
*huoh* Jooooo… nämä suoraan sanomisilla rehvastelevat ovat lähinnä… enpäs nyt sanokaan. 😀 Siinä ei ole mitään hienoa. Ne suoraan sanomisellaan rehvastelevat eivät kas kummaa juuri koskaan sano suoraan positiivisia asioita. Jännä juttu, kun hehän oikein ylpeilevät sillä rehellisellä ja suoraan puhumisellaan. Tai ainakaan itse en ole koskaan tuntenut tai tavannut sellaista suoraan puhumisesta rehvastelevaa, joka laukoisi, että perkule ku olet tänään säteilevä ja kaunis. Tai kaikkien kuullen: anteeksi se eilinen räjähtämiseni kahvitauolla. Minulla on ollut nyt vaikeaa parisuhteessa ja itsetunnossa muutenkin. Jotenkin vain nuo lisätyöt kaiken keskellä sai minut pärähtämään. Eipä tuollaisia rehellisiä ja suoraan sanomisia koskaan kuule heidän suustaan. 🙂
Hih! Oletko huomannut, että minun kaulassani menee kaksi poikkiviivaa? Nekin ovat siinä olleet lapsuudesta asti. Nauroinkin 90-luvulla kaulapantamuodin aikaan, että minulla onkin sopiva paikka pannalle noiden viivojen välissä. 😀
Kun aloitin bloggauksen, niin pelkäsin paljon haukutuksi tulemista. Olin jo ehtinyt lukea blogien kommenttiosioista, että sellaista tapahtuu ja paljon. Jännästi sitä kasvaa bloggauksen aikana, eikä enää ota tuollaisia pieniä itseensä. Kuitenkin niin moni hyvää sanonut kommentoija on onnistunut kasvattamaan itsetuntoa ja varmuutta, että satunnaiset urputtajat eivät enää onnistu pääsemään ihon alle. Kuitenkaan en hyväksy sellaista. En itselleni, enkä muille.
Nämä aikuisten haukut lapsille tai lapsista ovat kyllä sellainen pohjanoteeraus, että enää ei riitä itselläni sanoja sitä asiaa käsittelemään.
No justiinsa! 😀 Osaat kyllä suhtautua tähän asiaan todella hyvin, jatka samaan malliin! 🙂 Mun mielestä on aivan ’piip’ naurettavaa, että anonyymikommentoijat tulevat arvostelemaan blogeihin muiden ulkonäköä. Olisi nyt edes pokkaa se oma naama sitten muiden arvosteltavaksi, mutta kun ei. Muutenkaan en vain ymmärrä, mitä joku saa muiden ulkonäköön puuttumisesta ja toisen mielen pahoittamisesta.
Itse saan tosi harvoin blogiin negatiivisia kommentteja, tosin blogini on vielä nuori. Se on kyllä totta, että rakentavan palautteen antaminen ja suoranainen haukkuminen on kaksi ihan eri asiaa. Mun on silti myönnettävä, että mikäli se rakentava palaute on annettu anonyyminä, mun on vähän vaikea ottaa sitä tosissaan. En oikein tiedä, onko kommentoijalla tarkoitus tulla pätemään vai miksei sitä kommenttia voinut julkaista omalla naamalla. Yleensäkin ajattelen, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin olisi varmaan parempi olla hiljaa 😀
Niinpä. Se on jännä, että harvemmin laukojat liittävät omaa esimerkillistä kuvaa mukaan kommenttiinsa. 🙂 Mistähän moinen voisikaan johtua?
Itse voin ottaa anonyymiltäkin kritiikin vastaan, jos se kritiikki on oikeasti sitä kehittävää kritiikkiä. Liian usein sekoitetaan kritiikki suoranaiseen haukkumiseen tai toisen dissaamiseen. Vedotaan mielessään, että saanhan mä nyt kritiikkiä antaa tuolle bloggaajalle. Kritiikkiä saakin, sillä en usko, että itseään kehittävä bloggaaja haluaa pelkkää hunajata ja suitsutusta, jos koskaan, ikinä tai missään ei tule jotain huomautuksia kehittämistä vaativiin kohtiin. Mutta sen anonyyminä annetun kritiikin tulee olla oikeaa kritiikkiä, ei laukomista. Ymmärrän hyvin, jos joku vakituisesti kommentoiva ja blogiani lukeva ei oikein kehtaa sanoa minulle sillä tavallisella nimimerkillään jotain kehittävää kritiikkiä. Sen voi antaa anonyymisti, mutta myönnän, että parhaiten se tulee perille, jos sen antaa omana ”itsenään”. 🙂
Loistava kirjoitus!! Ikäväksi olen tullut siihen tulokseen, että toisten elämän tarkoitus on saada muiden ihmisten päivä pilalle. Kateellisten panettelua ja säälittävää.
Kiitos Mari! 🙂 Itse vältän kateuskorttia, koska ainahan siitä ei ole kyse. Muutenkin on aina vaikea nähdä minussa mitään kadehdittavaa. Mutta kateus on varmasti yksi syy monien täydelliseltä näyttävien ja täydellistä elämää elävien bloggaajien saamiin haukkukommentteihin. Kaikki ihmiset ovat joskus kateellisia. On tärkeää ymmärtää sen tuntemuksen olevan kateutta. Silloin ymmärtää paremmin itseäänkin, eikä vihaa sitä kateuden kohdetta, vaan pystyy hyväksymään asiat. Jos minä olen kateellinen jonkun treenatulle vartalolle, niin voin pysähtyä miettimään, että ihan itseäni saan syyttää, että sohva kutsuu enemmän, kuin punttisali. Minulla olisi samat mahdollisuudet, mutta käytän energiani muuhun. Tällöin se kadehdittava asia ei ole näköjään minulle niin tärkeä, että itsekin sitä havittelisin. Mutta se onkin toinen juttu ja vaikeampi käsitellä, jos kokee tehneensä enemmän töitä jonkun asian eteen ja joku vähemmällä työllä ja viitseliäisyydellä tulee ja nappaa edestä. 😀
Valitettavasti osalla ihmisiä ei vain tunnu olevan minkäänlaisia käytöstapoja.
Jotenkin tuntuu, että nykyaikana on vain yleistynyt, että toiselle voi tölväistä mitä vaan 🙁
”Minun huomioni kiinnittyi sinun huonoon käytökseen. Oletko minkä ikäinen?”-olisi ollut ihan hyvä vastaus 😀
Sen sanon, että asiakaspalvelutyössä 15-vuotiaasta asti olleena, on kasvotuste töksäyttelyä aina esiintynyt. Tyytymätön tai pettynyt asiakas voi joskus olla hyvinkin törkeä. Joskus se voi johtua namirasian 5 sentin hinnankorotuksestakin, että saat työntekijänä suuret vihat ja haukut niskaan ja sinulle kerrotaan, että tulet vielä saamaan potkut, kun työnantajasi menee konkurssiin. Myös asiakkaan lempisämpylän loppuminen on saanut aikuisen miehen huutamaan ja haukkumaan parikymppisen tytön, joka asiakaspalvelijana ottaa kaiken vastaan, eikä anna takaisin samalla mitalla. Varmaan siksi pokka pitää näissä otsaryppykommenteissakin. 😀
Meitä on niin moneen junaan… tunnen muutamia ihmisiä, jotka laukovat ”totuuksia” eli loukkauksia ihan päin naamaakin, joten voisi olettaa että he laukovat niitä myös netissä. Siis oikeasti jotkut ovat muka niin rehellisiä ja suoraan puhujia, että sen varjolla voivat möläyttää mitä tahansa tosi loukkaavaakin :/
Eräällä entisellä tuttavallani oli tapana ensimmäisenä tavatessamme katsoa minua (tai ketä tahansa seuraan littyvää) päästä varpaisiin ihan avoimen arvostelevasti ja sitten kysyä esim. ”mistä oot ostanut tuon paidan, näyttää jotenki hassulta, niinku halvalta tai silleen”, tai että ”ootko ajatellu, että sulla on tosi korkea ääni, semmonen ärsyttävä”… Siis wtf! Eikä kuulemma ollut tarkoitus loukata (eipä!) vaan hän vaan kertoi suoraan mitä ajatteli o.O No, on tosiaan entinen tuttava, hänen negatiivinen asenteensa joka paikkaan kyllä myrkytti sen tuttavuuden 🙁
Eli nämä on näitä, ei anneta ilkeiden kommenttien lannistaa 🙂 Paras tapa suhtautua on mielestäni huumori, saattaa vaan näiltä ilkeilijöiltä mennä ohi…
Huhhuh! Taitaa olla tuolla entisellä tuttavallasi todella huono itseluottamus. Jotain sellaista tuollaisella käytöksellä ja tavalla piilotellaan ja yritetään kehittää itselleen paremmuuden tunnetta. Minussa herää aina säälin tunne, kun luen tai kuulen vastaavista. 🙁
Negatiiviset ihmiset ovat niitä raskaita. He imevät kaiken energian muista. Ovat kuin heinäsirkkalauma.
Jep, huumori on ihan best! Siksi minulla olikin ”otsaa” kuvittaa postaukseni otsarypyilläni. 😀 Vakava aihe, jota voidaan kuitenkin vähän keventää asioiden hauskalla puolella.
Jännä juttu kyllä, mä olen aina taas ollut lähes kateellinen ihmisille joiden otsa ”ryppyyntyy” ilmeillessä, koska itselle ei vaan niin käy. Musta tuntuu että se on suurin syy siihen että tuntemattomat ihmiset ei oikein osaa tulkita ilmeitä niin hyvin. Aina täytyy selittää, et ei en tarkottanut sitä niin vaan näin.
Tää ei kyllä liittynyt postauksen aiheeseen, mutta halusin sanoa et ”rypyistäkin” on hyötyä. 😀 En kyllä myöskään ymmärrä että netissä voi joidenkin mielessä sanoa kaiken mitä mieleen tulee eikä käytöstavoilla olisi mitään väliä netissä.
Niin… aina on myös niitä, jotka näkevät asiat kadehdittavina tai kauniina. 🙂 Jotkut eivät pidä pisamistaan ja itse taas harmittelen, ettei minulla ole pisamia. Ne ovat niin söpöjä. <3 Siksi varmaan onkin sanonta, että kauneus on katsojan silmissä. 🙂
Olen muuten jo teininä kuullut, että ilmeistäni näkee hyvin ajatukseni, kun kulmakarvani ja otsani on niin liikkuvainen. 😀 Ei ehkä teinille kaikkein imartelevimmin sanottu, mutta en noista ole pahastunut. Heitän otsastani läppääkin tosi paljon. Se on osa minua ja osa sinua on liikkumattomampi otsa. 🙂 Sinä voit ajatella asiaa niin, että eipähän tule niitä ilmejuonteita ja ryppyjä. 😉 Kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa. 🙂
Mutta kiitos kommentistasi. Oli oikeastaan aika erilaista kuulla näinkin päin asiasta. 🙂
Plääh. Jos toisen otsarypyt on kommentoimisen arvoinen asia, ni se kertoo melkoisen paljo kommentoijasta.
Ite oon viime päivinä joutunu miettiin tätä kommentointijuttua ihan ”työn” kautta. Pari asiakasta valittanu sitä mulle, että lihavien on vaikea löytää vaatteita ja mitäs me paksut yms ja tarkoittaneet mulle ne kommentit. Menin ihan sanattomaksi. Ööh. Tiedän olevani ylipainoinen, mutta en jaksa ymmärtää, että miksi muiden pitää kommentoida sitä mitenkään minulle. Ei kait mun painon pitäis olla ongelma kellekään? 😀 Tai miksi pisamat, rypyt, luomet jne on ongelmia kellekään muulle kuin kantajalleen tai edes kantajalleen? Miksi toisen ulkonäkö tai kohta ulkonäössä on ongelma kellekään? Ihan kommentointiin asti?
Näinhän se on. Pohdin joskus, että tajuavatkohan nämä netissä ja blogeissa laukovat, että kuitenkin aika moni pitää heitä vähän yksinkertaisina ja reppanoina? Heidän käytös ei ole ihailtavaa tai siistiä kenenkään järkevän ja tasapainoisen aikuisen mielestä.
No onpa ollut älytön letkautus. Ei hittoooo! 😀 Siinä ei varmaan ole pahaa tarkoitettu, mutta selvästikään hienotunteisuus ei ole ollut henkilön vahvuuksia. Itsehän olen myös ylipainoinen ja sen olen ilmaissut aina silloin tällöin jollakin tavalla postauksissani. Yksi minun paha tapani on heittää itsestäni tosi rankkaa huumoria. En aina tajua, että vastapuolesta sellainen voi olla vaivaannuttavaa, eikä edes hauskaa. Kun itse nauraa paljon itselleen, niin toinen saattaa oikeasti loukkaantuakin siitä itsestään vitsailusta.
Minun täytyy sanoa, että työni on toisinaan älyttömän vaikeaa. Minultahan haetaan apuja niihin asiakasta häiritseviin ominaisuuksiin. Pakko myöntää, että joskus on intuitio herpaantunut ja esitellyt tuotteen peittävän tehokkaasti couperosaa. Asiakas ilmaisi, että häntä ei häiritse hänen couperosansa. Ai hitto, kun hävetti!!! Yleistin liikaa. Ne 99% muista couperosan omaavista asiakkaista ovat halunneet tuota ominaisuutta, mutta saatoin tahtomattani loukata sitä yhtä asiakastani. Hävettää vieläkin, kun nyt muistelen. 🙁 Eli työni on ristiriitaista ja painin asian kanssa paljon. Minun tehtäväni olisi huomioida ”virheitä” ja tehdä asiakas tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Se on tavoitteeni. Kuitenkin on aina riskinsä, että siinä pahoittaa jonkun mielen. Asia mitä monikaan ei tule ajatelleeksi tästä alasta. Osa haluaa kuulla ihostaan ja saada siihen hoitovinkkejä, osa taas ei halua kuulla mitään, joka voisi olla huonompi asia. Siksipä aina kerron asiakkaalle jonkun hänessä erityisen piirteen ja kuulostelen tehdessä, että onko hän niitä, jotka haluavat kuulla vai haluavatko he olla kuulematta vinkkejä? 🙂
Täällä netin ihmeellisessä maailmassa on helppo sanoa mitä vaan anonyymisti. Mutta kellä ois pokkaa tulla face to face sanomaan herjauksia. Niih! 😉
Näinhän se on. On kyllä ihmisiä, jotka laukoo face to face kaikenlaista, mutta onneksi harvemmin. Kuinka moni menisi vastaantulijalle sanomaan, että hänen huomio kiinnittyi esimerkiksi otsaryppyihin? Ihan absurdia. 😀
Tuntuu, että kevät on se aika, kun kaikki mörököllit kaivautuvat ulos koloistaan. Syksyllä homma yleensä rauhoittuu, kun möröt vaipuvat talviuneen, kunnes seuraavana keväänä se alkaa taas entistä innokkaampana.
Mun omaa ulkonäköä ei ole arvostelu blogissa ja näiden viime aikoina tulleiden juttujen perusteella, tiedän mitä tulen siihen vastaamaan, jos näin käy. Pyydän kommentoijaa ihan tasapuolisuuden nimissä pistämään kommenttinsa perään myös oman kuvansa, josta minä voin sitten ”ei millään pahalla” etsiä hänen vikojaan. Miltä se tuntuisi?
Minusta on todella epäasiallista kommentoida ihmisen ulkonäköä, jota ei henkilökohtaisesti tunne. Itse en kommentoi edes omien lähimpien ystävieni ulkonäköä millään tavalla, jos ei minulta varta vasten kysytä. Siitä kyllä huomautan, jos ystävillä roikkuu wc-paperi takapuolesta, ruoanmuru huulesta tai hampaat on sinisenä mustikasta, mutta mitään muuta en koskaan.
Heh, ilmeisesti on kevättä rinnassa mörökölleillä. 😀 Keväthän on toisille masentavaa aikaa. En sitten tiedä onko tämä ilmiö siitä, että ihmisillä on lievien masennusoireiden vuoksi paha olla, vai lisääkö valoisuus tarmokkuutta temmeltää netin syövereissä kommentoimassa? Pakko kyllä sanoa, että itse masennuksesta moneen kertaan kärsineenä, en kyllä löytänyt tarmokkuutta mihinkään. Joten poissuljen sen vaihtoehdon. ;D
Sehän on selvä, että ei noilla tyhmiä kommentoivilla ole vara sanoa, mutta luulen syyksi juuri sen. Itseensä kohtuullisesti tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen ei mene sanomaan, että hei, tiesitkö, että olet läski/ruma/ryppyinen/isoleukainen tmv. He eivät näe toisia ”virheiden” ja ”vikojen” kautta, vaan ihmisinä. Sitten nämä ”temmeltäjät” taas… taitaa olla vaikeuksia pitää itsestään, joten muutkin nähdään vain virheiden ja vikojen kautta, joista on pakko päästä huomauttelemaan, kun ketuttaa omassa itsessään niin moni asia.
Hyvä teksti jälleen kerran! 🙂 Pari viikkoa sitten mietittiin kouluporukan kanssa, että millainen voimavara niillä ihmisillä on, jotka käyttäytyvät ja suhtautuvat mielettömällä negatiivisuudella asioihin. Jos saman energian käyttäisi hyvään, niin varmasti ois tämänkin maailma parempi paikka 😀 Itse en vain ymmärrä sitä, että miten kenelläkään on aikaa tai energiaa kuluttaa elämäänsä ikäviin asioihin ja negatiivisuuden kaivamiseen ja levittämiseen. Ehkä se on juuri niinkuin sanoit, että paha olo purkautuu tuolla negatiivisuudella. Aiheesta saa ja pitää valittaa (ja välillä PMS-oireiden yllättäessä), mutta sellainen lietsonta ja ilkeily, mitä tässä postauksessa tuli esiin, on vain mielestäni niin turhaa ja ajattelematonta. Hmph. Tyhmät ihmiset.
PS. Täällä toinen, jolla olla otsassa uurteet since vauvaikä 😀 Sulla oli kyllä hyviä vastausehdotuksia saamaasi kommenttiin :’D
Olen pohtinut monet kerrat samaa. Olen jopa lapsillenikin sanonut, että jos olisit tuon kaiken kiukun ja vastustelun käyttänyt siihen lelujen siivoamiseen, se olisi jo tehty ja sinä olisit nyt syömässä sitä lupaamaani jäätelöä. Lapsilta tuollainen on täysin normaalia ja kuuluu kehitykseen. Aikuisilta odottaisin tuon kasvunvaiheen menneen jo ohi. 🙂
Jep, paha olo pitää purkaa pois, jotta asiat eivät liiaksi patoudu. Mutta onko se toisen ihmisen haukkuminen netissä ongelmaa parantava? Käsittämättömiä tapoja se henkisesti kypsymätön ihmismieli kehittää. Eihän tällaisiin voi muuta todeta. 😀
Nimettömänä on helppo huudella sellaista mitä ei muuten sanoisi. Myös tähän vedetään ns. sananvapaus mukaan (”mulla on oikeus mielipiteeseen, mulla on oikeus sanoa just niin kuin ajattelen”), mitä ei ole tarkoitettu toisen ihmisen loukkaamiseen.
Oma versio nettietiketistä on, että kun kommentoin jotain (esim. nyt kirjoitustasi), niin kirjoitan sen minkä voisin sanoa face to face.
Toisten ihmisten ulkonäöstä voin ajatella ihan mitä vain, mutta olen aika varma, että ihminen on ihan täysin tietoinen omista ns. virheistään, otetaan nyt vaikka ylipainostaan, ei minun tarvitse siitä hänelle erikseen huomauttaa, mutta onko hän tietoinen esim. kauniista silmistään? Tuskinpa, oletan voivani niistä hänelle kertoa 🙂
P.s. katsoin kerran telkkarissa ihmistä jonka otsa ei liikkunut LAINKAAN muun ilmeilen ohella, se oli hirveen oudon näköistä 😀 😀
Ah, sananvapaus! Voi hitsi, että tuon vapauden todellinen merkitys on täysin kadonnut. Luin erään jutun, missä toimittaja otti yhteyttä niihin miehiin, jotka olivat somessa toivoneet eräiden naisten tulevan raiskatuksi, jotta ymmärtäisivät sitten tätä pakolaisongelmaa maassamme. Oli kaikkea muutakin uhkailua, jotka olivat äärimmäisen uhkaavia ja raadollisia. Tiedätkö mihin nuo miehet vetosivat toimittajan kyselyissä? SANANVAPAUTEEN! On kyllä jäänyt kurkkaamatta sanakirjasta, että mitä siitä sananvapaudesta sanotaan ja on jäänyt sisäistämättä se, mitä se tarkoittaa. Huhheijaa!
Hyvä nettietiketti sinulla. 🙂 Minä käytän samaa. Kaikki mitä sanon täällä tai muualla, tulee olla sellaista, jonka takana seison ja jonka voin sanoa kasvotustekin. 🙂
Olen samaa mieltä! Kyllä jokainen tietää omat ns. virheensä. Ärsyttää edelleen käyttää tuollaista sanaa, kun ei kenenkään kookas nenä, ylipaino, ohuet hiukset ole virhe. Virhe on päästää tyhmiä ihmisiä temmeltämään sananvapautensa kanssa. 😀 Olen myös huomannut tuon, että monikaan ei tiedä omaavansa erityisen kaunista ihoa tai erityisen kauniita huulia. Kerron tällaisia asiakkaille. Monet ovat erittäin hämmästyneitä tai alkavat väittämään jopa vastaan minulle. En koskaan tempaa tuulesta niitä kehuja, vaan sanon aina sen, joka tosiaan on minusta erityistä. Ja kaikissahan tällaisia asioita on. 🙂
Ryppyinen otsa! Hahhahhaa, mullakin on, ja minusta se antaa älykkään kuvan 😉 Katsos kun pohtii, tuntee, elehtii..voi pöljiä nettikirjoittelijoita..
Jep, sitä kun miettii syntyjä syviä ja pohtii otsa rypyssä maailman menoa, niin eipä ihme, että otsa on mutkallaan. 😀
Noh, kommentti kertoo mun mielestä vain kommentoijasta ja kommentoijan äo:sta. Fiksu ihminen kun ei käytä tuota kieltä face to face tai netissä. Näin se vaan menee. 🙂 Sinä voit tarvittaessa ottaa Botoxia, mutta äo:ta on hiukan hankalampi alkaa nostamaan! 😀
P.S. Itselläkin on tosi ryppyinen otsa. 😀
Joo, harmi kun hienotunteisuutta ja älyä ei voi pumpata ruiskulla korvien väliin. Tekisi monillekin tapauksille hyvää. 🙂 Ai kauhia, miltähän näyttäisin, jos ottaisin botoxia otsaani? En ole ottamassa, mutta jäin nyt miettimään, että kuinkahan paljon sellainen muuttaa ilmeitä ihmisissä?
Mielestäni kaikki rypyt ja uurteet ja arvet kertovat ihmisen eläneen iloja ja suruja ja tekevät ihmisestä ainutlaatuisen. Toisilla ihmistyypeillä on vaan tapana sanoa mielellään vähemmän kivoista asioista kuin että esim. Olet kaunis…jne varsinkin naisilla. Se on eräänlaista tunneälyn puutosta. Kukaan ei ole täydellinen mutta eipä tarvi ollakaan? omaan arvoonsa kaikki tuon tapaiset kommentit ja nätti naama näkyville?
No niitä arpiakin riittää. Lapsena hieman rasavilli ollut, joten vasemmassa silmäluomessa ja otsassa ovat näkyvimmät arvet. Mieleeni tulee Disneyn ja Pixarin elokuva Autot, jossa hinausauto Martti ei halunnut lommojaan korjattavan, koska jokainen lommo muistutti häntä elämän tapahtumista. Ihana viisaus sisällytetty lasten elokuvaan. 🙂
Bloggaamisen ja blogien seuraamisen myötä minulle on kehittynyt mielikuva, että naiset osaisivat nykyään paremmin sanoa kohteliaisuuksia toisilleen. Toivottavasti olen oikeassa. Tästä tuli nyt mieleeni, että nuorempana kun kävin paljonkin yökerhoissa, niin yksikään siellä miesten sanoma kohteliaisuus ei saanut minussa mitään aikaan. Tiesin kyllä miksi minulle miespuolinen tuli kehumaan kauniiksi jne. Mutta kun naisten vessassa joku nainen tuli kehumaan meikkiä, vaatteita ulkonäköä jne. niin tiesin sillä hetkellä, että nyt näytän hyvältä. 😀
Tuo on totta. Miehet kehuvat kyllä auliisti naisia mikä on joskus ihanaa tai hellyttävää tai tapauksesta riippuen jopa ärsyttävää tai hupaisaa mutta kun toinen nainen sanoo jotain ihanaa niin se on varmasti aitoa?
Joo, se vähän riippuu siitä, että onko kehu ns. vilpitön. Humalainen, joka kiertää naiselta naiselle kepillä jäätä kokeillakseen ei ehkä ole se kaikkein vilpittömin kehuja. Mutta sitten asiakaspalvelutyössä on ollut näitä, jotka keskellä kirkasta päivää sanoo silmiä kauniiksi tai naurua heleäksi, eikä jää siihen sen enempiä vonkailemaan. Niistä tulee sellainen awww… kiitos! 🙂
Jep, naisen kehu toiselle naiselle on yleensä aito. 😀
Ikäviä tommoset kommentit, joilla jotkut ehkä oikeesti haluaa aiheuttaa mielipahaa toisessa. Tai sitten se on vaan puhdasta ajattelemattomuutta, jota tapahtuu liian usein netissä. Helppo sanoa suoraan mitä päässä liikkuu, kun ei tartte nähdä naamatusten. Lisäksi on nää, jotka kommentoi nimettöminä… Jos ei oo mitään mukavaa tai asiallista (negatiivista) palautetta, voi olla kertomatta.
Kerran sain Instagramissa kommentin ”Nolo”, mikä sai kyllä vähän pahalle mielelle. Tollaisiin kommentteihin ja niitä kirjoittaviin tuntemattomiin henkilöihin ei kannata tuhlata oma energiaa. Ite tykkään rakentavasta palautteesta, joista voin oppia jotain uutta, oli se sitten persoonana tai opintoihin liittyen.
Sinulle kommentoinut kertoi kyllä yhdellä sanalla itsestään enemmän, kuin monikaan tuhannella lauseella. 😀 Ei tuollaista heitä tasapainoinen ihminen.
Joo, ne ”hei, täytyy sun kestää kritiikkiä”, ovat ihan turhia. Jos tuollaista joutuu sanomaan, on se kritiikki todennäköisesti sitten ollut väärin annettua ja antajan pitää mennä itseensä. Olen itsekin joskus pahaa tarkoittamatta antanut ihan oikeasti kehittävää kritiikkiä, mutta silti loukannut sen saajaa. Olen tällöin tehnyt väärin sen kritiikin antamisen.
Näytä niitä ryppyjä, näytä! 😀
Ihmisten ulkonäkökeskeisyys kyllä kasvaa koko ajan. Oon eräässä kauneusaiheisessa ja todella vilkkaassa Facebook-ryhmässä, jossa oon huomannut just tän ilmiön. Kokonaisuuteena ryhmä on tosi positiivinen ja hyvässä hengessä jutellaan kauneudesta, mutta ihan hirveästi siellä aloitellaan ketjuja tyyliin ”laita oma kuva tähän ja kehu jonkun toisen kuvaa” ja sitten ne samasta muotista veistetyt, filtteröidyt duck face-poset saa eniten kommentteja ja kehuja ja tavallisemman näköiset vain kaksi tykkäystä.
Itsekin laitoin kerran huvikseni kuvan johonkin ketjuun, jossa muut sai kertoa, millainen hiusmalli ja meikki sopisi. Olin meikannut vain kulmani ja laittanut meikkipohjaa niihin osiin, jotka ei hilseilleet, silmänympäryksetkin oli niin hurjassa kunnossa, etten voinut niitä meikata. Kaikkihan tietää, miten käy, kun hilseilevää ihoa yrittää meikata, se korostuu. Yksi kommentti tuli: ”enemmän huomiota meikkipohjaan”. Kiva, mie oisin toivonut ehkä jotain silmämeikkivinkkiä.
Oli siellä vinkki sopivasta hiustyylistäkin ja hiusten väri on kuulemma hyvä. Tuo meikkipohjakommentti alkoi eka naurattaa, mutta sitten tuli sellainen olo että mun täytyy olla tosi ruma kauniiden ihmisten mielestä. Ja se oli ainoa asia, joka mun naamassa kiinnitti huomiota. Kiitos tiedosta, enpä olekaan itse huomannut!
Kaikenlaista kommentoidaan tietämättä taustoja.
Mä käytän ihoni hoitoon varmasti keskivertoihmistä, jopa kauneudenhoidosta kiinnostunutta, enemmän aikaa päivittäin. Eikä se aina edes auta. Voin kertoa, että se kyllä turhauttaa ja rankasti! Mulla on parantumaton ihosairaus, jonka peruspiirteisiin kuuluu arvaamattomuus ja oikuttelu. Mulla ei ole kymmeneen vuoteen ollut täysin ihottumatonta päivää. Ei yhtään.
No, oon tottunut tähän. Ei tälle mitään voi ja onneksi olen kiinnostunut kauneudenhoidosta, saan ainakin hyvän syyn kokeilla uutuustuotteita ihosairauden varjolla, eikä miehellä ole asiaan naputtamista 😀
Tiedätkö, on joskus vaikeaa olla tällä alalla ja kertoa täällä miten olla kauniimpi. Elän yhdessä suuressa ristiriidassa pääni sisällä. Mutta sitten taas on sekin puoli, että jokainen kokee itsessään jotain epämieluisaa, jonka haluaa peittää tai korostaa jotain jota pitää hyvänä puolenaan. Haluan antaa niihin eväitä ja oppeja, sekä työssäni tehdä niitä hetkellisen illuusion kestäviä muutoksia. Onkin ihan hyvä näyttää, että kenestä vaan saadaan kansikuvatyttö tai punaisten mattojen leidi. Se on hetkellinen illuusio. Kun maailman tähdet, missit ja muut kaunottaret kuoriutuvat kaikesta ylimääräisestä, jäljelle jää ihminen kaikkine ominaisuuksineen.
On äärimmäisen tärkeää pitää ja rakastaa itseään, sillä ilman sitä ei pidä ja rakasta muitakaan. En ymmärtänyt nuorempana tuota viisautta. Nyt se on yksi hyvin olennaisia asioita, jonka näkee päivittäin kaikkialla.
Tuo mitä kerroit saaneesi ryhmässä on aika tavallista bloggaajille. 🙁 Ja varmaan aika monelle muullekin siellä ryhmässä olevalle, joka on kuvansa sellaisiin ketjuihin laittanut. En itse kuulu ko. ryhmään, kun ei kuulosta ollenkaan tutulta. En tarkoittanut vähätellä, vaan enemminkin sinua piristää, että tätä skeidaa nyt vaan on ja siksi siitä halusin puhua postauksessa ja kommenteissa, joita tämä aihe on ihanasti saanut aikaan. Aihe selkeästi puhuttaa. 🙂
Ymmärrän oikein hyvin harmistumisesi. Kommentoija ei selkeästikään perehtynyt yhtään, vaan näki jonkun epäkohdan, josta oli kiva näpäyttää. Pyh!
Kaikki ihosairaudet ovat inhottavia. 🙁 Itsekin tuon saman kanssa eläneenä (minulla ja lapsilla) ymmärrän tuskaasi. Meillä on vain paljon, paljon lievempää.
Ehkä se tekin sen vain ymmärtämättömyyttään. Mutta oisko vähän voinu kuitenkin miettiä niitä syitä, joiden takia meikkipohjani näytti epätasaiselta 😀
Noh, oon mä saanut myös vinkkejä tähän sairauteen tyyliin ”ootko lääkärissä käynyt” tai lempparini ”Sun pitäis vähä rasvata tot ihoo” No shit?!?! Eipä ole käynyt mielessä! 😀
Mä ihan mielelläni kuulen kyllä vinkkejä, miten saisin itsestäni parhaat puolet esiin, enkä tietenkään loukkaannu jos saan vinkkejä meikkiin. En välttämättä itse edes tajua jotain asiaa ja on ihan kivaa saada uusi näkökulma omaan tyyliin ja lookiin, niin kaavoihin kangistunut välillä tulee oltua.
Ainiin, mä en ees huomannut mitään otsaryppyjä sulla 🙂
Anteeksi, repesin! 😀 Tiedätkö, kun lapsi sairastaa vähän vakavampaa yskää tmv. niin minulta kysytään herkästi, oletko käyttänyt lääkärissä? Saako lapset riittävästi vitamiineja, nukkuvatko tarpeeksi jne. Öööh… no mitäpä luulet? Yksi minun tädeistäni kysyy näitä ja toisinaan kommentoi, että onpa hänellä tyhmiä kysymyksiä, että tietysti olet vanhempana tehnyt kaiken, minkä voit. 😀 Ymmärtää siis itsekin, että tuollaiset kyselyt voivat olla aika pöhköjä.
Mutta on tilanteita, että ihmiset eivät käy lääkärissä, vaikka tave vaatisi. Silloin kysymys ei ole turha. Minä muuten olen hyvä esimerkki. En vieläkään ole mennyt tutkituttamaan, että missä mättää? Epäilen kilpparia, mutta voi olla ihan mitä vaan.
Mutta todellakin ymmärrän turhautumisesi ja osasin siihen samaistua. 😀
Noh, nyt kun toin ryppyni esille, niin näet ne joka kuvassani. 😀
Äh! Mä itse kärsin samoista rypyiksi luulemistani uurteista, ja olin jo ihan fiilareissa et ”noinii, nyt tulee vinkkejä et miten ne saa pois/piiloon/miten näytän sileältä ikuisesti ilman botoxia”. Damn…
No tottakai netissä tulee sanottua aina kaikenmoista, nykyään se on niin helppoa. Ennen jos halusit sanoa rumasti jostakusta, sun piti mennä sanoon se päin sen naamaa joka jo itsessään karsii 99% kommentoijista.
Itse voin rehellisesti myöntää, että olen sanonut rumasti. En kenenkään ulkonäöstä, mutta siinä kohtaa kun lukee juttuja jostain tuskatappajaraiskaajamurhaaista tai eläinrääkkääjistä, olen useampaan otteeseen kertonut mitä moisista tyypeistä ajattelen, ja se ei ole mitään kaunista. En sitten tiedä lasketaanko se yhtä pahaksi, ei varmaan useamman mielestä (eikä mun mielestä) mutta varmasti jonkun.
Kerron sinulle jo nyt. Niitä ei saa piiloon täydellisesti. Kosteus ihossa on tässäkin paras silottaja, eli vettä kurkusta alas ja kaikkea humektanttia kasvotuotteisiin. Ohuet ja valoa heijastavat tuotteet, sekä voi kokeilla valokynän käyttöä joka uurteen pohjalla. Mutta täydellistä hävitystä ei tee kuin botox (jos sekään täydellistä) ja vielä parempi on Photoshop. Siinä vain se ongelma, että vaikutus pysyy vain kuvissa. 😀
En lähtisi tuota laskemaan huonoksi nettikäyttäytymiseksi. Se on purkaus/seuraus siitä, kun jokin toisen ihmisen käytös tai teot ylittävät käsityksesi inhimillisyydestä ja ihmisyydestä. Monia hirveyksiä on terveen mielen vaikea käsitellä, joten jollakin tavalla niiden käsittely mielessä pitää tehdä ja oksentaa sitten ulos vaikka raivona netissä. Et kuitenkaan mene kenenkään blogiin tai facebook profiiliin ilmaisemaan henkilön ulkonäöstä negatiivisia seikkoja. 🙂
Hitsi vieköön, sinullahan tosiaan on otsassa juonteita! En ole niitä havainnut, kun olen nähnyt vain taitavasti tehdyt meikit, kauniit silmät, upeat hiukset ja fiksusti kirjoitetut tekstit.
Niin me ihmiset vaan katsotaan eri tavoin. Nostan hattua, että olet aito ja uskallat laittaa kuvia myös meikittömistä kasvoista. Tai kun hiukset on letitetty pikaletille sivuun.
No voi kiitos! <3
Muistan kuinka bloggauksen alkuaikoina oli jotenkin suuri saavutus laittaa pari hassua kertaa meikitön kuva itsestään. Nythän niitä on postauksissa tämän tästä. 😀 En halua lähteä minnekään ilman pientä ehostusta, mutta blogiin laitan useammille silmille meikittömiä kuviani. Hah, outoa, että näin päin. 😀
Huh. No, anonyymina on helppo huudella mutta tuntuu että ihan normi profiileilla sim.somessa osataan tehdä tuota ulkonäön ilkkumista.
Mulla ei ole blogia, enkä vaikuta missään eli oon ns.”tavallinen ihminen” mutta muistan sen yhden kerran, ehkä 5-6vuotta sitten, kun facebookin mulle tuli viesti joka oli tiivistettynä mun profiilikuvan analysointi ; ruma, halpa, neekeri, huora, läski, iso nenä, pienet silmät, paska. En tuntenut lähettäjää, eikä ollut mitään yhteisiä kavereita tai mitään.
Aluksi järkytyin että kuinka joku haluaa jollekin tuntemattomalle 18-vuotiaalle tytölle laittaa tuollaisen viestin ilman mitään syitä,perustelua, mitään?
Nykyään ajattelen asiaa niin että heillä on vaan itsellään paha olla ja tuntevat luultaasti jonkinlaista onnistumisen tunnetta saadessaan jonkinlaisen reaktion.
Huh. Sori romaanista, halusin vaan kirjoittaa omat tuntemukseni. Tsemppiä ja mielettömän hyvä blogi siulla. Muutamia kertoja pöivässä tulee katteltua että kai oot jo postannu haha!
Ps. Onko ne ebay rullat tulleet? Onko olöut millaiset käytössä? Olis kiva että teet postauksen niistä tai kerrot tähän kommenttiin!
Ihanaa aurinkoosta kevään odotusta!
Joo, paljon mennään henkilökohtaisuuksiin ihan Facebookissa ja uutissivustojen kommenttiosioissa. Monttu auki olen eräätkin kerrat katsonut ja miettinyt, että mikä ihmisiä vaivaa?
Ihan järkyttävän kommentin olet saanut. Mutta toisaalta, on niin typerä, että se kertoo vain kommentoijan huomionhausta.
Kiva kun kirjoitit omia tuntemuksiasi. Postaukseni tarkoitus onkin herättää ajatuksia ja tunteita. Niitä tosiaan voi sitten purkaa tänne kommentteihin. 🙂
Kiitos, kiva kun pidät blogistani. <3
Juu, ovat tulleet, mutta en ole vieläkään ehtinyt testaamaan. Katselen niitä päivittäin, että pitäs nyt oikeasti ottaa kokeiluun ja kuvata. Ehkä teen sen ihan tässä kotioloissa, kun nyt on tuota valoakin paremmin. 🙂
Ihanaa kevään odotusta sinullekin ja aurinkoa päiviin! 🙂
Netissä pätee ihan se sama sanonta jota hoettiin jokunen aika sitten Liikenneturvan mainoksissa. Eli ”Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee internetissä?”. Mä olen sitä mieltä, että suuri syy kaikkeen käsittämättömään nettipaskaan on juurikin netin luoma anonymiteetin illuusio. Harva, joka murjaisee haukkuja ja älyttömyyksiä netissä tekisi sitä kasvokkain.
Mä suhtaudun näihin omiin ”vikoihini” niin, että ne vaan on. Mulla on vinot hampaat. Se on fakta. Mulla on kaksoisleuka. Sekin on fakta. Eivät ne tietenkään ole lemppariasioita itsessäni, mutta enpä mä niille ihan kamalasti voi mitään tehdäkään joten turha niitä on märehtiäkään 🙂 Toki blogikuvia editoisessa omaa pärstäänsä tuijottaa ihan suhteettoman paljon joten vähemmästäkin ”viat” saattaa alkaa välillä nyppiä, mutta ne on alkaneet nyppiä vasta kun nassuaan on alkanut pällistellä suurennuslasilla 😉
Törmään usein siihen, että jos jossain keskutelussa satun toteamaan omaavani esimerkiksi sen ison perseen, ”painijanhartijat”, vinon nenän tai vinkurat hampaat saan lähes poikkeuksetta aikaan asiantilaa hyssytteleviä tai sitä kumoavia kommentteja. Herranjumala sentään! Olen viimiset kolmekymmentä vuotta elänyt itseni kanssa niin kai mä nyt tiedän, että mulla on leveät hartiat ja iso ahteri ja se on mulle ihan fine. Se vain on jotain mitä on. Ne ovat osa minua ja satun jopa pitämään ahteristani ja hartioistani hyvin paljon 😉 Mun mielestä on tosi surullista, että automaattisesti ajatellaan ihmisellä, etenkin naisella, olevan ulkonäkökomplekseja.
KYLLÄ! Tuota samaa olen sanonut itsekin. 😀
Itsekin meikkikuvia joudun katselemaan ihan erityisen tarkasti ja tietysti itsessään näkee paljon kaikkea sellaista, mistä ei nyt niin erityisemmin pidä. Kuitenkin olen huomannut, että alan hiljalleen suhtautua niihin omina ominaisuuksinakin. Oikeastaan se on päivästä/kaudesta kiinni. Joskus niitä märehtii ja joskus on vaan, että hei… se olen mä.
Minun on pakko sanoa, että en ole tyytyväinen kovinkaan moneen asiaan itsessäni. Mutta kuitenkaan minua ei loukkaa, vaikka joku niistä minulle ilkeydelläänkään huomauttaisi. Olen siinä mielessä aika fine kaiken kanssa. Ihan kiva fiilis. 🙂
Minun piti ihan selata vanhoja postauksia läpi etsien näitä nk. otsaryppyjä. Eipä löytynyt.
En ole koskaan kiinnittänyt huomiota otsaasi kuvissasi. Huomio on kiinnittynyt johonkin aivan muuhun, kuten kauniisiin silmiin ja kulmiin tai säteilevään hymyyn, sekä tietenkin taidokkaasti toteutettuihin meikkeihin ja laadukkaisiin kuviin, joita meille lukijoille tarjoat.
En kutsuisi näitä eloisan ja ilmeikkään ihmisen ”ilmejuonteita” todellakaan rypyiksi. Eihän nämä ole lainkaan ikään sidottuja. Itsellenikin muodostuu muutama juonne otsalle kulmia kohotellessa ja tätä tapahtuu aika usein, lieneekö syynä hämmästelevä luonteeni, eli tätäkin postausta lukiessa tuli muutama ”ryppy” lisää.
T. toinen ryppyotsainen 😉
Voi kiitos hanneh! <3
Ilmejuonteet ovatkin synnynnäisiä ja perinnöllisiä. Sitten juuri ne iän myötä alkavat syvenemään. Minulla on tosiaan aina ollut otsassa juonteita ja ilmeillessä otsa on rutussa. 😀 Tiedän miltä otsani tulee näyttämään nelikymppisenä, sillä minulla on isäni otsa. Rypyt ovat pelkästään syvennyksiä, kun ilmejuonteissa sitten taas näkee, että iho menee "kasaan", eli siinä on korkeampia kohtia ja sitten niitä syvempiä.
Hahahaa! Nauroin kippurassa tuota muutama "ryppy" lisää. 😀 Olen noita samoja saanut itsekin erityisesti viimeisen vuoden aikana, kun olen erehtynyt lukemaan uutisointien keskusteluosioita. 😀
Hienosti kirjoitettu. Mietin itsekin todella usein sitä, kuinka aikuisetkin ihmiset käyttäytyvät kuin pahimmat murrosikäiset ja teini-ikäiset… Yksikin kommentti ulkonäöstä voi pahoittaa mielen pitkäksi aikaa. Itse muistan vieläkin erään ikävän kommentin, jonka sain nuorena IRC-Galleriassa isosta ja leveästä nenästäni. Sitä kommenttia aikaisemmin olin yrittänyt uskotella itselleni ”nenäongelmani” olevan vain omassa mielessäni… Sen jälkeen olenkin yrittänyt meikata nenäni kapeammaksi, itkenyt peilin edessä, jättänyt silmälasit käyttämättä (nenänleventämisvaikutelman takia) ja päättänyt mennä nenäleikkaukseen, jos lottovoitto joskus suosii. Se nenäkommentin jättäjä ei taatusti uskoisi, että muistan asian vielä kymmenen vuoden jälkeen.
Voi harmi! En tiedä miltä sinun nenä näyttää, mutta minulla on hyvin vahva tunne, että en todellakaan näkisi sitä leveänä. Leveästä nenästä tuli mieleen, että minun nenäni muuttui ensimmäisen raskauden jälkeen. Se leveni hieman. Minulle muutamat sanoivatkin asiasta raskausaikana. No joo… ei tuntunut kivalta, kun olin tosiaan silloin 25, joten vielä suht herkkä ulkonäköön liittyvissä asioissa. Myönnän, että mielelläni varjostan ja muotoilen nenääni kapeammaksi. Siksi tuntuu tekopyhältä sanoa sinulle, että hyväksy itsesi ja opettele pitämään nenästäsi. Siksi sanon, että tee syvällinen mietintä. Kuvittele, että sinulla olisi rahaa mennä leikkaukseen. Kuvittele nenäsi sellaisena, kuin itse sen haluaisit. Oletko tyytyväinen mielikuvaasi vai ryhdyitkö miettimään muitakin kohteita, joita parantelisit? Tuntuuko mielikuvassa siltä, että muuttuisit paljon? Haluaisitko oikeasti olla eri sinä ulkoisesti, vai tuntuuko ajatuksissa, että kadottaisit tavallaan itsesi? Itse mietin todella paljon asioita ja muutoksia myös psykologiselta kannalta. En tiedä mikä siinä on, mutta kun näen todella kasvoleikkauksin muuttuneita ihmisiä, niin mietin sitä, että kuinka paljon muutos vaikuttaa myös mieleen ja persoonaan? Pienellä nenäleikkauksella voi olla suuri vaikutus persoonaan.
Pointtini ei ole mitenkään käännyttää, vaan enemmänkin laittaa sinuakin miettimään mahdollisia muutoksia, joita muitakin (kuin pelkkä nenä) tulee vääjäämättä. Tarkoitus on ehkä saada sinut pitämään jopa nenästäsi, koska sinua ollenkaan vähättelemättä, uskon sinulla olevan nätti nenä, joka on osa sinua. Olemme kokonaisuus, emme pelkästään nenä, otsarypyt, tissien koko jne. 🙂
Mun mielestä ihmisten tekoja voi arvostella, koska ne on valintoja, mut ei ulkonäköä, mille ei mitään voi.
Negatiiviset kommentit kertovat aina enemmän kommentoijasta kuin kommentoitavasta!
Hyvä, että et pienestä hätkähdä! Mukavaa viikon jatkoa! ?
Totta!
Olen samaa mieltä. Se on aina selkeä merkki siitä, että itsetunto on rakentunut jonkun muun, kuin oman luontaisen vahvuuden ympärille.
En enää. Olen ollut vauva.fillä keskustelunaiheena. Se on kieltämättä todella hämmentävää, että ihmiset, jotka eivät sinua edes tunne, puhuvat netissä sinusta negatiivisia asioita. Ensimmäisellä kerralla se hätkähdytti ja sen jälkeen en enää mene katsomaan. Hupaisinta oli keskusteluketjun aloitus minun uudesta grannystani ja haukunta, että näytän 50-60 -vuotiaalta. Minua ahdisti, että olen siinä pisteessä, että hiusteni väristä aloitetaan keskusteluja jossain foorumilla, mutta henkilön aivoitus nauratti. 😀 Oli niin tuulesta temmattu ja tarkoituksena vain päästä haukkumaan minua. 😀
Hyvä kirjoitus.
Itse olen saanu kuulla tarjoilijana ollessani aikuisen miehen suusta jotain uskomatonta : ”tiedätkö, on epämiellyttävää kun tarjoilija hikoilee”, sanoi tämä herrasmies kesäisenä päivänä, jolloin ulkona oli +30 ja sisällä ravintolassa melkein +40.
Pahoittelin hänelle hymyillen asiaa, ja kerroin että keittiön mittari näyttää +63 astetta, ja kyllä, minun on pakko käydä keittiössä tuon tuosta joten saatan hieman hikoilla. 😀
Aikuiset ihmiset on kyllä kummallisia, luulee että ihmisiä jotka tekevät ”julkisesti” töitä saa kohdella miten tahansa. Toivon että tämä tapa katoaisi pian, ja ihmiset alkaisivat arvostaa näitä esillä olevia ihmisiä.
Minä en edes ole huomannut noita otsajuonteita ennenkuin tästä mainittiin 😀
Ihanaa kevättä, ja aurinkoisia ajatuksia!
Anteeksi, mutta heti tässä itselleni tuli mieleen naseva vastaus: tiedätkö, on epämiellyttävää palvella tuollaisia idiootteja.
Olen ollut ravintola-alalla ja todella tiedän!!! Hiki on lentänyt eräätkin kerran ja lämpöhalvaus on joskus ollut lähellä. Joskus kiireessä on sitten nuukahdettu nestehukan vuoksi ja sitten istuttu kylmiössä nestettä juoden. Että tuo kertomasi sai verenpaineet koholleen. 😀
Joo, ihmettelen itsekin, että kuinka muka Pertti Paperimiestä ei saisi arvostella julkisesti, mutta Jossu ”Tuksu” Tukiaista, Minna Bloggaajaa ja Paavo Politiikkoa saa ruotia ulkonäöllisistä seikoista mennen tullen. Ihan hassu ajatusmalli. Miten ihmeessä yksityinen ihminen on arvostelusuojattu ja julkinen vapaata riistaa? Yksikään uravalintakysymys -vastaus ei selitä sitä, eikä se että julkisen pitää kestää kritiikkiä. Siis kritiikki ja suora ulkonäön haukkuminen eivät kyllä ole sama asia. Noiden kahden asian sekoittaminen minusta kertoo aika paljon henkilön ÄO:sta.
Ihanaa kevättä sinullekin! 🙂
Erittäin hyvä ja TÄRKEÄ kirjoitus! Olisipa näkösällä jossain yleisemmälläkin sivustalla.
Tähän ”kyllä-mulla-on-oikeus-sanoa-mielipiteeni”-bulls**tiin törmää nykyään koko ajan ja joka paikassa, ALKAA ÄRSYTTÄÄ tällainen asenne! Hyvä kun puutuit asiaan, eikä haittaa yhtään vaikka ei blogin ”normilinjaa” ollutkaan. Joskus saa ja pitääkin tuulettaa tunteita. Kateellisena kuulostelen tuota sanavalmiuttasi, tosin: itse keksin aina vasta jälkeenpäin ne nasevat sanat jorka olisi pitänyt tilanteissa vastata. Mun suosikki vastaus muuten oli toi ”Olen 33 vuotias. Minulla on perinnöllisistä syistä korkea otsa. …jne *LOL*.. sarkasmia peliin. Oikein! 😉
Joo, noihin uutissivustoille varsinkin saisi tulla sellainen oikeasti puhutteleva ohjeistus. Minä aina vaan onnistun löytämään itseni lukemasta kommentteja niistä ja aina vaan menetän uskoni ihmisiin ja ihmisyyteen. Aina vannon, että en ikinä enää uudestaan mene lukemaan ja silti harhaudun toisinaan. 😀
Nooh… joskus käy niin, että sanavalmiskin menee niin hämilleen, että ei keksi sanoa jotain tosi napauttavaa. Varsinkin nyt vanhempana saattaa mennä aivan hämilleen, kun jotenkin luottaa siihen, että kyllähän me aikuiset osaamme käyttäytyä. Oikeastaan luulen juuri sen syyksi. Itsekin kun suodattaa niin paljon, vaikka olisikin kohdannut loukkaavaa tai hyökkäävää käytöstä. Pitää miettiä niissäkin tilanteissa kuinka asiat aikuiset hoitaa ja sitten jääkin sanattomaksi, kun ei halua alentua samalle tasolle. Sanavalmiuskaan kun ei tarkoita sitä, että osaa antaa samalla mitalla, vaan siinä pitää yrittää nousta tilanteen yläpuolelle. 🙂 Varmaan tiedät mitä tarkoitan.
Heippa.
Otsan ominaisuuksien lisäksi sulla on uskomattoman kaunis iho, älykkäät mielenkiintoiset silmät ja kauniisti kaartuvat huulet. Et siis jos et oo huomannu, nii aattelin vaan.
Voi kiitos Nadja! <3 Takerruin erityisesti tuohon älykkäät ja mielenkiintoiset silmät. En ollut tuollaista kohteliaisuutta ennen kuullut.
Tunnen yhden samannimisen, kuin sinä ja oletan sinun olevan juuri se sama Nadja. Sinulle on pakko sanoa, että olet ihan uskomattoman klassisen kaunis. Ihannoin vintage-kaunottaria. <3
❤️❤️??
En ymmärrä kuinka ihmiset kehtaa arvostella toisten ulkonäköä negatiiviseen sävyyn, varsinkaan tuntemattomien. Koskaan ei tiedä minkälainen tausta toisella on ja kuinka kommentit menee syvälle. Jokainen varmasti tietää miltä tuntuu kun omia epävarmuuksia kommentoidaan, vaikka olisi ne jo hyväksynyt. Tuollaiset kommentit laittavat aina miettimään, mikä henkilön kasvatuksessa on mennyt vikaan.
Minusta tuntuu, että tässä on käynyt niin, että vapaus tuo myös vastuuta. Kaikki ihmiset eivät käsitä sitä, että kun on vapautta ja mistään tällaisista ei joudu vastuuseen, ei ymmärretä sitä omaa vastuuta. Koetaan vain olevan vapaita tekemään ja sanomaan, mutta omaa vastuuta pakoillaan, eikä ymmärretä, että vapaus tuo myös vastuun. Olen lapsillenikin opettanut sitä, että kun iän myötä alkaa samaan vapauksia, se tuo mukanaan myös vastuuta.
Ehkä vielä jokin kaunis päivä kaikki ruma käytös toisia kohtaan olisi julkisesti tuomittua. Ei silloin törkimyksetkään rellestäisi tässä määrin.
Kaunis olet, oli se otsa sitten ryppyinen tai ei. Ja mahtavan taidokas meikkaaja olet, upea, lucky you <3
T. superotsaryppyinen Marja (mut haittaakse) 🙂
Kiitos marja! <3 Kauniisti sanottu. 🙂
En ollutkaan aiemmin kiinnittänyt huomiotani otsaasi…..kun nyt katson en näe mitään ryppyjä! Suurenmoiselle naiselle ihanaista kevättä ja kiitos!
Kiitos kukkis! Ihanaa kevättä sinullekin! <3
Mun mielestä sä olet tosi kaunis ^_^ Oli ryppyjä tai ei! Ja ylipäätään jos ikärypyistä puhutaan niin mun henkilökohtainen mielipide on, että rypyt on parempi kuin piikitelty/leikelty naama! Jotenki vain arvostan luonnollisen näköisiä ihmisiä enemmän 🙂
Kiitos Hannuli! 🙂 Minusta vielä sellainen pieni fiksailu on ihan ok ja se ei muuta ulkonäköä liiaksi, mutta en voi sille minkään, että ne suuret muutokset eivät näytä minusta kauniilta. Ihan kuin ihmisen persoona olisi kadonnut ulkonäöstä. Sisäinen sielunmaisema on jonkun ulkoisen kuoren takana piilossa. Sitä se ilmeettömyys ja suuri kasvojen muokkaaminen mielestäni tekee. Mieleeni tulee Kauniiden ja rohkeiden Taylor. Uskomattoman kaunis nainen ei voinut ikääntyä arvokkaasti, vaan meni kirraamaan aivan liikaa kasvojaan. 🙁 Surullista.
On niin samaa mieltä 😀
Hyvä kirjoitus. Menin myös itseeni hieman.. minua nimittäin ärsyttää, jos mun laihtumisia ja lihomisia kommentoidaan (tosin yleensä mun paino pysyy suht samana, joten syy taitaa olla meikin luoma illuusio, välillä kun varjostan ja välillä en). Mutta saatanpa syyllistyä samaan itsekin. Pitää lopettaa.
Yks mikä häiritsee myös, on livenä tai blogeissakin tapahtuva omien virheiden vatvominen. Siinä kun samalla ruotii muiden samoilla ominaisuuksilla varustettujen ihmisten virheitä. Esim. jos joku samanlaisen kropan omaava kutsuu itseään pulskaksi netissä, saatat alkaa syynätä omaakin kroppaasi, vaikka olisit pitänyt itseäsi aiemmin ihan hyvännäköisenä.
Minä itse asiassa välttelen sellaista suurta huomioimista kenenkään lihomisiin tai laihtumisiin. Sanon vain heille, joille tiedän voivani sanoa ja että he pitävät kuulemastaan. Minä en kaikilta pidä laihtumiskommenteista, mutta toisilta taas se on ihan kiva kuulla. On se jännää, ja siksi pitää ymmärtääkin, että me ihmiset välillä emme osaa täydellisesti kaikkien rajoja ja näkemyksiä rajoista. 🙂 Jokaisella on omansa.
Olen tehnyt tietoisen valinnan siitä, että en ruodi itseäni julkisesti juuri tuosta syystä mitä sanot. En halua saada kenellekään pahaa mieltä, jos haukun itseäni. Kuitenkin vähän tuon julki omia tyytymättömyyksiä ja sitä, että sanon minulla olevan sitä tai tätä. Nämä ihan siksi, että ne monesti liittyvät postauksen aiheeseen ja niistä kaikki ymmärtävät, että ei tätä blogia kirjoita mikään ylpeä ja itseensä täysin tyytyväinen nainen. Painin samojen ongelmien kanssa, kuin moni muukin. Eli sellaista silottelua haluan pitää poissa niillä. Mutta jos alkaisin haukkumaan itseäni postauksen verran läskiksi ja esittelisin inhotuksen kohteitani itsessäni, niin loukkaisin sillä jokaista, joilla on rasvaa samoissa paikoissa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin, kuten nyt tämä otsani jne. Minusta minulle kommentoinut henkilö tavallaan loukkasi kaikkia, joilla otsa ei ole sileä. Vaikkakaan eihän tuo kommentti ollut minua tai monia muitakaan oikeasti loukkaava, mutta kommentoija ei varmaan älyä, että tuollaisilla ei loukattaisi pelkästään sitä, jolle se annetaan, vaan kaikkia muitakin saman ominaisuuden omaavia. Siksi siis täällä ei bloggaaja ruodi itseään liiaksi. Oikeasti olen kyllä kova vitsailemaan itsestäni ja heitän raaka läppää, vaikka sillä on tarkoitus vain saada itseni nauramaan itselleni.
Luin koko juttusi ja se on täyttä asiaa. Itse en jaksa enää nykyään juuri minkäänlaista negatiivisuutta ja jopa välttelen uutisten katsomista ajoittain kun nekin on niin synkkiä:). Saati sitten ilkeily muille tai asioista negatiiviseen sävyyn huomauttelu, todella vastenmielistä. Itse pyrin kehumaan ihmisiä joka käänteessä. Kaupan kassaa näteistä silmälaseista, jotain myyjää joka on erittäin hyvä palvelemaan asiakasta pyrin sen hänelle sanomaan kuinka hyvä hän on työssään, työkaverin uutta takkia yms.
Tätä juttua kun luin ja katselin kuvia, tuli mieleeni vain yksi kommentti tai oikeastaan kysymys. Mikä poskipuna sinulla on kolmannessa kuvassa? Se näyttää niin kauniilta sinun kasvoillasi että mietin olisiko se yhtä nätti myös omalla naamallani:)
Kiitos! 🙂
Minulle on myös kehittynyt tuota välttelyä. Ei vaan jaksa. Joskus tuntuu höhlältä hehkuttaa jotain kosmetiikkaa, kun samaan aikaan maailma on sekaisin. Kuitenkin olen järkeistänyt tämä niin, että Glitz & Glam on pakopaikka. Joskus on hyvä tuoda esiin tätäkin, että olen muutakin kuin glitteriä ja glamouria (sarkasmia itsestäni), mutta pääpainon pitää kivassa ja rennossa hömpässä. Vastapainoa vakavalle ja toisinaan raskaalle todellisuudelle.
Oletkin varmasti huomannut, että kehu antaa sinullekin. 🙂 Miten ihmeessä ihmiset saisi tajuamaan, että negatiivinen käyttäytyminen ja sanominen ei tuo hyvää. Positiivisuudella saavuttaa enemmän. 🙂