Ruoka

Elämäntapamuutos: kuulumiset ja reseptivinkki

22.2.2018 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Nyt on sellainen fiilis, että haluan kirjoitella jostain ihan muusta kuin kosmetiikasta. Onhan ok tämä vaihtelu aiheissa välillä?

Minulla alkoi pieni breikki opiskeluissa. Tai breikki ja breikki. Ensi viikko on hiihtolomaviikko, mutta valitettavasti koulutehtäviä on sen verran, että pakko madaltaa tehtäväpinoa lomalla. Mutta tässä on se hyvä puoli, että lisää ei tule, kun vasta parin viikon päästä. Jos sitä ennen olisi saanut tehtyä rästejä pois. Tuntuu, että toistelen samaa, mutta kohta helpottaa. Tämä kevät tästä alta pois, niin minulla alkaa olla opiskeluissa hommat hyvällä mallilla.

Mutta mitäpä kuuluu minun elämäntaparemontilleni? Voin sanoa, että on ollut takkuamista. Tammikuussa sain tilannetta hallintaan. Sain itseäni irti sokerikoukusta, johon taas ajauduin loppusyksystä. Sain ateriarytmiä kohdilleen, mutta parin viikon päästä taas homma levisi käsiin. On ollut haasteita ehtiä syödä riittävän usein. Ja jokainen vastaavassa oleva tai ollut, tietää mitä siitä seuraa lopulta. Nyt vihdoin ja viimein olen saanut uudelleen luotua ryhtiliikettä ja alkanut hallitsemaan kaaostani. Vaikka minulla on ollut viimeiset viikot pahin ruuhka kaikessa, olen tsempannut ja onnistunutkin. Jotenkin vähän hämmentävää. Minusta tuntuu, että tämän ”eloon heräämisen” syy on valossa. Aurinko paistaa ja päivä on taas pidempi. Ulkona tuoksuu raikas pakkanen ja aurinko saattaa lämmittää mustissa vaatteissa olevia. On valkeaa, kimaltelevaa ja kaunista – ainakin täällä Kouvolassa. Jotenkin on vaan energisempi olo ja tuntuu, että saa aikaiseksikin jotain.

On aika tyypillistä, että tällaisessa henkiin heräämisessä tapahtuu inspiroituminen uusien ruokien kokeiluun. Näin on käynyt tälläkin kertaa. Siksi haluan jakaa teille reseptin, jonka löysin K-ruoka -sivuilta. Olen vähän muokannut ohjetta, sillä minusta tuo linkistä löytyvä alkuperäinen ei onnistunut ihan niin hyvin. Jos haluat kokeilla alkuperäistä, klikkaa linkistä ohjeeseen.

Juustoinen papu-tomaattivuoka

(400 g) tomaattia
tlk (380/230 g) kidneypapuja
tlk (380/230 g) kikherneitä
1-2 sipulia
valkosipulinkynttä
1/2 (à 200 g) purjo
100parmesaania
1/2 ruukkua basilikaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
kasvisliemikuutio
tlk Mutti –tomaattimurskaa
(1-2 tl hunaja-omenaviinietikkaa)

Viipaloidaan tomaatit. Sipulin ja purjon voi leikata puolikkaiksi siivuiksi ja valkosipulit hienontaa tai viipaloida. Sipulit, valkosipulit ja purjot kannattaa kevyesti freesata pannulla voissa tai öljyssä.

Tomaattimurska kaadetaan kattilaan ja kuumennetaan liemikuution kanssa. Jos tykkää hapokkuudesta, voi joukkoon lorauttaa vähän hunaja-omenaviinietikkaa tai jotain muuta viinietikkaa.

Ladotaan vuokaan kerroksittain, kuten lasagnekin. Ensin tomaattisiivuja, sen päälle sipuli-valkosipuli-purjosekoitusta, sitten kylmällä vedellä huuhdellut pavut ja kikherneet. Näiden päälle revittyjä basilikanlehtiä, rouhaisu suolaa, mustapippuria ja hieman parmesaaniraastetta. Sitten taas aloitetaan alusta. Tomaatit, sipulit, pavut ja kikherneet, basilikaa, suolaa, mustapippuria ja taas vähän parmesaania. Rakennetaan kerroksia kuten lasagnessa. Lopuksi kaadetaan kuuma tomaattimurska kaiken päälle ja pintaan runsaasti parmesaanijuustoa.

Sitten vuoka uuniin noin 200-asteeseen. Annetaan olla niin kauan, että juustoinen papu-tomaattivuoka kuplii kauttaaltaan ja pinta on saanut väriä. Aikaa tähän menee noin tunti.

Tämä on hyvää! Tästähän saa vegaanisen, kun vaihtaa tavallisen parmesaanin johonkin vegaaniseen juustoon. Itse kun olen ”sekaani”, niin olen syönyt juustoista papu-tomaattivuokaa uunimakkaran tai broilerin kanssa. Kiva lisuke ainaisen perunan, riisin tai pastan tilalle. Tämän maku vain paranee jääkapissa, joten jos illalliseksi syö lihatuotteen kanssa, niin päivällä voi syödä yksinäänkin salaatin kanssa. Ei esteettisen kaunis ruoka, mutta hyvää! Suosittelen kokeilemaan.

Nyt kun olen taas saanut itseäni irti sokerikoukusta ja syön säännöllisemmin, on taas ärsyttävä pöhötys ja väsymys helpottaneet. Mutta kertokaapa minulle, että miksi ihmeessä kiireessä ja stressissä ei vaan muista pitää itsestään huolta? Tai muistaa että pitäisi pitää, mutta siitä huolimatta luisuu sinne ei-niin-hyvälle puolelle. Asiat tietää, mutta silti sinne huonoihin tapoihin lipsuu niin huomaamattaan. Nyt kun taas saa tsempattua ja palautettua ne hyvät rituaalit, huomaa ne mahtavat vaikutukset lyhyenkin ajan sisällä. Vaatteet istuvat taas paremmin, olo ei ole yhtä väsynyt, eikä ole niin ärtynyt, vaikka juuri nyt on ollut todella kiireistä ja stressaavaa. Nyt kun saisin sen liikunnan takaisin säännölliseksi osaksi arkeani, niin kaikki alkaisi olla taas paremmassa mallissa.

Onneksi nyt taas valo voittaa! Oletteko huomanneet itsessänne positiivisia muutoksia?